– Tämä oli mieletön homma. Oman kitaran valmistaminen oli pitkään ollut haaveissa ja nyt se toteutui, kertoo kouvolalainen Anthony Brantberg.
Brantberg kytkee vahvistimen johdon kaulallaan roikkuvaan kitaraan. Jo ensimmäiset soundit kuulostavat muhkeilta ja täyteläisiltä. Miehen jalka alkaa iskeä tahtia.
Lakattu puinen runko hehkuu puuverstaan valaistuksessa. Kitara jäljittelee juhlavuottaan viettävän Fender Telecasterin mallia.
– Siinä on Telecasterin soittotuntuma. Sanotaan että soundi kuulostaa 110 prosenttisesti Telecaster-soundilta, Brantberg naurahtaa.
70-vuotias Fender Telecaster
Alunperin keksijä ja soitinvalmistaja Leo Fender kehitti Fender Telecaster -mallin jo vuoden 1950 Chicagon suurille soitinmessuille. Tuolloin malli kantoi nimeä Fender Broadcaster.
Vielä samana vuonna soittimia valmistava Gretsch-yhtiö ilmoitti, että heillä oli jo rekisteröity tavaramerkki Broadkaster-nimiselle mallistolle. Tämä seurauksena Fender muutti sähkökitaramallistonsa nimeä.
Vuonna 1951 Fender esitteli Broadcaster-mallinsa uudella Fender Telecasterin nimellä.
Telecasteria pidetään soittajapiireissä erittäin arvostettuna soittimena. Musiikkitoimittaja ja dokumentaristi Pekka Laine arvioi, että jokainen kitaristi on jossain vaiheessa uraansa soittanut Telecasterilla.
– Telecaster inspiroi ja kuohuttaa kitaraystävän mieltä. Se on ennen kaikkea käytännöllinen ja loistava työkalu. Sen suosio ja merkitys perustuvat sellaiseen ankaraan toimivuuteen. Yksinkertaisuus, luotettavuus, kaunis muttei liian kaunis, Laine sanoo.
Laine kuvailee 70-vuotiasta Telecasteria karun asialliseksi perustyökaluksi.
– Siinä piilee myös Telecasterin sympaattisuus ja hienous. Kokki haluaa, että paistinpannu on kunnossa ja timpuri haluaa, että puukko on täydellisessä terässä. Telecaster on kuin paistinpannu tai puukko. Sellainen perusvekotin, jossa on kaikki tarvittava, mutta ei mitään liikaa.
Telecasteria pidetään erityisesti countrymusiikkiin sopivana soittimena.
– Se on sellainen musamaailma, missä kaikki kuvataan selkeänä ja tunnistettavana. Telecaster antaa juuri ne ominaisuudet, Laine sanoo.
Telecaster, kaikilta löytyvä perustyökalu
Telecaster alkoi soida rockmusiikin puolella 1950-luvun lopulla. Varhaisvuosinaan kitaramalli sai paljon julkisuutta, kun se nähtiin kitaristi James Burtonin käsissä.
Burton tuli tunnetuksi 50-luvulla erittäin suositun laulaja-näyttelijä Ricky Nelsonin bändista. Myöhemmin Burton soitti pitkään Telecasteria Elvis Presleyn kokoonpanossa.
Suomalaisista rock-nimistä Telecasterin kanssa ovat esiintyneet muun muassa Juice Leskinen ja Hurriganesin kitaristi Albert Järvinen. Järvisen tiedetään vaihtaneen soitintaan taajaan.
Telecasterin lisäksi kitaravirtuoosi on operoinut myös Fenderin Stratocaster ja Gibsonin Les Paul -sähkökitaroilla.
– Telecaster ei ole kitarakuvaston seksisymboli. Esimerkiksi Fenderin Stratocasterilla saa aikaan ihan erilaista äänimylläkkää. Stratocasteria pidetään enemmän sellaisena kitarasankarin kitarana – kiitos Jimi Hendrixin, Laine sanoo.
Countrymusiikin soittimena käyttöön otettu Telecaster on vuosien aikana osoittautunut käyttökelpoiseksi kitaraksi lukuisissa genreissä.
– Telecaster ei tule heti mieleen sellaisena hevikitarana. Kuitenkin hevimusiikin yhdessä lähtöpisteistä eli Led Zeppelinin ensimmäisellä levyllä Jimmy Page soitti Telecasterilla. Että kyllä sillä on jytääkin vedetty, Laine lisää.
Toimittaja Pekka Laine muistuttaa, että Telecaster on yhä yleinen työkalu nimekkäiden ammattimuusikkojen keskuudessa.
– Sen menestystarinan ytimessä on sellainen toimivuus, jonka päälle tulee tämä myyttinen kerros.
Yksityiskohdat hiotaan hirvenluusta
Kouvolassa Anthony Brantberg keskeyttää kitaran näppäilyn hetkeksi ja nostaa soittimensa esille puuverstaan pöydälle.
Uniikki soitin valmistui Kymin Nikkarien järjestämällä sähkökitaran valmistuskurssilla. Pitkään soittanut Brantberg on tyytyväinen erityisesti kitaran kaulaan, joka on juuri hänelle sopiva.
Syksyn kurssilla kitaran valmistukseen oli varattu aikaa noin 120 työtuntia. Osa aloittajista ei saanut soitintaan valmiiksi.
– Kaikki vaatii tosi tarkkaa keskittymistä. Pelataan milleillä ja välillä millin kymmenysosillakin. Isoihin virheisiin ei oikeastaan ole varaa, Brantberg kuvailee soittimen valmistusta.
Kurssia ohjannut Matti Järvinen kiteyttää, että kitaran monivaiheisessa valmistuksessa avainasemassa on pinnan myötäisesti sahattu puu, joka on kuivunut riittävän pitkään.
Kurssilla käytetettävä runkopuu on yleisimmin leppää, tervaleppä tai amerikanleppää. Pienenä yksityiskohtana Järvinen mainitsee, että kurssin kitaroiden yläsatuloihin käytetään hirven sääriluuta.
– Se on tältä alueelta kaadettu, Järvinen naurahtaa.
Puulla nikkarointi on innostanut väkeä Kouvolan Kuusankoskella. Kymin Nikkarien järjestämä ensimmäinen sähkökitaran valmistuskurssi viime syksynä tuli hetkessä täyteen. Tulevan kevään seitsemänpaikkainen uusi nikkarointikurssi varattiin niin ikään loppuun nopeasti. Kevään kurssi on tarkoitus avata vielä helmikuussa, mikäli koronarajoitukset sen sallivat.
– On hyvä kysymys, että minkä vuoksi tämä on näin suosittua. Varmastikin syy on tämä kiehtova aihe, että saadaan soitettavaksi itse valmistettu kitara, Matti Järvinen sanoo.
Onko Telecaster maineensa veroinen? Kerro se meille ja muillekin lukijoille!