Hyppää sisältöön

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Koronaviruspandemia on vienyt monelta työt, ainakin väliaikaisesti. Työttömiä oli viime vuoden lopussa yli sata tuhatta enemmän kuin vuotta aiemmin. Työllisyys heikkeni viime vuonna eniten matkailu- ja ravintola-alalla, jossa työllisten määrä laski lähes viidenneksellä.

Poikkeuksellisena aikana on kuitenkin myös syntynyt työpaikkoja. Moni on joutunut vaihtamaan alaa, mutta pandemia on avannut uusiakin mahdollisuuksia. Tästä jutusta voit lukea neljän töitä löytäneen tarinat.

Marko Penttinen, 35, Espoo:

"Korjaan koneita maskitehtaalla. Vaihdan leikkureiden teriä ja autan koneenkäyttäjiä, kun tulee jotain ongelmia.

Aloitin täällä viime elokuussa. Luulin tulevani tänne pakkaajaksi, mutta aika pian kysyttiin, haluaisinko, että minusta koulutetaan koneiden korjaaja.

En valehdellut haastattelussa, kun sanoin, että olen nopea oppimaan. Pari viikkoa korjaajan kanssa tehtiin yhdessä hommia, ja sitten siirryin niihin töihin.

Täällä ei etätöitä tehdä. Edellinen vuoro lähtee pois ennen kuin seuraava tulee, ja taukotilat desinfioidaan vuoron lopussa.

Työ on kolmivuorotyötä maanantaista perjantaihin: yksi viikkoa yövuoroa, yksi iltaa ja yksi aamua.

Olen tykännyt olla täällä, työssä saa käyttää aivonystyröitä. Vuorotyökään ei tunnu pahalta, kun siihen on tottunut.

Yövuoroviikko loppuu perjantaiaamuun ja seuraavana maanantaina alkaa iltavuoro kolmelta. Silloin ajan viikonlopuksi Joensuuhun tapaamaan lapsiani.

Koulutukseltani olen liikennelentäjä. Olen ajoituksen mestari: valmistuin vuoden 2019 lopulla. Viime maaliskuussa tein työsopimuksen lentoyhtiön kanssa ja olin jo yhtiökurssilla perehdytyksessä, kun korona tuli.

Seuraavaksi olisi ollut lentokoneeseen perehdyttävä tyyppikurssi, mutta se peruttiin päivää ennen kuin sen piti alkaa.

Pakko tunnustaa, että siinä tuli aikuiselle miehelle itku silmään. Tuntui ihan mahdottomalta.

Ehdin olla muutaman kuukauden työttömänä. Olin ennen lentäjäopintoja taksiyrittäjänä Joensuussa. Vietin siellä kesällä paljon aikaa lasten kanssa.

Paikasta maskitehtaalla kuulin kaverin kautta.

Olen ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen, vaikka oli se valtava pettymys, kun lentäjän paikka meni.

Ikinä ei tiedä, mitä tapahtuu, sen on tämä vuosi opettanut. Mutta sen olen huomannut, ettei harmitukseen voi kuolla, aina sitä jotenkin pääsee eteenpäin.

Kun pandemia menee ohi, pääsen toivottavasti lentämään. Lifa Air näyttää hyvältä cv:ssä, sitähän on nimen perusteella luultu lentoyhtiöksi."

Olle Munck, 54, Loviisa:

"Aloitin projektipäällikkönä Selkassa marraskuussa. Teen tuotantoon liittyvää hankintaa ja tarjouslaskentaa ja suunnittelen tuotteita.

Olen valmistunut Lahden muotoiluinstituutista puuseppämuotoilijaksi. Aloitin urani puuseppänä, mutta sitten ajauduin piirustuslaudan taakse.

Olen suunnitellut enimmäkseen julkitilakalusteita. Viime keväänä minut ensin lomautettiin ja sitten irtisanottiin edellisestä työpaikastani, jossa suunnittelin myymäläkalusteita.

Työttömyys ei innostanut ja olin jo perustamassa omaa yritystä. Sitten Selkasta soitettiin.

Vanhat työntekijät olivat jatkaneet Selkan toimintaa reilu vuosi sitten konkurssin kautta.

He haalivat rahat kasaan ja kun pienten sähköpöytien myynti lähti vetämään ja he saivat viriteltyä hyvän nettikaupan, tarvittiin apukäsiä.

Olin ollut täällä töissä 2000-luvun alussa ja tuttava oli vinkannut, että voisin olla sopiva.

Projektipäällikön työn lisäksi suunnittelen tilaustuotteita. Selkan vanhat asiakkaat osaavat kysellä yhtiön vanhoja metallituotteita, kuten ravintolakalusteita, baarijakkaran runkoja ja pöydänjalustoja.

En ole oikeastaan ajatellut saaneeni koronan ansiosta töitä.

Mutta kun etätyö on nostanut kotona tarvittavien säätöpöytien tarvetta, ja kun on saatu oikea tuote oikeaan aikaan liikkeelle, se on mahdollistanut sen, että tänne on voitu palkata lisää työntekijöitä. Toimiston puolella on nyt kuusi henkeä ja tuotannon puolella kaksitoista.

Olen tyytyväinen työpaikan vaihdokseen, korona potkaisi sen liikkeelle. Ei näitä töitä ole tarjolla kuin harvoin."

Alisa Lehtinen, 28, Turku:

"Aloitin GVK:lla huhtikuun puolivälissä. Täällä oli juuri muutamassa päivässä käynnistetty käsidesituotanto, ja joku tarvittiin ottamaan vetovastuuta sen suunnittelusta, ettei maalituotanto kärsisi.

Katsoin ekana päivänä, mitä hommia kukaan ei silloin tehnyt, ja aloin tehdä niitä.

Laskin, kuinka paljon tuotannossa valmistuu missäkin vuorossa, jotta pystyin aikatauluttamaan toimituksia asiakkaillemme. Tässä piti tietenkin ottaa huomioon raaka-aineiden saatavuusongelmat sekä henkilöstöresurssimme. Onneksi olen tällainen tyyppi, joka pystyy ottamaan vastuuta.

Työnimikkeeni on controller eli seuraan luvuista, miten yrityksellä menee: mitä tuotteita minnekin menee ja miten myyjillä menee.

Lisäksi vastaan myös markkinoinnista ja viestinnästä. Paljon saa tehdä ja siksi tämä onkin niin kivaa.

Valmistuin viime keväänä kauppatieteiden maisteriksi. Olen alun perin tuotantotalouden insinööri ja irtisanouduin aiemmasta työpaikastani jatkaakseni opintoja.

Ei ollut ehkä se kaikista otollisin aika valmistua, eikä Turun seudulla ollut kauheasti paikkoja tarjolla.

Tein vähän aikaa töitä vanhassa työpaikassa, ja sitten näin vuokravälitysfirman ilmoituksen, että Paraisille haetaan controlleria, joka on ekonomi tai tuotantotalousinsinööri.

Ajattelin, että se on ihan kuin minä. Lähetin hakemuksen maanantaina ja sain vakipaikan keskiviikkona.

Korona ei ole juuri vaikuttanut kielteisesti elämääni, muuten kuin että matkustelua on ikävä. Olen tosi tyytyväinen. Sain upean työpaikan, tykkään tästä tosi paljon. Täällä on ihana työporukka ja pienen firman ilo on se, että kaikkien kanssa juttelee päivittäin."

Antti-Kustaa Jokilehto, 26, Vantaa:

"Aloitin myyjänä S-marketissa Helsingissä toukokuussa. Täällä kaikkien pitää osata kaikkea: auttaa asiakkaita, olla kassalla, hyllyttää tuotteita ja myydä palvelutiskillä.

Lisäksi olen välillä iltavuorossa vuorovastaavana, joka pyörittää kauppaa ja hoitaa juoksevia asioita myynnin ja asiakaspalvelun ohella.

Viihdyn työssä tosi hyvin. Meillä on hyvä tiimi ja esimiehet, jotka osaavat neuvoa ja kouluttaa. Työkavereista ja kaupasta on tullut melkein kuin koti. Täällä on turvallista tehdä töitä.

Peruskoulun jälkeen opiskelin kokiksi. Sen jälkeen olen tehnyt ravintolatöitä sekä työsopimuksella että vuokratyöfirman kautta ja välillä olen ollut kaupassakin töissä.

Kun korona tuli ja ravintolat menivät kiinni, olin jäämässä vähän tyhjän päälle. Silloin vuokratyöfirmasta kysyttiin, haluaisinko tehdä töitä kaupassa. Yhden päivän ehdin olla työttömänä.

Vuokratyöfirman kautta kiertelin S-marketteja, osa oli tuttuja aikaisemmilta vuosilta. Alussa oli vaikeata, kun olin joka päivä eri paikassa ja aina uuteen osoitteeseen matkaaminen rassasi.

Sitten vanha työkaveri vinkkasi, että Kasarmitorin S-marketissa olisi paikka auki. Olin tehnyt täällä yhden vuoron joskus kauan sitten.

Vahvuuteni on asiakaspalvelu. Siitä tulee hyvä olo, kun näkee iloisia ihmisiä ja voi omalla persoonalla tuoda toiselle hyvän mielen.

Olen aloittanut työelämän kesätöissä isäpuoleni kiinteistöalan yrityksessä ja häneltä oppinut, että kaikki tehdään mahdollisimman hyvin eikä sinne sun tänne, eritoten asiakaspalvelu.

Viime syksynä mietin, että jatkaisinko vielä kokin hommia. Rakastan sitä alaa, ja hainkin muutamiin paikkoihin, mutta en saanut vastauksia. Päätin, että eiköhän nyt jäädä tähän.

Teen työn ohella merkonomin tutkintoa oppisopimuksella. Valmistua pitäisi vuoden lopussa. Tavoitteeni on saada marketkaupan perusasiat vielä paremmin haltuun, ja siirtyä lähivuosina tilausvastaavaksi.

Kulunut vuosi on ollut kaikkinensa ihmisille haastava. Monet ystävät ja tuttavat ovat olleet lomautettuna ja ravintola-ala on kärsinyt paljon.

Minulla on ollut erittäin paljon tuuria matkassa, olen saanut töitä ja päässyt hyvään työyhteisöön. Vaikeinakin aikoina pitää yrittää nähdä tulevaisuuteen ja ajatella positiivisesti. Töitä riittää tekeville, kun on valmis uskomaan siihen ja laittamaan kädet likoon sen takia. Ajan kanssa se tuottaa hedelmää."

TEM: Työllisyys laski odotettua vähemmän

Eri toimialojen työllisyystilastot viime vuodelta ovat karua luettavaa. Matkailu- ja ravintola-alan lisäksi työllisten määrä kutistui muun muassa kuljetus- ja tapahtuma-aloilla.

Julkishallinnossa sekä rahoitus- ja vakuutusalalla työllisten määrä puolestaan kasvoi. Sitä selittää osin työttömien ja lomautettujen määrän kasvu. Työttömyyskassoihin ja TE-toimistoihin on tarvittu lisäkäsiä.

Työllisyys kärsi viime vuonna kuitenkin odotettua vähemmän, sanoo työ- ja elinkeinoministeriön tutkimusjohtaja Heikki Räisänen.

– Oltiin aika erikoisissa pandemiaoloissa suuren osan vuotta, mutta työllisyys laski vain 38 000 vuositasolla. Melkein kuivin jaloin siitä on työllisyyden kannalta selvitty.

Suuri osa työttömyyden kasvusta on hänen mukaansa lomautuksia. Räisänen katsoo pandemian jälkeiseen tulevaisuuteen luottavaisesti.

- Työllisyysaste on laskenut vain yhdellä prosenttiyksiköllä. Siinä vaiheessa, kun alkaa jonkinlainen elpyminen, niin ei lähdetä ihan pohjalta vaan kohtuulliselta työllisyyden tasolta.

Lue lisää: Miten koronakriisi on vaikuttanut talouteen? Katso, miten kulutus, matkustaminen ja tavaraliikenne on muuttunut Suomessa