Korona on tuonut työt kotiin. Ennen ruokaa keittiön pöytä raivataan läppäristä ja työpapereista. Ruuan jälkeen ne kaivetaan taas esiin. Hartiat jumittaa, sillä harvemmin keittiön tuoleissa on konttorituolin säätöjä.
Suurimmat rakennusyhtiöt uskovat, että tämä alkaa kiristää pinnaa monessa kotitaloudessa.
YIT:ssä viime vuodesta puhutaan jopa vuotena nolla elihetkenä, joilloin etätyöhön siirtyminen pakotti miettimään, miten rakentamisen pitää muuttua, kun työntekemisen tavat muuttuvat perusteellisesti.
Johtopäätös on, että työt siirtyvät ainakin jossain laajuudessa pysyvästi kotiin ja siksi kodin pitää muuttua. Siitä seuraa monia kysymyksiä, joihin pitäisi löytää oikeita ratkaisuja jo nyt suunniteltaviin ja rakennettaviin asuntoihin.
1. Lisää neliöitä? Ei välttämättä
Kun etätöille pitäisi löytää paikka jostain muualta kuin yhteisen ruokapöydän ääreltä, saattaa ensimmäisenä mieleen tulla yhden lisähuoneen rakentaminen. Ehkä yllättäen asuntorakentaja ei tarjoa tätä kuitenkaan yleisratkaisuksi.
YIT:n asuntorakentamisen johtaja Marko Oinas on realisti.
– Kaikki eivät voi tai edes halua käyttää asumiseen nykyistä enemmän rahaa.
Hän muistuttaa käänteestä pari vuotta sitten. Ruokakuntien keskikoko laski alle kahteen, yhä suurempi osa asunnoista on siis yksin asuvien koteja. Siksi neliöiden lisääminen ei välttämättä ole tarpeen.
SRV:n toimitusjohtaja Saku Sipola on samaa mieltä. Toiveita voi olla, mutta raha rajoittaa.
Rakennusyhtiöissä oletetaan, että etätöiden yleistyminen lisää tilan tarvetta, mutta vielä ei tiedetä, onko kolmion ostaja sellainen, joka ennen koronaa olisi tyytynyt kaksioon.
– Kyllä tätä seurataan ja mietitään koronan vaikutusta asumiseen. Vielä ei voi todeta mitään kauhean merkittävää muutosta.
2. Sijainnin merkitys jakaa edelleen
Lisäneliöiden hankkiminen onnistuu helpommin, jos asunnon ei täydy sijaita "keskustan ruutukaava-alueella". Tosin varsinkin nuorilla asunnonhankkijoilla se ei ole vaihtoehto, sillä usein sijainti asetetaan neliöiden edelle. Oinas ja Sipola eivät usko, että edes koronakriisi laimentaisi keskustojen vetovoimaa.
Kysyntä on kuitenkin kaksijakoista. Etätöiden yleistyessä on jo nähty, että pidentyvä työmatka on entistä pienempi haitta, jos työmatka pitää tehdä enää vaikkapa kolme kertaa viikossa. Pientalojen kysyntä onkin jo kasvanut, Oinas kertoo.
Viime vuonna Espoo ja Helsinki olivat menettäjiä Suomen sisäisessä muuttoliikkeessä, mutta rakentajien mukaan se ei kerro syvemmästä käänteestä.
– On ihmisiä, jotka valitsevat Espoon sijasta Kirkkonummen, mutta isompi virtaus suuntautuu kuitenkin keskuskaupunkeihin ja niiden välittömään läheisyyteen. Tämän trendin kääntymistä en osaa kyllä yhtään ennakoida, Sipola sanoo.
3. Sauna vaihtuu kotikonttoriin
Keskustoissa neliöt lasketaan tarkimmin ja kerran viikossa käytössä oleva sauna voi joutua suurennuslasin alle. Saunat eivät ole olleet enää muutamaan vuoteen kerrostaloasunnossa vakiovaruste ja huomattava osa niistä on käytännössä muuttunut varastoksi.
YIT:ssä on arvioitu, että etätyö vaatisi kotiin 4 – 6 neliömetriä lisää tilaa. Ei siis kokonaista huonetta, mutta jonkinlaisen sopen kuitenkin. Saunan pyyhkäiseminen pois asunnon pohjakaaviosta, vapauttaa hyvin kotitoimiston tarvitseman tilan.
Tilan lisäksi etätyöntekijä tarvitsee sähköä ja valoa, ja siksi vaatii ennakointia jo suunnitteluvaiheessa.
– Olohuoneen poikki kulkeva jatkojohto ei ole hyvä ratkaisu, eikä töpselin paikka ole sama jos se tarkoitettu pölyimurille tai työpöydälle, Oinas konkretisoi.
Erillistä kotikonttoriksi pyhitettyä huonetta rakentajat eivät näe yleisratkaisuna.
– Asunnoista pyritään tekemään napakoita. En osaa vielä nähdä, että etätyötä varten irrotetaan erillisiä tiloja ilman että asunnot uudelleen alkaisivat kasvaa.
Ja asuntojen merkittävää kasvamista estävät maksukyky ja -halu.
4. Taloyhtiölle yhteinen etätyötila
SRV:llä ja YIT:llä on kuitenkin ässä hihassa – molemmilla sama. Vähänkin suuremmassa taloyhtiössä kannattaa harkita yhteistilojen muuttamista etätyölle sopiviksi.
– Vähän käytetyn kerhohuoneen tilalla voisikin olla tila esimerkiksi viidelle työpisteelle, joita varataan sähköisellä varausjärjestelmällä, Oinas kiteyttää.
– Yhteisen tilan arvoa on jo nostettu monissa paikoissa, Sipola vahvistaa.
Vaikka SRV:llä on karujakin kokemuksia pilvenpiirtäjistä ja niiden rakennuskustannuksien hallinnasta, Sipola puhuu korkean rakentamisen puolesta. Mitä korkeampi talo, sen kannattavampaa on tehdä myös yhteisiä tiloja.
– Omassa asunnossa lisäneliöt tulevat 100-prosenttisesti ostajan maksettavaksi, yhteistiloissa kustannus jakautuu, Sipola muistuttaa.
Helsingin Kalasatamassa 32-kerroksisen Loisto-tornitalon muutaman kalliin mutkan jälkeen valmiiksi saaneessa SRV:ssä uskotaan, että korkea rakentaminen ei jää Suomessa kertakokeiluksi. Tornitaloja nousee liikenteen ja ratojen solmukohtiin Helsinkiin, Espooseen ja Tampereelle.
– Korkea rakentaminen ei ole itseisarvo, mutta se tuo tehokkuutta niin liikenteen kuin maankäytönkin kannalta.
Sipolan mukaan yli 8-kerroksinen rakentamisessa kustannukset nousevat muun muassa vaativampien palomääräysten takia. Yli 12-kerroksisessa rakentamisessa kustannuksiin tulee taas uusi hyppäys, koska esimerkiksi hissejä tarvitaan asuntoja kohti enemmän.
5. Piha tai parveke
Koronan aiheuttama sulkujen vuosi on suoraan nostanut kodin arvostusta, sanoo Oinas. Sillä on vaikutusta myös suunnittelun moniulotteisuuteen.
– Kotona vietetään enemmän aikaa ja siksi esimerkiksi parvekkeen ja pihan merkitys on noussut selvästi.
Monessa uudessa asunnossa "koko asunnon levyinen" parveke on myyntivaltti. Oinas kertoo myös, että virusvuotena pientaloissa arvostetaan pihaa ja omaa sisäänkäyntiä yhteisen porraskäytävän sijasta .
5+1. Sittenkin paluu vanhaan?
Viime vuosi oli koronan takia myös rakentajille todellinen shokkivuosi. YIT keskeytti asuntorakentamisen puoleksitoista kuukaudeksi epävarman tilanteen takia. Mutta tekeekö poikkeusvuosi asumiseen pysyvän muutoksen?
Juuri nyt asuntorakentajat yrittävät arvata millainen osuus työstä siirtyy toimistosta kotiin. Ja nimenomaan arvata – Sipolan mukaan tällä hetkellä varsinainen ennustaminen on vielä mahdotonta.
– Joissain yrityksissä on jo linjattu, että töistä 40 prosenttia tehdään muualla kuin toimistossa. Se on mielenkiintoinen olettama.
Sipola muistuttaa, miten mielet ovat muuttuneet.
– Keväällä moni etätyöntekijä sanoi, että ei enää koskaan palaa toimistoon, mutta nyt kyselytutkimuksissa moni sanoo kaipaavansa työyhteisöä enemmän kuin koskaan.
Sipola ei odota "mitään dramaattista muutosta".
– Mutta monella on nyt kokemusta siitä, millaista on kun kaksi aikuista ja lapset tekevät kotona etätöitä. Se kyllä kannustaa hakemaan väljyyttä asumiseen.
Lopulta hän kuitenkin uskoo, että koronavuonna kuuden vuoden kehitys tapahtui kuudessa kuukaudessa. Poikkeusvuosi siis vauhditti kehitystä, joka oli jo käynnissä. Mutta kirkas näkymä ei ole vieläkään.
– Pölyn pitää antaa laskeutua ennekuin tulevaisuuteen voi ottaa kantaa.
Myös YIT:ssä muutosta vielä tarkkaillaan. Suurten trendien, kuten kaupungistumisen, käänteeseen Oinas ei usko.
Sen sijaan molemmissa yhtiöissä kiinnostaa idea "15 minuutin kaupungista". Sillä tarkoitetaan ajatusta, että kaupungissa työ, palvelut ja puistot olisivat saavutettavissa 15 minuutissa kävellen tai pyörällä.
Se tarkoittaisi enemmän kävelyä ja pyöräilyä, ja vähemmän autoilua. Se olisi omiaan lisäämään kaupungin turvallisuutta tulevina vuosina ja tulevissa pandemioissa.
– Turvallisuudella viittaan terveyteen, siis tunteeseen, että kaupungissa voi liikkua ja toimia ilman pelkoa saada jokin ärhäkkä virustauti. Nyt virus, seuraavaksi ehkä jokin muu terveyteen liittyvä tekijä, kirjoittaa blogissaan YIT:n kaupunkikehityksestä vastaava johtaja Juha Kostiainen.