Tässä yhtenä lauantaina piipahdin Tampereen Ikeassa. Tarkoitus oli syödä nopea lounas ja ostaa kaikenlaista, muun muassa uusi suihkuverho.
Mutta ei niitä niin vain päässyt katsomaan.
Edessäni oli kaksi nuorta pariskuntaa, jotka ottivat aikansa pohtiessaan mikä niistä vajaasta kymmenestä tarjolla olleesta kuosista olisi paras. Mutta tällä kertaa juttu oli niin, etteivät suihkuverhoja hiplailleet naiset, vaan perheiden miehet.
Vaimot seisoivat lasten kanssa taaempana jutellen omiaan, tuntui etteivät suihkuverhot kiinnostaneet heitä oikeastaan pätkääkään. Show oli täysin miesten.
Nuoret miehet ottivat kylpyhuonekuosien kanssa aikansa. Olisiko se moderni mustavalkoinen, raikas vihreä vai sinisävyinen? Verhoja hiplattiin, päädyttiin jo yhteen ja tultiinkin sitten toiseen tulokseen. Ehkä se sinisävyinen olisi sittenkin parempi? Olisi niin raikaskin. Ja kun siinä oli mukana punaista, ei olisi liian perinteinenkään.
Se olisi voinut olla miesten järjestämä leikkimielinen parodia naisista verhokaupoilla – paitsi ettei ollut. Sillä hetkellä kylpyhuonetekstiilit ilmiselvästi olivat noiden miesten elämän tärkein asia. Juuri oikealla valinnalla tuntui olevan suuri merkitys heidän ja heidän perheidensä elämälle ja onnellisuudelle. Väärä valinta pilaisi päivän heti aamusta.
Hankinta oli tärkeä ja sitä piti huolella punnita.
Nuorten perheiden taakse pääsi jo muodostumaan pientä jonoa, mutta minua ei odotus harmittanut. Nautin näystä. Suorastaan myhäilin.
Yksikään yhteiskuntatieteellinen tutkimus ei nimittäin ole osoittanut minulle suihkuverhohyllyjä selvemmin, että uusi aika on koittanut. Reaktiostani päätellen se on sittenkin päässyt tapahtumaan minulta hieman vaivihkaa.
Suonette anteeksi te nuoremmat sukupolvet, joille tämä ei enää ole mikään juttu. Ehkä kaikkialla Suomessa nuoret miehet jo hiplaavat innokkaina suihkuverhoja, valitsevat verhoja ja sohvia, pohtivat vahakankaan sävyn sopimista keittiön kaappien väriin?
Kun synnyin pienessä pirkanmaalaisessa teollisuuskylässä radio oli televisiota yleisempi laite kodeissa, e-pilleri oli aivan vastikään keksitty ja appelsiinit harvinaista herkkua. Kodeissa lapset usein aloittivat aamunsa pelkällä kahvilla, Ruotsissa oli vielä käytössä vasemmanpuolinen liikenne ja kuussa käymisestä vasta haaveiltiin. Kodeissa miehet elättivät ja naiset hoivasivat essut päällä.
Jos yllätyn siitä, minkälainen maailma on nyt, vielä enemmän yllätyn siitä, miten toisenlaiseen maailmaan olen syntynyt. Olen totta totisesti elänyt niin sanotusti "ennen vanhaan".
Näkyi kaupoilla tuona lauantaina tosin olevan toisenlaisiakin miehiä. He olivat hieman vanhempia, samanlaisia "ennen vanhaan" eläneitä kuin minä tai hieman minua nuorempia. He olivat niitä tyypillisiä Ikea-miehiä, jotka hiipivät yrmeinä nurkissa kädet puuskassa, hoputtivat naisia kassoille aivan kuin koti ja sen viihtyvyys olisi jotain, joka ei kuuluisi heille pätkän vertaa.
Mutta ainakin sinä nimenomaisena lauantaipäivänä he näyttivät olevan vähemmistössä.
Eihän yksi suihkuverho vielä ratkaise kaikkea, mutta ilmiselvästi hyvään suuntaan on kodeissa menty. Nuoremmat sukupolvet ovat tässäkin asiassa meitä viisaampia. Ehkä perheissä yhä vähemmän kinastellaan myös siitä, kuka lataa tiskikoneen, imuroi tai tekee perheen metatyöt; suunnittelee, organisoi ja muistaa.
Tampereella minä fossiilikin vihdoin ymmärsin, että uusi aika on koittanut. Tuottakoon sinisävyinen – ei liian perinteinen – suihkuverho siihen mukavaan nuoreen perheeseen paljon iloa ja onnea. Miehen valitsema suihkuverho on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle.
Lue myös:
Regina Raskin blogi: Otat selfien, olet siis olemassa?
Regina Raskin blogi: Puutarhassa maailma on oikealla tolalla
Regina Raskin blogi: Musta surma muutti pysyvästi maailmaa – samoin saattaa käydä koronan kanssa
Regina Raskin blogi: Rakastan joulua – juuri siksi minun on pakko lähteä karkuun sitä