Monessa asiantuntijatyössä osaamista on vaikea mitata.
Seinästä on helppo sanoa, onko se hyvin maalattu tai pullasta, onko se leivottu kunnolla. Mutta hankalampaa on arvioida, onko projektityöntekijän vuosineljänneksen väliraportti priimaa vertaistensa joukossa.
Huijarisyndroomasta on puhuttu paljon.
Huijarisyndroomalla tarkoitetaan tunnetta siitä, että omat työelämän taidot eivät oikeastaan ole todellista osaamista, vaan hyvällä tuurilla tai jonkinlaisella huijaamisella saavutettuja.
“En osaa oikeasti mitään”, huijarisyndroomaa poteva ajattelee.
Ilmiötä on tutkittu ja sen on havaittu olevan ongelma varsinkin niillä, jotka pyrkivät hyviin suorituksiin. Huijarisyndrooma onkin useimmiten taitavien ja älykkäiden suorittajien ongelma.
Termin kehitti 1970-luvulla terapeutti ja psykologian tutkija Pauline Rose Clance. Ilmiö esiintyy erityisesti akateemisesti koulutetuilla naisilla ja useammin vähemmistöihin kuuluvilla kuin muilla.
Jonkinlainen huijarisyndrooman vastakohta on fake it ‘till you make it -ajattelu. Suomeksi sen voisi kääntää jotenkin teeskentele osaavasi, kunnes pääset tavoitteeseesi.
Se ei ole tavaton tapa suhtautua työelämään.
”Fake it till you make it” julisti esimerkiksi kiinteistövälittäjä Andrei Koivumäki Alma Talentin julkaisemanHenkilöbrändi-kirjan julkistamistilaisuudessa pari vuotta sitten.
Toki Koivumäkikin painotti, että “laatu on kaiken a ja o”, ja “pitää olla oma itsensä”.
Positiivisesti ajateltuna huijaaminen, feikkaaminen, tarkoittaa heittäytymistä: uimaan oppii uimalla. Tai vanhaa sanontaa käyttäen: työ tekijäänsä opettaa.
Fake until you make it -touhussa on ikävämpikin puoli.
Jos työntekijä ei osaa hommaansa, hänelle voidaan antaa potkut. Ensisijaisesti hänet pitäisi siirtää osaamistaan vastaaviin tehtäviin, mutta jos esimerkiksi työhaastattelussa on valehdellut osaamistaan, eikä sitten osaakaan, on se syy irtisanomiselle.
Vai oletko koskaan työskennellyt ihmisen kanssa, joka joko yli-itsevarmuuttaan tai muuten vain osaamattomuuttaan ei oikeasti hallitse työtään?
Työkaverit joutuvat koville, kun yksi joukosta vain “feikkaa” osaavansa hommat. Näitäkin tekijöitä löytyy.
Itse olen parin vuosikymmenten työurani aikana törmännyt joihinkin “ammattilaisiin”, jotka ovat tosipaikan tullen paljastuneet kupliksi. Poks, heidän osaamisensa onttous selviää ensimmäisellä osumalla.
Onneksi tapaukset ovat harvassa.
Ajatuksen taustalla on joskus ihan toimivakin idea amerikkalaisesta unelmasta. Kun uskoo itseensä ja tekee paljon töitä jonkin eteen, sen voi saavuttaa.
Mutta kuten rap-artisti Paperi T eli Henri Pulkkinen Trendi-lehdessä totesi, vaikka kuinka uskot itseesi, voit silti olla ihan paska.
Huijarisyndrooman ohella “fake it till you make it” -ajattelu taitaa olla useammin luovien ammattien ja epämääräisten asiantuntijatehtävien ongelmia.
Jos sähköasentaja tai hammaslääkäri eivät osaa hommaansa, se – ainakin toivottavasti – huomataan pian. Tai jos ydinvoimalainsinööri ei pärjää, ei häntä voi pitää tehtävissään.
Toisaalta lvi-asentaja ei todennäköisesti koe olevansa myöskään huijari. Hän joko tuntee putket tai sitten ei.
Fake it till you make it -ajattelu voi olla oikeastaan jopa vaarallista.
Parhaat asiantuntijat tunnistaa usein jo siitä, että he myöntävät, etteivät ymmärrä ja ovat valmiita kysymään ja oppimaan.
Vanha sanonta kun kuuluu, mitä enemmän tietää, sitä paremmin ymmärtää, kuinka vähän tietää.
Heikki Valkama
Kirjoittaja esittää töissään varteenotettavaa taloustoimittajaa.
Blogista voi keskustella 13.2. klo 23.00 saakka.