Hyppää sisältöön

Kutsu, josta ei voi kieltäytyä: tenolaisen Juhán Niillas Wigeliuksen päivätyö jäi, kun Norjan kodinturvajoukoista tuli käsky valvomaan rajaa

Norjan tiukentuneiden rajasäännösten myötä kodinturvajoukot komennettiin poliisin avuksi rajoille valvomaan liikennettä.

Juhán Niillas Wigelius
Kodinturvajoukkoihin kuuluva Juhán Niillas Wigelius ja poliisi Simon Guttormsen valvovat Norjan rajaa Utsjoen kirkonkylän kohdalla Roavvegieddissa. Takana näkyy Saamen silta. Kuva: Jarle Wilsgård
Anni-Saara Paltto

Satunnaisen kulkijan ylittäessä Saamen sillan on vastassa puomi ja keltainen valo. Käsi nousee pysähtymisen merkiksi. Poliisin lisäksi myös kodinturvajoukkojen sotilaat pyytävät autoilijaa pysäyttämään ajoneuvonsa.

Koronatilanteen vuoksi rajanylittäminen Norjaan tiukentui tammikuun alussa Suomen ja Norjan välisillä rajanylityspaikoilla.

Tenolainen Juhán Niillas Wigelius istuu pienessä taukotuvassa Norjan puolella aivan Utsjoen kirkonkylää vastapäätä. Vain jään alla uinuva Tenojoki erottaa naapurimaat toisistaan. 12 tunnin työpäivä kodinturvajoukkojen palveluksessa on edessä. Tiellä on hiljaista, liikennettä ei ole nimeksikään.

– Suurin osa rajan ylittäjistä on kuorma-autoja. Myös paikalliset utsjokelaiset, jotka menevät Norjan puolelle töihin, kulkevat tästä. Muutamat turistit myös ovat halunneet Norjan puolelle, mutta heidät olemme käännyttäneet takaisin Suomeen, kertoo Wigelius.

Päivätyö jää, kun kutsu käy

Jos arki rullaisi normaalisti ilman koronaa, Juhán Niillas Wigelius työskentelisi Finnmarkin komission kielityöntekijänä. Korona kuitenkin löi valtioiden rajat tiukasti kiinni, ja kodinturvajoukot komennettiin poliisin avuksi rajoille valvomaan liikennettä. Kutsu kävi myös Wigeliukselle.

– Minun täytyi ilmoittaa työnantajalleni, että minut on kutsuttu apuun. Silloin ei armoa tunneta, on pakko lähteä. Kun Norjan valtio kutsuu palvelukseen, ei siitä voi kieltäytyä, kertoo Wigelius.

Juhán Niillas Wigelius
Juhán Niillas Wigeliuksen kuukauden kestänyt työrupeama rajalla päättyy tällä viikolla. Wigelius toivoo, ettei hänen tarvitsisi enää palata valvontatöihin. Kuva: Priváhta

Kodinturvajoukot, norjaksi Heimevern, ovat osa Norjan puolustusvoimia. Yleensä kodinturvajoukot kutsutaan apuun, kun jotain odottamatonta tapahtuu. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi onnettomuudet tai kevättulva.

– Rajoilla on paljon valvontatyötä, eivätkä poliisit pysty kaikkeen yksin. Siksi kodinturvajoukot on pyydetty apuun, kertoo Wigelius.

”Ihmisten kiusaamista”

Pohjoisia rajanylityspaikkoja valvovat kodinturvajoukot koostuvat paikallisista, sekä saamelaisista että norjalaisista työntekijöistä.

Juhán Niillas Wigelius on asunut ikänsä Tenojokilaaksossa ja tottunut siihen, että valtionraja on jotain näkymätöntä, eikä sitä päivittäisessä elämässä edes huomaa. Molemmin puolin rajaa ihmiset ovat sukua keskenään ja tuntevat toisensa. Siksi rajalla seistessään Wigelius tuntee usein jopa kiusaavansa ihmisiä.

– Ei se mukavalta tunnu pysäyttää paikallisia ja sanoa, että et nyt pääse rajan yli. Kovin kummallista se on, kun emme pääse kulkemaan yhtä vapaasti kuin ennen.

Wigeliuksen mukaan ihmiset kuitenkin ymmärtävät rajoituksia.

– Ymmärrettävästi kulkijat eivät kovin riemumielellä meidän luoksemme tule. Mutta kyllä he tietävät, että emme heitä vain huvin vuoksi pysäytä.

Juhán Niillas Wigelius ja Jarle Wilsgård
Jarle Wilsgård ja Juhán Niillas Wigelius ehtivät hyvin kahvistelemaan työpäivänsä aikana useampaankin kertaan. Kylmyydestä kodinturvajoukkojen ja poliisien ei tarvitse kärsiä, sillä heitä varten on rajoille tuotu lämpimät taukotuvat. Kuva: Priváhta

Paikallisista kodinturvajoukoista hyötyä poliiseille

Norjan rajoja valvomaan tulleet poliisit ovat usein Etelä-Norjasta kotoisin, eivätkä he tunne sen enempää pohjoisen ihmisiä kuin paikkakuntia tai paikallisia tapojakaan. Wigeliuksen mukaan onkin hyvä, että kodinturvajoukot ovat paikallisia.

– Siitä on hyötyä sekä poliisille että paikallisille asukkaille. Me tunnemme ihmiset, osaamme kieltä ja tiedämme alueen asiat. Jos me emme olisi rajoilla, voisi tilanne olla paljon hankalampi.

Kodinturvajoukkojen saamelaiset työntekijät ovat pystyneet vaikuttamaan siihen, että paikallisten rajanylityksestä on tehty sujuvampaa. Poliisit ja suuremmat herrat on puhutettu paikallisille tavoille.

– Olemme sopineet, että paikallisia emme syynää niin tarkasti. Tietysti heidän täytyy pysähtyä ja me avaamme tien, mutta kyllä me tiedämme, ketä he ovat ja minne ovat matkalla. Me heilautamme vain kättä ja matka jatkuu. On kyse kuitenkin alueen ihmisistä, sanoo Wigelius.

Tulistelua ajankuluksi

Kun liikennettä on harvakseltaan, työpäivät voivat tuntua hyvin pitkiltä. Jotta ajan saisi kulumaan nopeammin, Juhán Niillas Wigelius työkavereineen tulistelee päivittäin ulkona.

– Paistamme makkaraa, ja lihaa olemme myös keittäneet. Olemme syöneet hyvin. Meille on tuotu kuivia puita, ja jos ne loppuvat, meille tuodaan lisää. Kevättalvella saattaa olla vielä mukavampi istuskella ulkona, kun aurinko paistaa, pohtii Wigelius.

Jarle Wilsgård
Kodinturvajoukkojen Jarle Wilsgård on sytyttänyt tulen paistaakseen makkaraa. Hiljaisella rajanylityspaikalla on aikaa kulutettavaksi. Kuva: Priváhta

Vaikka rajojen valvomisesta Wigeliukselle maksetaankin, hän tunnustaa, että kaipaa jo muihin hommiin.

– Yhdellä tapaa me vain istumme ja odotamme, että päivä loppuu. Ei tämä kovin mielenkiintoista ole.

Wigeliuksen työkomennus rajalla tulee päätökseensä tällä viikolla. Jos koronarajoitukset kuitenkin jatkuvat pidempään rajoilla, saattaa hän joutua vielä uudestaan palvelukseen.

– Salaa toivon, että tämä loppuu minun osaltani tähän. Pelkään kuitenkin, että kutsu voi tulla keväällä uudestaan. Toivon todella, että tämä loppuisi nopeasti, sillä tästä on leikki kaukana.

Suosittelemme sinulle