1970-luvun lähiöiden kunnianpalautus.

Arkkitehtiliiton puheenjohtaja Henna Helander on vakuuttunut, että asumisessa ei palata entiseen koronakriisin jälkeenkään.

Etätyö, verkkokauppa sekä ystävien ja sukulaisten etäyhteydet lisäävät ihmisten kotona viettämää aikaa ja siksi 20 neliön yksiö voi alkaa käydä ahtaaksi.

Kaupunkien keskustoissa lisäneliöt ovat kalliita. Helanderin mielestä huomio on keskittynyt liikaa kaupunkien ahtaisiin keskustoihin. Lähiöt ja verkostomainen kaupunki ovat nouseva vaihtoehto.

Tätä juttua varten Helander etsi malliksi asunnon, joka vastaa hyvin koronanjälkeisen ajan asumisvaatimuksiin.

Uutukaisten keskusta-asuntojen sijasta hän valitsi Kehä-I:n ulkopuolelta kolmion vuodelta -76, jossa on “erittäin hyvä mitoitus, kuten usein 70-luvun lähiöasunnoissa".

Helsingin Kannelmäessä sijaitseva 72 neliön asunto maksaa 242 000 euroa. (Tehdyn putkiremontin kulut ovat mukana hinnassa.)

Tyhjässä asunnossa kannattaa mitata kunnolla, paljonko huonekalut vaativat tilaa

Parisängyn lisäksi tähän makuuhuoneeseen mahtuu hyvin työpyötä etätyöläiselle.

“Etätöiden yleistyessä on hyvä, että sisäovia voi sulkea. Uudet asunnot ovat usein pieniä ja suurempaa tilavaikutelmaa luodaan avoimilla keittiöillä.”

Uudet kolmiot vastaavat kooltaan 1950-luvun kaksiota.

Asunnon pohjapiirroksesta voi lukea paljon. Tärkeää on miettiä, millainen luonnonvalo asunnossa on.

Tässä 70-luvun kolmiossa valoa tulee kahdesta ilmansuunnasta ja lisäksi lasitetulta parvekkeelta. Asunnon ympäri voi kulkea. Se lisää avaruuden tuntua.

Aikakauden isoin miinus?

"Karut julkisivut. Niille pitäisi tehdä jotain"

Lasitettu parveke tarjoaa kymmenen neliötä lisätilaa.

1970-luvulla tehtiin pienempiä kerrostaloja, jolloin asunnoissa oli nykyistä useammin ikkunat ainakin kahteen ilmansuuntaan. Huoneet ovat "valiomuotoja". Ne ovat muodoltaan neliöitä, eikä pitkiä suorakaiteita.

Nykyisin talojen rungot ovat massiivisempia ja läpi talon olevia huoneistoja on vähemmän. Asunnoista tulee “putkimaisia” ja pimeitä, koska ikkunat ovat vain toisessa päässä asuntoa.

Kaupungistumisessa pitää ottaa seuraava askel: keskustojen sipulimaisen laajentamisen sijasta lähiöiden on kehityttävä omina keskuksinaan.

Helander muistuttaa asuntosuunnittelun perusteista:

"Asunnot eivät voi jatkuvasti pienentyä, koska ihmisetkään eivät pienenny."