22-vuotias äiti tukehdutti lapsensa hengiltä viime keväänä harkittuaan tekoaan ensin päiväkausia, ilmeni keskiviikkona julki tulleesta haastehakemuksesta.
Surullinen tapaus saa miettimään, miksi äiti päättää surmata lapsensa? Ja miten vastaavaa voisi estää tapahtumasta?
- Lisää aiheesta: Syyttäjä: Nuori äiti murhasi 1-vuotiaan poikansa Vantaalla tukehduttamalla, harkitsi henkirikosta päivien ajan
Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma on pitkän uransa aikana kohdannut useita lapsensa surmanneita vanhempia; naisia ja miehiä.
Jokainen tapaus on omanlaisensa, mutta Lauerman mukaan yksi asia yhdistää niistä suurta osaa: vakava depressio eli masennus ja usein myös psykoottisuus eli todellisuuden tajun kadottaminen.
68 prosentissa tapauksista äiti on psykoottinen
Lauerma ei voi ottaa kantaa yksittäiseen tapaukseen, mutta hän voi kertoa tyypillisistä tilanteista lapsen tappamisen taustalla. Hän viittaa 90-luvulla Ranskassa tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan 56:sta tapauksesta, joissa tekijä surmasi koko perheensä ja lopuksi itsensä jopa 42:lla arvioitiin olleen vakava depressio teon aikaan.
Tutkimuksen diagnoosit tehtiin takautuvasti taustatietoihin nojautuen, joten ne eivät ole täysin luotettavia. Silti tutkimuksesta voi vetää johtopäätöksen, että lapsiin kohdistuvissa henkirikoksissa erilaisilla mielenterveyden häiriöillä on suuri vaikutus taustatekijänä.
Vastaavia tuloksia on saatu myös useissa muissa aiheesta tehdyissä tutkimuksissa.
– Jos uhrina on vuotta vanhempi lapsi, naispuolinen tekijä on psykoottinen 68 prosentissa tapauksista, kertoo Lauerma.
Vastasyntyneen lapsensa surmaava äiti ei yleensä ole mielisairas. Vastasyntyneen surmaaja on Lauerman mukaan tyypillisesti nuori ja kypsymätön äiti, jolla on lievempiä mielenterveyden ongelmia.
Suomessa aiheesta tehdyn tutkimuksen mukaan itsemurhien ehkäisyllä olisi suuri vaikutus myös lapsiin kohdistuvien henkirikosten vähentämisessä.
Motiivina saattaa olla kosto
Vakavan masennuksen lisäksi Lauerman mukaan etenkin perheiden erilaiset kriisitilanteet lisäävät henkirikoksen mahdollisuutta. Avioero ja konkurssi ovat valitettavan tyypillinen tarina lapseen kohdistuneen henkirikoksen taustalla.
Tällaisissa kriiseissä perheen elämäntilanne muuttuu voimakkaasti, taloudellisen toimeentulon taso saattaa laskea ja uuden tilanteen hyväksyminen voi olla haastavaa. Lauerman mukaan kysymys on niin sanotusta statuksen putoamisesta.
Siksi tuki kriisiytyneille perheille on tärkeää. Lauerma kertoo kohdanneensa erään lapsensa tappaneen, joka sanoi tehneensä henkirikoksen koston vuoksi.
– Hänen mielestään lasten tappaminen oli tehokkain kosto puolisolle. Kosto oli niin tärkeää, että hän oli valmis sen takia jopa vankilaan, Lauerma toteaa.
Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna lapsiin kohdistuneet henkirikokset ovat vähentyneet. Hurjin tilanne oli Suomessa pula-aikana, jolloin ehkäisyä ei ollut olemassa. 1870-luvun lopulla surmattiin 5,5 vastasyntynyttä lasta 100 000 asukasta kohden vuodessa. Lisäksi tapauksia saattoi jäädä tunnistamatta.
- Lisää aiheesta: Lapsen surmaaja on Suomessa useimmiten oma äiti – Vantaalla nuori äiti vangittiin epäiltynä kaksivuotiaan lapsensa murhasta
Silloin niistä ei uutisoitu yhtä räikeästi kuin nykyisin. Rikos- ja oikeusprosessin eri vaiheissa toistuva uutisointi saattaa Lauerman mukaan aiheuttaa vääristyneen mielikuvan tapausten yleisyydestä.
– Kirkuvia lööppejä ei voi kukaan välttyä näkemästä. Julkisuus voi aiheuttaa sen, että teko tulee todennäköisemmäksi, koska malleja on tarjolla silloin, kun perhe on todella heikoilla, Lauerma sanoo.
Vakavasti mielisairaat jäivät väliinputoajiksi
Lauerman mukaan raju psykoottinen masennus voi vähentää ihmisen empatiakykyä, vaikka masentuneet ihmiset eivät yleensä ole erityisen epäempaattisia. Empatian katoaminen puolestaan lisää riskiä väkivaltaisuuteen.
Biologiset hoidot, joilla pyritään vaikuttamaan ihmisen elimistöön, toimivat vakavaan depressioon paremmin kuin depression lievempiin muotoihin. Vakavasti masentuneiden saaminen hoitoon olisikin yksi keskeinen keino lapsiin kohdistuvien henkirikosten vähentämiseksi.
Ongelmana on, että eniten hoitoa tarvitsevat eivät välttämättä kykene hakeutumaan hoitoon.
– Etenkään miespuoliset tekijät eivät usein ole taipuvaisia hakemaan hoitoa, joka voisi henkirikokseen johtavan prosessin voisi katkaista.
Lauerman mukaan psykiatrisen laitoshoidon vähentäminen ja avohoitoon panostaminen on saattanut kaikkein vaikeimmista potilaista huolehtimisen retuperälle.
Psykoottiset ihmiset eivät kykene noudattamaan avohoidon vaatimaa omatoimisuutta hoidon saamiseksi ja aikatauluissa pysymiseksi. Laitoshoidon paikkoja taas on niin vähän, että kaikki psykiatrista sairaalahoitoa tarvitsevat eivät sinne mahdu.
Lauerman mukaan vähemmän sairaat ja hoitonsa itse yksityisellä puolella maksavat ihmiset saavat nyt paremmin hoitoa kuin vakavasti mielisairaat. Samaan aikaan yksityisen puolen psykiatriset palvelut vetävät osaavaa työvoimaa kuntien psykiatrisia palveluja voimakkaammin puoleensa.
Lauerman mukaan kuntapuolella asiakkaan kohtaavat psykiatrit vaihtuvat tiuhaan ja ovat usein vasta alaan erikoistuvia lääkäreitä. Monet potilaat voivat kokea vaihtuvuuden epämiellyttävänä.
– Vakavasti sairaiden ihmisten keskuuteen syntyi väliinputoajia, jotka eivät pysty hyötymään avohoidosta. Varsinkin, jos heillä on useita ongelmia, kuten psykoosi ja vakava huumeriippuvuus. Tämä yhdistelmä on vaarallinen, Lauerma sanoo.
Lasten kolhut selvitettävä
Lauerman mielestä tärkeimmät keinot lapsiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi ovat perheiden tukeminen, masennuksen hyvä hoito ja toimiva viranomaisyhteistyö psykiatrisen hoitojärjestelmän, lastensuojelun ja poliisin välillä.
Esimerkiksi aselain tiukentamisella ei näihin rikoksiin olisi juuri mitään vaikutusta, koska oma lapsi surmataan vain äärimmäisen harvoin ampumalla.
Perheväkivalta huomataan usein neuvolakäynnillä, jossa lasten kolhut tulevat esiin. Lauerman mukaan on tärkeää selvittää vammoja saaneen lapsen taustatilanne. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä kuka tahansa, jos epäilee perheväkivaltaa.
Perheen luvalla tietoja sen tilanteesta saa luovuttaa muille viranomaisille. Myös lastensuojelulaki mahdollistaa varhaisen puuttumisen perheessä epäiltyyn väkivaltaan.
– Tietojen kulkeminen lastensuojelusta muille viranomaisille voisi olla tehokkaampaa. Aika paljon näitä tapauksia pystyttäisiin estämään, jos resurssit riittäisivät ja ne kohdennettaisiin oikein. Vakavien mielen sairauksien pitäisi olla psykiatrisen hoidon keskiössä.
Lisää aiheesta: