Taloustieteen emeritusprofessori Sir Partha Dasguptan viime vuosi oli kaikkea muuta kuin leppoisia eläkepäiviä – töitä riitti vuoden joka ikiselle päivälle.
Työn tulos, jättimäinen raportti julkaistiin viime viikolla. Siinä laaja joukko asiantuntijoita tarkastelee Dasguptan johdolla luontokadon ja talouskasvun yhteyttä.
Raportissa selvitetään perusteellisesti, kuinka taloudellinen kasvu on saavutettu luonnon kustannuksella. Raporttiin kiteytyy samalla emeritusprofessorin neljäkymmentä vuotta jatkunut työura ja huoli luonnon nopeasta köyhtymisestä.
Raportti sai paljon julkisuutta ja kehuja. Olisiko nyt syytä optimismiin?
– En pysty sanomaan, olenko optimistinen vai pessimistinen. Se riippuu siitä, kuinka ihmiset eri puolilla maailmalla luontoon suhtautuvat, Dasgupta sanoo Ylelle antamassaan haastattelussa.
Dasgupta uskoo, että demokratioissa hallitukset reagoivat ennemmin tai myöhemmin kansalaisten vaatimuksiin. Viime kädessä kansalaiset päättävät, mutta jos vaaroja ei tunnisteta, optimismiin ei ole syytä.
Optimismiin on hänen mukaansa sikäli syytä, että eri alojen asiantuntijat ovat osoittaneet toisistaan riippumatta ihmisen vaikutukset melko yksimielisesti: arkeologit pitkältä aikaväliltä ja biologit lyhyemmältä.
– Jos yhdessä ymmärrämme, miten tärkeää tämä on ja olemme huolissamme jälkeläisistämme, silloin on jonkinlainen mahdollisuus saada aikaan yhteisiä toimenpiteitä.
Tässä on Dasguptan mielestä myös Suomen tehtävä. Suomi voi olla edistämässä kansainvälistä yhteistyötä.
– On luotava joku kansainvälinen elin, joka voi tehdä tarvittavia päätöksiä. Rikkaiden maiden on se luotava, kuten luotiin Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailman terveysjärjestö ratkaisemaan ongelmia.
Ihmiset osaavat ajatella
Dasguptan raportin pääsanoma on, että luonnolle tulisi asettaa hintalappu. Sen sijaan, että metsiä, maita ja meriä voi hyödyntää maksutta, niiden käytöstä tulisi maksaa. Tarkemmin sanottuna niiden hyödyntämisen tulisi näkyä lopputuotteen hinnassa.
Tämä voi kuulostaa huolestuttavalta yksittäisen ihmisen näkökulmasta, mutta Dasgupta uskoo, että kansalaiset eri maissa ymmärtävät tilanteen aika hyvin.
Neljänkymmenen vuoden akateemisen uran aikana hän sanoo huomanneensa, että koulutetuilla on tapana rajusti aliarvioida kadunmiesten ajattelua.
– Olemme hyvin aristokraattisia asenteissamme. Luulemme, että jos joku ei osaa lukea tai kirjoittaa, hän ei osaa ajatella. Se ei pidä paikkaansa.
Ihmiset lopulta uskovat faktoja, Dasgupta sanoo, varsinkin kun ihmisen toiminnan seuraukset ovat omin silmin nähtävissä.
Suojelualueita runsaasti lisää
Yksi keskeisistä keinoista elinympäristöjen säästämiseksi ovat suojelualueet.
Prinssi Charles muistutti raportin julkistamisen yhteydessä, että maa- ja meripinta-alasta tulisi suojella noin kolmannes vuoteen 2030 mennessä. Se on reilusti enemmän kuin nyt.
– En osaa sanoa, onko se realistista. Se liittyy juuri siihen, kuinka kansalaiset reagoivat tilanteeseen.
Hän huomauttaa, että luku on monien ekologien tekemä laskelma. Se kuvastaa sitä, kuinka suuri ylikulutuksemme on ja kuinka tärkeää on elvyttää luonto uudelleen.
– Elvyttäminen tarkoittaa luonnon jättämistä rauhaan. Ekologit puhuvat paljon suojelualueista, mutta he eivät voi tehdä päätöksiä.
Kyse on siitä, että tarvitsemme tavoitteita, hän sanoo. Ei ole oleellista, onko niitä 30 vai 35 prosenttia vaan se, että niitä tarvitaan ja niiden rahoittamiseen tarvitaan jokin järjestelmä.
Järjestelmiä tulisi olla erilaisia, Dasgupta sanoo. Merien käytöstä kalastukseen ja liikennöintiin tulisi veloittaa, ja sademetsiä suojella kansainvälisillä sopimuksilla.
Näiden lisäksi täytyy hänen mukaansa olla kansallisia toimia, koska kaikki maat ovat erilaisia. Suomen osalta hän mainitsee metsät, joita vastaavasti Britanniassa ei ole.
Mitä sitten Suomessa tulisi tehdä metsäluonnon suojelemiseksi? Metsäthän ovat pääosin yksityisomistuksessa ja omistajalla on oikeus myydä sieltä puuta.
– Viittaat kysymykselläsi ehkä siihen, onko puun hinta on liian alhainen!
Raportin mukaan on, ainakin sen puun, joka tulee tropiikista. Puun hinnan tulisi olla korkeampi, sillä sademetsistä hyötyy koko maailma. Niissä on suunnaton lajien kirjo, ne ovat maailman keuhkot ja ne vaikuttavat maapallon ilmastoon.
– Näin laskien eekkeri Amazonin sademetsää on arvoltaan erilainen kuin eekkeri suomalaista metsää. Niillä on täysin erilainen ekosysteemi.
'
Dasguptan mukaan tropiikista ulkomaille vietävän puun hintaan tulisikin lisätä vero. Verolla olisi hänen mukaansa erityinen merkitys nimenomaan köyhille maille. Hän mainitsee esimerkkinä Zairen.
Maassa on sademetsiä kukkuloilla ja vuorilla. Jos niitä hakataan, hakkuista kärsivät kalastajat ja maanviljelijät alempana.
– En tiedä maailmassa ainuttakaan esimerkkiä, jossa alempana oleville olisi maksettu hakkuista korvauksia. Puun hinta on yksinkertaisesti liian alhainen.
Koska puun hinta on alhainen, sitä menee kaupaksi Kiinaan, Intiaan ja kaikkialle maailmaan. Niissä on paljon kysyntää kovalle puulle sademetsistä. Dasguptan mukaan on ironista, että tällä tavalla käytännössä köyhät maat tukevat rikkaita maita.
Ruokaan lisää hintaa ja geenimuuntelua
Dasguptan ajattelussa keskeinen keino kulutuksen hillitsemiseksi on luonnolle aiheutetun haitan näkyminen tuotteen hinnassa.
Ruoan tuotanto on suurimpia ellei suurin syy luonnon monimuotoisuuden katoamiseen. Tähän raportti tarjoaa ratkaisuksi muun muassa uutta tekniikkaa.
– Tosin ei ole yhtä ainutta tekniikkaa vaan tekniikoita, hän täsmentää.
Yksi tärkeimmistä on geenimuuntelu, hän siteeraa alan tutkijoita. Sen avulla satomäärät kasvavat, kasvit sietävät paremmin tauteja ja tarvitsevat vähemmän vettä.
Dasgupta vertaa geenimuuntelua kuusikymmentäluvulla tapahtuneeseen muutokseen. Silloin otettiin käyttöön uusia viljelylajikkeita. Niihin kuitenkin liittyi uusia ympäristöongelmia kuten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden liiallinen käyttö.
– Uudistuksilla voi siis olla sivuvaikutuksia, mutta ymmärtääkseni geenimuunnelluilla tuotteilla sivuvaikutuksia on paljon vähemmän.
Paljon suurempi muutos kuitenkin voitaisiin tehdä elintarvikkeiden kulutuksessa. Britanniassa jopa 45 prosenttia ruuasta menee hukkaan, Suomessa noin kolmannes.
Mitä tästä voidaan päätellä, Dasgupta kysyy.
– Tietysti se, että ruoka on liian halpaa, hän vastaa.
Kysymys ruoan hinnan nostamisesta on kuitenkin arka, sillä ruoka on perusoikeus, joka kuuluu kaikille.
– Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meillä on oikeus tuhlata neljäkymmentä prosenttia ruoasta. Tuhlaaminen vahingoittaa luontoa ja kostautuu tuleville sukupolville.
Dasgupta korostaa, että ruoka ei ole halpaa kaikille, ei edes rikkaissa maissa. Kyse on kuitenkin siitä, miten ruokaa on saatavilla ja voidaanko sen saatavuus taata muilla keinoin kuin alhaisella hinnalla.
On tosin muitakin keinoja saada ihmiset vähentämään ruokahävikkiä, kuten parempi ympäristötietoisuus. Toistaiseksi se ei ole kuitenkaan tuottanut tulosta.
Väestönkasvu on toinenarkaluontoinen asia, jota Dasgupta sivuaa. Ongelma koskee nimenomaan osaa Afrikan maista, joissa hedelmällisyys on korkea. Hän mainitsee esimerkkinä Nigerin.
– He ovat köyhiä ja pysyvät köyhinä, koska paine luontoa kohtaa kasvaa koko ajan. En kuitenkaan väitä, että sinänsä lapsien hankkiminen olisi väärin.
Hän muistuttaa, että on voitava kysyä, millä toimenpiteillä luontoon kohdistuvaa kulutusta voidaan vähentää, olkoon sitten kyse väestönkasvusta, korkeasta tulotasosta tai tehokkuudesta.
– Jos väestönkasvulle ei tehdä mitään, sitten täytyy puuttua esimerkiksi korkeaan elintasoon, jotta kulutus henkeä kohti laskee.
Näihin raportti ei anna valmiita vastauksia, sillä se ei laita vaihtoehtoja paremmuusjärjestykseen.
Raportti ei ole ohjekirja
Kuusisataasivuisessa Dasguptan raportissa käydään läpi talouskasvun luonnolle aiheuttamia vahinkoja. Raportissa on konkreettisia ehdotuksia kehityksen kääntämiseksi, mutta siinä ei suoraan suositella joitakin toimenpiteitä.
– Raportissa ei ole mitään täsmälääkettä eikä siinä vaadita veroprosentteja tai suojelualueita.
Raportti ainoastaan kertoo, kuinka asioita tulisi pohtia. Tärkeintä on Daspugtan mukaan ymmärtää, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat.
Suomessa suojelutavoite maksaisi 10 miljardia
Dasguptan raportin anti koskee yhtä lailla Suomea kuin muitakin maita.
Suomen luontopaneelin puheenjohtajan Janne Kotiahon mukaan suomalaisten tulisi leikata kulutustaan 75 prosenttia siinä missä globaalisti kulutusta on raportin mukaan leikattava 40 prosenttia. Tällä hän viittaa siihen, että suomalaisten kulutuksella tarvittaisiin 3,8 maapalloa kattamaan luonnonvarojen tarpeemme. Globaalisti keskiarvo on 1,6 maapalloa.
Kotiahon mukaan tarvitaan rajoituksia, kieltoja ja sääntelyä, jotta luontokato saadaan pysäytettyä.
– Yritykset löytävät ratkaisuja koviinkin rajoituksiin. Tiukka sääntely johtaa kilpailuetuun kansainvälisestikin, Kotiaho sanoi Sitran järjestämässä Dasguptan raporttia käsitelleessä webinaarissa perjantaina.
EU on vastannut Dasguptan raportin vaatimuksiin esimerkiksi biodiversiteettistrategiallaan. Siinä linjataan tavoitteeksi, että 10 vuoden päästä 30 prosenttia EU:n maa-alasta olisi suojeltua. Suomessa se tarkoittaisi 13 prosentin eli neljän miljoonan hehtaarin lisäsuojelua nykyisen 17 prosentin päälle. Kotiahon mukaan se olisi 10 miljardin euron investointi seuraavan 10 vuoden aikana.
– Toinen mahdollisuus on Metsähallituksen hallinnoimien kaikkien talousmetsien asettaminen suojeluun, Kotiaho sanoi.
Pankit kiinnittävät jo huomiota ympäristöön
Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehn sanoi Sitran webinaarissa, että vakaata ja kestävää taloutta ei ole olemassa ilman vakaata ja kestävää ympäristöä.
– Tämä tulisi ottaa huomioon talouspolitiikkaa koskevassa päätöksenteossa, Rehn sanoi.
Vaikka keskuspankkien rooli ja lakisääteinen tehtävä onkin rahapolitiikka sekä lyhyen ja keskipitkän aikavälin makrotalouspolitiikka, keskuspankit tarkastelevat myös pidemmän aikavälin kehitykseen liittyviä kysymyksiä.
– Keskuspankit ovat alkaneet viime vuosina kiinnittää huomiota myös taloudellisen toiminnan ympäristövaikutuksiin ja kestävään kehitykseen, koska ympäristöllä on suoria ja havaittavia vaikutuksia talouteen, Rehn sanoi.
Rehn arveli, että luontopääoman käsitteestä voisi tulla Brundtlandin komission kaltainen kantava käsite yhteiskuntapolitiikan suunnittelussa. Brundtlandin komission raportti vuonna 1987 määritteli, että kestävä kehitys ei ole vain ympäristöllinen asia, vaan kaikki sen osa-alueet (taloudellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen) ovat tärkeitä.
– Päärooli ei ole keskuspankilla, vaan poliittisten päätöksentekijöiden käsissä, Rehn sanoi.
Lue myös: