Ryhdytkö siivoamaan, kun pitäisi aloittaa suuritöinen tehtävä? Harhaudutko somen maailmaan, ihan vain hetkeksi ja huomaat, ettet taaskaan saanut aikaiseksi?
Prokrastinoija lykkää asioita, ei saa aloitetuksi tai tehdyksi, ja kokee tilanteen stressaavaksi, jopa ahdistavaksi.
Varsinkin opiskelumaailmassa prokrastinointi on lisääntynyt etäopiskeluun siirtymisen myötä, sanoo opiskelijoiden mielenterveyttä edistävän Nyyti ry:n psykologi Elina Marttinen.
– Prokrastinaatio tulee helpommaksi, kun pitää itseohjautua ja arjessa pärjäillä ilman opiskeluyhteisön tuomaa tukea ja säntillisyyttä.
Ongelma ei ole kuitenkaan vain opiskelijoiden. Kun etäily – niin opiskeluissa kuin työpaikoilla – lisääntyy, tekemisestä puuttuu rakenteita, välitavoitteita, palautetta ja yhteisön tukea. Tämä altistaa prokrastinaatiolle, sanoo psykologien tohtori Tapani Riekki.
Prokrastinaatio on jo tovi sitten epävirallisesti suomennettu vitkutteluksi, mutta termi antaa Riekin mukaan siitä hieman leimallisen kuvan, sillä kyse on mielen sisäisesti kamppailusta itsensä kanssa – ei laiskuudesta tai tahdonalaisesta viivyttelystä.
Prokrastinointi on tyypillistä varsinkin tilanteissa, joihin liittyy epävarmuutta tai haasteita. Tyypillisesti prokrastinoimme laajoja aihekokonaisuuksia, joista on vaikea saada kiinni tai niihin liittyy negatiivisia tunteita, Riekki sanoo. Kukapa meistä ei olisi prokrastinoinut esimerkiksi vaikean puhelun soittamista?
Tässä jutussa käsitellään sekä opiskelijoiden että etätyöläisten prokrastinointia. Etätyöläinen, rullaa alaspäin ja löydät työyhteisöjä koskevan kohdan.
Opiskelija, lue tämä
Etäopiskeluaika on ollut monella opiskelijalle kuormittavaa: esimerkiksi Helsingin yliopiston opiskelijoille tehdyssä kyselyssä nousi esille uupuminen ja opiskeluinnostuksen lasku.
Psykologi Elina Marttinen uskoo, että kuormitus, stressi ja pahoinvointi itsessään aiheuttavat prokrastinointia, mikä taas lisää pahaa oloa. Moni opiskelija onkin tällä kehällä, ja monen on vaikea saada opiskeluistaan otetta, Marttinen sanoo.
Marttinen uskoo, että olosuhteet laittavat nyt monet prokrastinoimaan: etäluennot saattavat laskea vireystilaa ja motivaatiota on vaikea löytää, vaikka ala itsessään innostaisi ja tuntuisi tärkeältä.
Silloin saattaa ajautua tekemään sijaistoimintoja, pelaamaan tai siivoamaan, joka taas pahentaa omaa oloa.
– Siitä tulee kerrannaisvaikutuksena se olo, etten saa mitään tehtyä. Omat ajatukset sitten boostaavat sitä huonoa fiilistä.
Psykologian tohtori Tapani Riekki kuvaa prokrastinaatiota mielen sisäiseksi kyvyttömyydeksi ja itsesääntelyn hankaluudeksi.
Hän uskoo, että opiskelijat joutuvat nykypäivänä olemaan itseohjautuvampia ja johtamaan itseään aivan toisella tavalla kuin ennen. Haastetaso on noussut ja opiskelijat ovat yhä enemmän vastuussa itsestään.
Opiskelijan kannattaa muistaa, ettei prokrastinaatio ole laiskuutta. Me kaikki prokrastinoimme joskus, sanoo psykologian tohtori Riekki.
– Laiskaa ihmistä ei haittaa, että hän ei tee, mutta prokrastinoija ahdistuu siitä, ettei saa tehtyä, hän kiteyttää.
Mikä avuksi?
Se, että saa tehtyä edes hiukan, usein auttaa oloa ja siksi työtehtäviä kannattaisikin tehdä pienissä paloissa. Marttinen neuvoo, että kännyköihin saa myös erilaisia appeja, joiden avulla saa esimerkiksi kellotettua itselleen juuri sopivan kokoisia tavoitteita.
Tapani Riekki neuvoo, että pienistäkin aikaansaannoksista kannattaa palkita itsensä. Aloittamisen kynnys kannattaa asettaa mahdollisimman pieneksi, ja tarkkailla edistymistään vaikkapa ystävän tai opettajan kanssa yhdessä.
Elina Marttista huolettaa se, että prokrastinaatio sysätään yksilön vastuulle, vaikka myös yhteisöjen pitäisi tarttua ongelmaan ja luoda yhteisöllisiä hetkiä, joilla prokrastinaatiota voidaan vähentää.
Hän kertoo esimerkin omalta työpaikaltaan: he pistävät toisinaan pystyyn etäkokouksen, jossa kaikki ensin kertovat, mitä tekevät. Sitten työskennellään tunti, jonka jälkeen käydä aikaansaannos läpi. Esimerkiksi tällainen sosiaalinen paine saattaa auttaa prokrastinoijaa.
Monelle ongelma on juuri opiskelukavereiden seuran ja sosiaalisen paineen puute. Siksi yhdessä tekeminen, vaikka videopuhelun välityksellä, voisi tuoda helpotusta.
Etätyöläinen, lue tämä
Kun osa suomalaisista siirtyi etätyöhön viime keväänä, monelle aika oli tuottavaa, uutta ja ihmeellistä.
Nyt tutkimuksissa alkaa kuitenkin näkyä myös etätyön varjopuoli: työn imu on laskenut koronaa edeltävälle tasolle ja työuupumusoireilu on lievästi lisääntynyt. Työn imun laskuun liittyy myös prokrastinaation mahdollisuus, sanoo psykologian tohtori Tapani Riekki.
Riekki pitää ongelmallisena sitä, että työpaikoilla on alkuhuuman jälkeen luovuttu esimerkiksi verkkokahvihetkistä tai muista, verkossa tapahtuvista, turhina pidetyistä ajanvietteistä. Moni on luopunut niistä kiireeseen vedoten, mutta Riekki näkee, että ne olisivat kuitenkin yhteisön kannalta tärkeitä. Yhteisöltä työntekijä taas saa palautetta, tukea ja merkitystä työlleen.
– Jollain tavalla pitäisi löytää tärkeitä, työhön kytkeytyviä asioita, jotka saavat ihmiset priorisoimaan tällaisia tapaamisia ja tehdä niistä sen verran löysiä, että on mahdollisuus käydä mielenkiintoisia ja energisoivia keskusteluja. Samalla voi saada epäsuorasti palautetta ja merkityksen kokemusta.
Prokrastinointi on tyypillistä Riekin mukaan varsinkin tieteen ja taiteen aloilla. Yrityksissä prokrastinoinnille jää kenties vähemmän aikaa, sillä aikarajat ovat tiukemmat.
– Me kaikki prokrastinoimme joitakin asioita. Kaikki tietävät, että pitäisi syödä, liikkua ja nukkua hyvin ja viettää aikaa läheisten kanssa. Kuinka moni saa oikeasti niin tehtyä? Ihmisen tahdonvapaus ei ole ihan niin yksinkertainen, että tekee vaan ja se olisi täysin tahdosta kiinni.
Tapani Riekki puhuu tarkoituksella prokrastinaatiosta, ei vitkuttelusta. Vitkuttelulla on hänen mukaansa leima: aivan kuin se olisi jotakin tahallista, vaikka prokrastinoinnissa on kyse nimenomaan itsesääntelyyn hankaluudesta.
– Se kertoo kulttuurillisesta suhtautumisesta, ettei sille ole suomenkielistä termiä. Eihän luterilaiseen työmoraaliin mikään prokrastinointi kuulu, Riekki kuittaa.
Itsensä johtamisen taitoja voi kuitenkin harjoitella: miten johtaa omaa päiväänsä, asettaa tavoitteita ja pitää niistä kiinni. Riekin mukaan myös prokrastinointi vähenisi, jos kynnys vuorovaikutukseen saataisiin matalammaksi työyhteisöissä.
Hänen mukaansa tärkeä kysymys kuuluukin, miten saadaan edes korvikemuodossa siirrettyä digitaaliseen ympäristöön niitä asioita, jotka aikaisemmin ovat poistaneet prokrastinointia.
Työyhteisöissä pitäisi hänen mukaansa keskittyä nyt rakenteiden ja vuorovaikutuksen rakentamiseen, jotta työn merkitys säilyy.
– Se on haaste. Melkoinen ihmiskoe.
Voit keskustella aiheesta alla.
Lue seuraavaksi:
Aiju Salmisen sarjakuvakolumni: Näin käy, kun deadline lähestyy
Onko tehtäviin tarttuminen vaikeaa? Madalla aloittamisen kynnystä näillä keinoilla