TUKHOLMA Lapseni luokkakaverin äidiltä tuli tekstiviesti.
Hän kyseli, onko meillä suunnitelmissa olla koko perhe hiihtolomalla vai onko lapsemme jotakin päiviä koulun fritidsissä eli aamu- ja iltapäiväkerhoissa. Voisimme sopia päivistä ja kaverukset saisivat toisistaan seuraa.
Enpä ollut muistanut koko mahdollisuutta.
Suomessa koulujen yhteydessä toimivat iltapäiväkerhot ovat kiinni koulujen loma-aikoina. Ruotsissa ne ovat auki.
Ruotsalaisilla lapsilla on noin viisitoista viikkoa lomaa vuodessa. Vanhemmilla viisi.
Kun suomalainen ja ruotsalainen perhe pähkäilee, miten tämä yhtälö ratkaistaan, on täkäläisellä perheellä vaihtoehtona koulun aamu-ja iltapäivätoiminta. Tuttujen ohjaajien ja kavereiden kanssa.
Eikä siinä vielä kaikki.
Kun suomalainen ja ruotsalainen perhe miettii, mitä vaikkapa kolmasluokkalainen tekee kello 13 päättyvän koulupäivän jälkeen, on ruotsalaisilla jälleen ässä hihassa eli Fritidshemmet!
Ruotsalaisissa alakouluissa aamu-ja iltapäivätoimintaa on tarjolla 1.–6.-luokkalaisille. Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus järjestää sitä.
Suomessa toimintaa on 1.–2.-luokkalaisille. Lain mukaan kukin kunta järjestää sitä resurssiensa mukaan, pakkoa ei ole.
Kerhot ovat iso satsaus Ruotsin yhteiskunnalta, koska maksut kattavat vain murto-osan kuluista. Tukholmassa maksu on nuorempien ryhmissä enintään noin 150 euroa kuussa. 10–12-vuotiaiden kerhomaksu on noin 120 euroa lukukaudesta.
Maksu määräytyy muun muassa vanhempien tulojen mukaan.
Mutta miksi Ruotsi haluaa satsata aamu- ja iltapäivätoimintaan?
1960-luvulla haluttiin tukea yksinhuoltajaäitien mahdollisuutta käydä töissä. Sama pohjimmainen syy on taustalla tänäkin päivänä.
– Näen, että aamu- ja iltapäivätoiminta on edellytys sille, että pienten lasten vanhemmat voivat työskennellä kokoaikaisesti, sanoo tukholmalaisen koulun rehtori Karolina Arvekvist.
Juuri tätä korostavat vanhemmat.
– Toisen meistä vanhemmista olisi pitänyt jäädä vuosikausiksi kotiin, koska emme halua, että lapsemme joutuu olemaan pitkiä aikoja yksin. Nyt olemme voineet käydä kokopäiväisesti töissä, sanoo 8-vuotiasta poikaansa iltapäivällä hakeva Ulf Liljenbäck.
– Jos tätä toimintaa ei olisi, meistä toinen olisi lyhentänyt työaikaa. Tämä on ollut meille tärkeää myös kesälomalla, jolloin pystymme pitämään lomia neljä viikkoa. On todella hienoa, että lapsille on mielekästä tekemistä myös silloin turvallisessa ympäristössä, sanoo Åsa Tivelius.
Toiminta on huippusuosittua.
Koko maassa 6–9-vuotiaista lähes 85 prosenttia osallistuu aamu- ja iltapäivätoimintaan. Se on sidottu opetussuunnitelmaan ja siinä painotetaan oppimisen tukemista, uusien asioiden kokeilemista ja sosiaalisia taitoja.
Myös 10–11-vuotiaat käyvät vielä runsaasti kerhoissa, mutta 12-vuotiaat jo harvemmin.
Lasten toiminnassa korostetaan yhdessäoloa.
Kännykkää saa käyttää vasta kello 16 alkaen. Halutaan, että lapset voivat olla ja tehdä yhdessä asioita luokkahuoneen ulkopuolella.
Kerhon ohjaaja Joachim Theodoridis uskoo, että yhdessäololla on merkitystä myös kiusaamisen vähentämiselle.
– Kun tavataan täällä joka päivä, se nostaa kynnystä kiusata koulussa, hän sanoo.
Maailmankin mittaluokassanaapurimaan aamu- ja iltapäivätoiminta on ainutlaatuista.
Mutta täällä muistetaan, että aina voi parantaa. Vapaa-ajan toiminnan ohjaajan tutkinto vaatii yliopistokoulutuksen ja pätevistä ohjaajista on huutava pula.
Oikeus kerhopaikkaan koskee opiskelijoiden ja työssäkäyvien vanhempien lapsia, mutta tätä haluttaisiin laajentaa.
Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon kello 23:een saakka.