Sabina Paavilainen, 37, astuu sisään taloon, jonka nimi on Tyrsky. Täällä hän asui lastensa kanssa viime vuoden tammi-maaliskuussa.
Nyt hän on pirteä ja energinen, mutta silloin hänen elämänsä oli hajoamispisteessä. Vierailu Tyrskyssä tuo vaikeat ajat hänen mieleensä.
– Yritin mennä kuin mummo lumessa läpi harmaan kiven, kunnes romahdin totaalisesti.
Vantaalla sijaitsevan talon nimi kuvaa osuvasti sitä, että sen asukkaat ovat olleet kovilla tavalla tai toisella.
Tyrsky on kuin iso omakotitalo, mutta samalla se on laitosmuotoinen kuntoutuspaikka perheille, joiden elämänhallinta on heikentynyt.
Syyt ja taustat siihen ovat erilaisia, mutta kaikkia asukkaita yhdistää se, että heidän elämänsä on kriisiytynyt pisteeseen, jossa he eivät enää selviydy yksin.
Rahankäyttöä ja kotitöitä voi oppia vielä aikuisena
Talossa on asunut esimerkiksi perheitä, joiden lapsi on otettu huostaan. Tyrskyssä perhe yhdistetään sosiaalialan ammattilaisten huomassa. Nämä tukevat ja ohjaavat perhettä saamaan arkielämänsä rullaamaan, kunnes perhe palaa omaan kotiinsa.
Joillakin perheillä on päihdeongelmia ja he joutuvat opettelemaan arjen taitoja laitoksessa ammattilaisten ohjauksessa.
Toisilla taas ei pysy raha näpeissä. Kun tulojaan ja kulujaan ei osaa pitää tasapainossa, hätäratkaisuna voi olla esimerkiksi kannabiksen myyminen. Taloudenpitoa ja laskujen maksamista voi oppia vielä aikuisena Tyrskyssä, jos kukaan ei ole sitä lapsuudenkodissa opettanut.
Myös taloudenhoito on joillekin uutta ja vaikeaa. Ruuanlaittoa ja kotitöitä opitaan yhdessä henkilökunnan kanssa puuhastellen.
Elämän eväät eivät ole tasapuolisia. Kaikki eivät ole oppineet, mitä riittävän hyvä vanhemmuus on, eikä siihen edes ole yksiselitteistä vastausta. Siitä voi kuitenkin keskustella Tyrskyn työntekijöiden kanssa, jotta löytää oman tapansa olla vanhempi.
Joskus omat lapsuuden traumat nousevat pintaan, kun tulee äidiksi tai isäksi. Kun vanhemmuuteen saa tukea, lapsen huostaanotolta voidaan välttyä.
Omaa perhettä voi myös kohdata täysin odottamaton kriisi. Näin voi käydä kenelle tahansa, kuten Sabina Paavilaiselle.
Elämältä lähti pohja, kun mies kuoli äkillisesti
Loviisassa asuvan Paavilaisen elämä muuttui yllättäen elokuussa 2018, kun hänen aviomiehensä Esko Paavilainen menehtyi äkillisesti keuhkoveritulppaan.
– Se oli helvetillinen tilanne. Elämältä lähti totaalisesti pohja ja joutui miettimään, miten tästä eteenpäin. Se oli jotain käsittämätöntä, mitä en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni.
Paavilainen kuitenkin jatkoi elämäänsä normaaliin tapaan, eikä syvästä järkytyksestään huolimatta hakenut apua. Hän työskenteli hampurilaisravintolassa ja huolehti enimmäkseen yksin kolmesta lapsestaan.
Paavilainen oli eronnut aiemmin 11–vuotiaan tyttärensä isästä, jonka luona tytär vietti ainakin joka toisen viikonlopun. Välit ex-mieheen olivat kunnossa, mutta enimmän aikaa tyttö asui äidin luona. Nuorimmainen, 5–vuotias poika, jäi isättömäksi. Esikoinen oli juuri tulossa täysi-ikäiseksi.
– Jossain vaiheessa väsähdin, enkä enää jaksanut pitää äidin roolia yllä. Katsoin, että lapset ovat puhtaita, heillä on puhtaat vaatteet, katto pään päällä ja ruokaa. Millään muulla ei enää ollut merkitystä, kunhan nämä neljä asiaa toteutuivat.
Riitely kuormitti kaikkia
Ulkoiset puitteet olivat kunnossa, mutta perheenjäsenet eivät osanneet kunnioittaa toisiaan ja riitelivät jatkuvasti keskenään. Kaikilla oli paha olo.
Äidillä ei ollut kunnollista otetta lapsiin, jotka toimivat, kuten itse parhaaksi näkivät. Kukaan ei joustanut mihinkään suuntaan.
– Meillä ei ollut äitiä ja kahta lasta. Meillä oli kolme pientä päällikköä, jotka yrittivät komentaa toinen toistaan.
Tyttären ADHD aiheutti ylimääräisiä haasteita päivittäisestä arjesta selviytymisessä. Pieni poika yritti panna paremmaksi viljelemällä runsaasti kirosanoja.
Eri suuntiin tempoilevan joukon koossa pitäminen kävi päivä päivältä raskaammaksi. Ihan varmaa ei ollut sekään, säilyykö perheellä katto pään päällä.
Paavilaisten koti sijaitsee Valkon satama-alueen tuntumassa, jota Loviisan kaupunki haluaa laajentaa. Kaupunki teki tarjouksia joistakin tonteista, mutta hinta ei ollut asukkaiden mielestä kohdallaan.
Paavilainen sai tiedon asiasta paikallisesta lehdestä.
– Minulle ei ole vielä tullut soittoa kaupungilta, mutta naapuruston miehet seuraavat tilannetta aktiivisesti ja pitävät minut kartalla.
Itsemurha-ajatukset herättivät pyytämään apua
Paavilaisen perhe sinnitteli tällä tavalla eteenpäin vuoden päivät, kunnes äiti havahtui itsetuhoisiin ajatuksiinsa.
– Kotiportilla rupesin miettimään, että voisin hypätä Valkon satama-altaaseen tonnin painoinen kivi kiinnitettynä jalkoihini.
Paavilainen oli jo aiemmin hakeutunut lastensuojelun asiakkaaksi saadakseen tukea tyttärensä ADHD:n vuoksi. Nyt hän kertoi sosiaalityöntekijöille, että perhe tarvitsee järeämpää apua, tai lapsilta lähtee äiti.
Paavilainen ylitti oman kynnyksensä avun pyytämiseen lastensa vuoksi.
– Keskustelussa nousi esiin laitostyyppinen perhekuntoutus, mutta sosiaalityöntekijät eivät silloin olleet aivan varmoja sen suhteen. Samana iltana tutkin asiaa itse netistä. Seuraavana päivänä ilmoitin heille, että meidän perheemme lähtee perhekuntoutukseen.
Sosiaalitoimi hyväksyi Paavilaisen ehdotuksen ja kaupunki päätti maksaa perhekuntoutuksen Paavilaisille.
He kertoivat avoimesti naapureille, lasten kavereille ja näiden perheille, että perhe lähtee kolmeksi kuukaudeksi kuntoutukseen Vantaalle.
Kuntoutuksessa perheestä tuli tiimi
Pelastakaa Lapset ry:n pyörittämään perhekuntoutusyksikkö Tyrskyyn tulee yleensä perheitä noin viidenkymmenen kilometrin säteeltä, mutta joskus kauempaakin. Talossa on enimmillään neljä perhettä samaan aikaan.
Paavilaisten perhe sai käyttöönsä kaksi makuuhuonetta ja kylpyhuoneen. Oleskelutilat, keittiö ja leikkihuoneet olivat yhteiskäytössä muiden perheiden kanssa.
Perheet saivat toisistaan vertaistukea ja seuraa elämäntilanteessa, jossa olivat kamppailleet vaikeuksiensa keskellä yksin.
– Olimme kuin yhtä suurta perhettä, Paavilainen muistaa.
Talon työntekijöiden kanssa laadittiin yksilöllinen kuntoutussuunnitelma kullekin perheelle, minkä avulla lähdettiin ohjaamaan elämää rakentavammille raiteille.
– Meidän tavoitteenamme oli löytää kadonnut perhedynamiikka. Lähdin hakemaan minun tiimiäni takaisin, äitiä ja kahta alaikäistä lasta, jotka siihen kuuluivat.
Edistymistä seurattiin säännöllisesti tekemällä viikkosuunnitelma ohjaajien ja lasten kanssa. Siinä määriteltiin, mitä pyritään korjaamaan ja tekemään toisin.
– Meillä molemmat lapset ovat omapäisiä. Lähes joka viikko oli tavoitteena se, että vähennetään nahinoita ja kunnioitetaan toisia. Pojalla joka kolmas sana oli kirosana. Kielenkäyttöä piti muuttaa.
Perhe ei ollut ylhäältäpäin tulevan arvioinnin kohteena vaan arvioi myös itse itseään. Yhdessä laadittuihin tavoitteisiin sitouduttiin ja ne myös saavutettiin.
– Kun tulimme Tyrskyyn, olimme kolmen hengen epämääräinen joukkio, joka nahisteli keskenään. Kun lähdimme täältä, olimme äiti ja kaksi pientä lasta, jotka kaikki voivat hyvin.
Laitoskuntoutus on hintavaa, mutta tehokasta
Perhekuntoutusta on myös avopalveluna, jossa perheohjaajat auttavat perheitä näiden omissa kodeissaan.
Se auttaa monia, mutta Pelastakaa Lapset ry:n palvelutoiminnan johtajan Anu Lehdon mukaan osalle perheistä laitostyyppinen kuntoutus on kaikkein tehokkain apu.
– Se on lyhyellä tähtäimellä huomattavasti kalliimpaa, mutta pitkällä tähtäimellä halvempaa intensiivisyytensä vuoksi. Kun arjen rutiinit ja elämänhallinta ovat heikentyneet, perhe pääsee aloittamaan uuden normaalin arjen. Siitä siirrytään kevyempiin palveluihin.
Järjestö myy avo- ja laitostyyppistä perhekuntoutusta kunnille Uudenmaan ja Varsinais-Suomen alueella. Järjestöllä on kaksi yksikköä, toinen Vantaalla ja toinen Turussa.
Tyrskyssä voitaisiin auttaa useampia perheitä
Lehdon mukaan kunnat eivät ole enää ostaneet laitospalvelua perheille entiseen tapaan. Viime syksystä lähtien Tyrskyyn on tullut kunnista kyselyjä selvästi aiempaa vähemmän.
– Kenttätyöntekijöidemme kautta on tullut viestiä, että joissakin kunnissa sosiaalityöntekijät kyllä arvioivat, että osa perheistä tarvitsee laitosmuotoista kuntoutusta, mutta he eivät saa siihen lupaa.
Paikkoja on jäänyt vapaaksi, ja monet kuntoutukset ovat olleet aiempaa lyhytkestoisempia. Kuntoutukseen on tullut pääosin vain kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia vauvoja vanhempansa kanssa.
Lehto arvelee, että koronaepidemia on heikentänyt kuntien taloutta.
– Ennen koronakriisiä laitosmuotoisiin perhekuntoutusyksiköihimme oli jonoa. Kun koronakriisi pitkittyi syyskuun loppupuolella, tilanne on ollut toinen.
Jotkut kunnat kuitenkin tuottavat perhekuntoutuspalvelua myös itse, joten yhden järjestön huoli asiakkaista ei välttämättä merkitse sitä, että perheet eivät saa apua lainkaan.
Esimerkiksi Helsingin ja Vantaan kaupungit kertovat Ylelle, että ne ovat lisänneet omien perhekuntoutusyksiköidensä asiakasmääriä. Jos paikat eivät riitä, palvelua ostetaan ulkopuolisilta tuottajilta.
Espoon kaupungin mukaan perhekuntoutusta on ostettu lähes entiseen tapaan Pelastakaa Lapset ry:ltä, ja palvelua pidetään hyvänä. Lisäksi kaupunki on kehittänyt omaa koteihin suuntautuvaa avopalveluaan.
Laitoksessa apu on koko ajan läsnä
Lehto on kuitenkin huolissaan perheiden tilanteesta.
– Yksikköjohtajamme sanovat, että kunnissa yritetään pitkään kuntouttaa kotiin tehtävällä perhekuntoutuksella. Kun se ei enää toimi, siirrytään laitoskuntoutukseen, mutta meidän näkökulmastamme se tapahtuu toisinaan liian myöhään. Pulmat perheessä saattavat siinä vaiheessa olla niin isoja, että lapsi huostaanotetaan.
Sabina Paavilainen uskoo, että laitostyyppinen perhekuntoutus oli juuri oikea ratkaisu, kun hänen perheensä joutui kriisiin.
– Tyrskyssä apua oli saatavilla ympäri vuorokauden. Tarvitsi vain vetää työntekijää hihasta. Kotona näin ei ole.
Paavilainen toivoo, että hänen tarinansa rohkaisee muitakin hakemaan apua, ja että sitä myös heille annetaan.
Hänen perheelleen kuuluu nyt hyvää.
– Lapsilla menee koulussa hyvin, ja minä jaksan iloita elämästä.
Juttua on täsmennetty 22.2.2021 klo 13.07: Nuorin poika ei jäänyt orvksi vaan isättömäksi.
Lue myös: