– Tämä oli merkittävä matka. 70 vuoden jälkeen vainaja pääsee hautaan, sanoo Markku Kiikka.
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen asiamies Markku Kiikka on juuri saapunut Helsingistä Lappeenrantaan Ristikankaan hautamaan kappeliin. Auton takakontista kaartinjääkäri Joona Jaakkola nostaa pienen, vain 70 senttimetrin pituisen arkun.
Arkussa on venäläisten sotilaiden luoteihin kaatuneen ylikersantti Eugen Wistin maalliset jäännökset.
Eugen Wist kuoli 75 vuotta sitten jatkosodassa 6.7.1944.
Hänen jäännöksensä löytyivät vasta reilu vuosi sitten, syyskuussa 2019 reilun 10 kilometrin päässä Viipurista sijaitsevasta saaresta, Pienestä Käräjäsaaresta.
Samalla päättyi Eugen Wistin veljen pojanpojan Mika Wistin 20 vuotta kestänyt etsintäurakka.
– Meillä kului vuosia täsmentää Eugen Wistin kuolipaikka juuri Pieneen Käräjäsaareen, kertoo Mika Wist.
Venäjältä on tähän mennessä löydetty 1 400 talvi- ja jatkosodan ajan suomalaissotilaan jäännökset. Heistä vain 400 on tunnistettu.
Tunnistamisessa avainasemassa on yleensä tuntolevy, joka helpottaa merkittävästi vainajan DNA:n tietojen yhdistämisen suomalaisiin sukulaisiinsa.
Wistin tunnistamisen teki poikkeukselliseksi se, että hänellä ei ollut tuntolevyä. Sen sijaan sotahistoriasta tiedettiin, että Pieneen Käräjäsaareen oli jäänyt vain yksi suomalainen sotilas, Eugen Wist.
Venäläiset apuna
Pieni Käräjäsaari joutui sodan aikana rajun pommituksen kohteeksi. Sitä pommitettiin vielä sen jälkeen, kun Eugen Wist oli sinne menehtynyt.
Siksi oli suoranainen ihme, että saaresta enää mitään löytyi.
Kesällä 2019 saarta oli Mika Wistin toiveesta tutkimassa venäläinen tutkimusryhmä Karjalan valli.
Ryhmä on tunnettu taidostaan ja yhteistyöhalustaan.
Yksi ryhmän jäsenistä, Anton Kondakov, istahti mättäälle ja kuin sattumalta löysi maasta pilkistävän reisiluun.
– He soittivat meille, että nyt löytyi jotain. Tulkaa tänne, kertoo Mika Wist.
Niinpä Mika Wist ystävineen tuli saareen syyskuussa 2019 jatkamaan etsintöjä. Juuri muuta ei löytynyt, mutta todiste Eugen Wistin kohtalosta oli heidän hallussaan.
– Kyllä me lähes täysin varmoja olimme, että luu kuuluu Eugen Wistille, kertoo Mika Wist.
Lopullinen varmuus asiasta tuli muutama viikko sitten, kun Mika Wistin isä sai tiedon oikeuslääketieteellisen DNA-testin valmistumisesta. Jäännökset olivat varmistuneet Eugen Wistiksi.
– Silloin oli kyllä pakko avata pullo Puolustusvoimien leikattua – joku roskakin taisi lentää silmään, kertoo Mika Wist.
Kun Wist oli löytynyt Pienestä Käräjäsaaresta, hän pääsi Viipurissa sijaitsevaan Pietari Paavalin kirkkoon. Se on paikka, jonne kerätään suomalaiset yhden kesän aikana löytyneet sankarivainajat.
Lokakuussa 2019 Wist ja muut vainajat tuotiin Helsinkiin oikeuslääketieteen laitokselle tutkimuksia varten.
Kaikille löydetyille vainajille tehdään DNA-tutkimus, minkä perusteella henkilöllisyys voidaan saada selville. Se edellyttää, että Suomessa on sukulainen, johon DNA voidaan yhdistää.
Kaikkia ei voida tunnistaa, koska vainajia jäi sotatantereelle noin 10 000. Esimerkiksi Lappeenrannan sankarihautausmaalle on haudattu noin 800 Venäjältä löytynyttä tunnistamattomaksi jäänyttä sankarivainajaa.
Kaikkia vainajia ei ikinä tulla edes löytämään. Osa vainajista on niin pahoin tuhoutunut sodan pommituksissa, ettei heistä ole enää mitään jäljellä. Monta suomalaista myös hukkui.
Yllätys odottaa
Viime vuonna suomalaiset eivät koronarajoitusten takia päässeet etsintöihin Venäjälle ollenkaan, ja tällä hetkellä vaikuttaa, että sinne ei tulevanakaan kesänä päästä.
Vaikka sodista on aikaa jo useita vuosikymmeniä, uskoo Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen asiamies Markku Kiikka suomalaisia vielä löytyvän.
– Kyllä löytyy, mutta se on vähän sellaista onnenkauppaa. Kaikki ne paikat, joihin suomalaisia tiedetään menehtyneen, on jo moneen kertaan tutkittu. Mutta aina vaan löytyy.
Sodassa kadonneen sukulaisen löytyminen on aina herkkä hetki.
– Suvussa tieto kadonneesta sukulaisesta yleensä on. On melkoinen yllätys kaikille, kun tulee tieto, että vainaja on löydetty, kertoo Kiikka.
Lappeenrannan Ristikankaan hautausmaan kappelissa kaartinjääkäri Joona Jaakkola jaksaa yksin kantaa pienen arkun, jossa lepäävät Eugen Wistin maalliset jäännökset.
Arkku päätyy kaappiin, jossa viimeistä matkaansa odottaa Wistin aseveli, talvisodassa kaatunut mäntyharjulainen Armas Lindahl.
Toukokuussa kaatuneiden muistopäivänä molempien sotamiesten pitkä matka saa lopullisen päätöksensä.
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen asiamies Markku Kiikka on tyytyväinen, kun jälleen yksi vainaja – tällä kertaa Eugen Wist – on saatu takaisin kotiseudulleen.
Mielessä on kuitenkin haikeus sotilaiden lähisukulaisia kohtaan.
– Välitettavasti heidän äitinsä ja isänsä ovat jo kuolleet, ja toinenkin polvi alkaa jo olla aika vanha.
Lue seuraavaksi: Neljä suomalaista sankarivainajaa odotti kotiin pääsyä yli 70 vuotta – DNA-tutkimus selvitti, keitä he ovat
Isä katosi sodassa yli 70 vuotta sitten – nyt suomalaiset etsivät häntä Venäjän taistelutantereilta