Vilma Nissinen tietää 16-vuotiaaksi poikkeuksellisen hyvin, mitä hän haluaa opiskella ja tehdä.
– Lukio on aina ollut mulle itsestäänselvä juttu, tykkään tosi paljon käydä koulua jo nyt peruskoulussakin.
Yhteishaku lukioihin ja ammattikouluihin alkaa tänään tiistaina. Nissinen aikoo näppäillä valinnaksi Otaniemen lukion.
– Se on uusi lukio niin siinä on oma viehätyksensä. Se on myös iso lukio, jolla on Aalto-yliopiston kanssa yhteistyötä.
Otaniemen lukio on yksi maan tavoitelluimmista, sillä edellisvuonna kouluun päästäkseen peruskoulun päättötodistuksen keskiarvon piti olla 9,3.
Nissisen koulumenestys on niin hyvä, että hän voi käytännössä valita minne menee.
Monille muille seuraavan opiskelupaikan valinta tuottaa päänvaivaa. Näin on Nissisen ystäväpiirissäkin.
– Yhdellä on tarkat suunnitelmat, mutta yksi on saanut vasta viime viikolla päätettyä, mihin ammattikouluun menee.
Nissisen ikäluokka on ensimmäinen, jolla oppivelvollisuus jatkuu peruskoulun jälkeen 18-vuotiaaksi asti. Heillä on aiemmasta poiketen velvollisuus pyrkiä johonkin kouluun.
– Oppivelvollisuuden laajentaminen on helpottanut asennoitumista siihen, että koulutus on tärkeää ja että on korkeat vaatimukset.
Lue tästä mitä tapahtuu, jos ei hae peruskoulun jälkeen mihinkään.
Yksi tutkinto on vasta alku
Uutta opinahjoaan valitsevat ovat työelämässä vielä 2070-luvulla.
On selvää, että uralla moni asia muuttuu. Yksi tutkinto tuskin enää riittää loppuelämäksi vaan pitää varautua elinikäiseen taitojen kartuttamiseen ja alan vaihtoihin.
Nuorelle voi olla lohdullista ajatella, ettei yhteen ammattiin tarvitse sitoutua loppuiäksi ja myöhemmin voi tehdä uusia valintoja. Nyt päätetään vain lähivuosien opiskelupaikka.
Ammatillisessa koulutuksessa eniten aloituspaikkoja on tarjolla sosiaali- ja terveysalalla, liiketalouden ja kaupan alalla, ajoneuvo- ja kuljetustekniikassa sekä arkkitehtuurin ja rakentamisen alalla.
Näille aloille on myös eniten hakijoita. Samat alat ovat suosituimpia vuodesta toiseen.
Tekoälylobbari, robottipoliisi...
Omavaraiskonsultti, kaupunkilennonjohtaja, robottipoliisi, onnellisuusoperaattori, tekoälylobbari, listasi eduskunnan tulevaisuusvaliokunta tulevaisuuden ammatteja pari vuotta sitten.
– Ne kuulostavat ihan mahdollisilta, se kluuhan (juju) on nimikkeiden takana. Nimikkeet kertovat osaamisista ja sisällöistä, joille on tarvetta tulevaisuudessa, opetusneuvos Ilpo Hanhijoki Opetushallituksesta sanoo.
Hanhijoki kuuluu osaamisen ennakointifoorumiin, joka selvittää, mitä osaamista ja millaisia opintoja koulujen olisi jatkossa hyvä tarjota.
Hanhijoen mukaan tulevaisuudessa korostuvia taitoja ovat ongelmanratkaisu, itseohjautuvuus, oppimiskyky ja tiedon arviointitaidot. Nämä yhdistetään erilaisiin digitaalisiin taitoihin.
Yhä tärkeämpiä ovat myös kestävään kehitykseen liittyvä osaaminen, monikulttuurisuus ja palvelujen kehittäminen.
– Taidot eivät ole uusia, mutta niiden merkitys kasvaa huomattavasti. Ideana on, että taidot lisäisivät joustavuutta muutosten edessä.
Hanhijoen mukaan koulutuksen kehittäminen on pysynyt kohtuullisen hyvin työelämän muutosten tahdissa.
Esimerkiksi itseohjautuvuutta opetellaan jo alaluokilla.
Palvelualoja tarvitaan aina
Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksen projektiasiantuntija Sari Miettinen nostaa myös esiin maapallon kestokykyyn liittyvät tehtävät. Ammatit voivat liittyä esimerkiksi energiaan, biotalouteen, kierrätykseen tai vaikkapa muovin korvaamiseen muilla raaka-aineilla.
Toinen tärkeä alue on Miettisen mukaan yhteistyö koneiden kanssa digitaalisessa maailmassa. Osalta vaaditaan esimerkiksi laajaa ohjelmointikielten osaamista.
Toisaalta tärkeitä ovat tehtävät, joita koneet tai tekoäly eivät hoida tai joita niiden ei haluta hoitavan.
– Palvelualoja tarvitaan aina, koska ihmiset haluavat olla vuorovaikutuksessa ja tarvitaan ihmisen empatiakykyä ja arviointikykyä.
Miettisen mukaan entistä arvostetumpia voivat olla myös käden taidot eli artesaanityyppinen osaaminen. Se tarkoittaisi laadukkaiden ja erikoisempien tuotteiden suurempaa kysyntää.
Erilaisten osaamisten yhdistäminen korostuu, niin että pohjakoulutuksen lisäksi voi opiskella jonkin täydennyskoulutuksen. Kysytty voi olla esimerkiksi humanisti, jolla on kaupallista osaamista, viestintään ja markkinointiin erikoistunut insinööri tai kampaaja, joka voi toimia myös hierojana.
Työvoimapula voi vaihtaa suuntaa
Työ- ja elinkeinoministeriön ammattibarometrin mukaan pulaa koko Suomessa on hoitoalan henkilökunnasta kuten yleislääkäreistä, sairaanhoitajista ja lähihoitajista. Paikkoja olisi myös esimerkiksi erityisopettajille ja ohjelmoijille. Tiedot perustuvat TE-keskuksiin ilmoitettuihin työpaikkoihin. Kahdesti vuodessa julkaistava listaus on säilynyt viime vuodet varsin samanlaisena.
Korkeakoulutettujen työpaikkoja ei välttämättä ilmoiteta TE-toimistoihin. Esimerkiksi taloushallinnon ja liikejuridiikan osaajien tarve ei näy listalla.
Sari Miettinen korostaa, ettei työpaikkojen kehitystä voida ennustaa kovin pitkälle. Ala, joka työllistää hyvin nyt ei enää välttämättä tee sitä enää 10 tai 20 vuoden päästä.
Siksi opiskelupaikkaa ei kannata valita sen mukaan, missä nyt on työvoimapula.
– Tärkeämpää on miettiä omaa mielenkiinnon kohdetta tai taitoja ja sitä, missä ne pääsisivät hyvään käyttöön.
Työpaikkoja vapautuu kaikilta aloilta
Koulutuspaikkojen määriä ei myöskään muutella nopeatempoisesti, sillä vaikka jollain alalla olisi nyt paljon työttömyyttä, ennusteissa saattaa jo näkyä suuri työvoiman tarve.
Kun työvoimaa jää lähivuosina paljon eläkkeelle, lähes kaikilla aloilla tarvitaan uutta työvoimaa. Eniten työpaikkoja avautuu sosiaali- ja terveyspalveluissa, koulutuksessa sekä rakennus- ja kiinteistöaloilla.
Kasvualoja, joilla työntekijöiden tarve lisääntyy ovat Opetushallituksen mukaan ainakin rakentaminen, kiinteistöala, kemiallisten tuotteiden ja metallituotteiden sekä koneiden valmistus, terveyspalvelut, liikenne, virkistyspalvelut, liike-elämän palvelut ja liiketoiminnan kehittäminen.
Valtaosa uusista työpaikoista on asiantuntijatehtäviä. Vähintään ammatillisen koulutuksen vaativat työpaikat säilyvät nykyisellä tasolla.
Vähenemässä ovat sen sijaan ammatit, joissa osaamisen on voinut hankkia työn ohessa lyhyellä koulutuksella.
Koulutusta kaivataan työelämässä yhä enemmän. Uusiin syntyviin työpaikkoihin pitäisi 75 prosentilla olla korkeakoulutasoinen osaaminen, Hanhijoki sanoo.
Hänen mukaansa tutkinnon rinnalla pitäisi kelpuuttaa muulla tavoin hankittu osaaminen.
– Trendi on, että tutkintojen merkitys vähenee ja osaamisen sisältö ratkaisee.
Hanhijoki korostaa, että kasvualoista puhuttaessa unohtuu helposti, että työpaikkoja syntyy miltei kaikille aloille.
Nykyisistä työntekijöistä liki puolet ei ole työelämässä enää vuonna 2035. Joiltakin toimialoja poistuu pitkälti yli puolet työntekijöistä.
– Supistuvillakin aloilla tarvitaan uutta työvoimaa, vaikka ei välttämättä täysin samoihin tehtäviin.
Aiemmin sanottiin, että työpaikkoja kyllä tulee, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Lupailtiin täystyöllisyyttä. Niin ei käynyt, vaan työttömyyttä on ollut monilla aloilla. Syynä on muun muassa se, ettei eläkkeelle jäävien tilalle aina palkattu uusia työntekijöitä. Lisäksi finanssikriisi hyydytti talouskasvun pitkäksi aikaa.
Nyt väestöennusteisiin vaikuttaa paitsi väestön ikääntyminen myös syntyvyyden lasku, jota ei vielä kymmenen vuotta sitten ennakoitu.
Haaveena eduskunta
Vilma Nissinen on pohtinut jo myös lukion jälkeistä elämää.
– Haluaisin lukemaan valtiotieteitä, minua kiinnostaa yhteiskunnallinen vaikuttaminen tosi paljon. Tää on aika pitkälle suunniteltu mulla, hän naurahtaa.
Urahaaveillakin on selkeä suunta.
– Kaikista suurin unelma olisi päästä eduskuntaan kansanedustajaksi. Eduskunnassa työskentely muutenkin kiinnostaa tai sitten jokin yhteiskunnallinen ala, jossa pääsisin vaikuttamaan asioihin, työskentelemään ihmisten kanssa.
Nissinen harjoittelee poliitikon uraa Espoon nuorisovaltuustossa. Sieltä on ponnistanut valtakunnan politiikkaan esimerkiksi kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen.
Palkalla pitäisi tulla hyvin toimeen, mutta raha ei ole Nissiselle työssä tärkeintä. Hänelle tärkeää on ihmisten kanssa työskentely ja vaikuttaminen monien ihmisten elämään.
– Että pääsee tekemään jotain, jolla kokee olevan merkitystä ja mistä itse tykkää, on tärkeintä.
Kiinnostus politiikkaan ei tule suoraan kotoa, vaikka yhteiskunnallisia keskusteluja vanhempien kanssa käydäänkin. Äiti on johtamistehtävissä ja isä yrittäjä.
– Pienenä halusin olla johtaja
Hän arvelee, että tulevaisuuden työelämässä arvostetaan ihmisläheisyyttä, avoimuutta, ja sanavalmiutta. Hän tietää, että uuden oppiminen kuuluu jatkossa elämään.
Luodaanko tulevaisuuden työelämästä liiankin kummallinen kuva?
– Semmoinen, että robotit alkaa tehdä töitä tuntuu vähän kaukaiselta, se on vieras ajatus.