Oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman istuu sohvalle Hanasaaren kulttuurikeskuksessa Espoossa ja pudistelee päätään.
Ylen MOT-toimituksen pyynnöstä Korkman on tutustunut vuonna 2014 tapahtuneen henkirikoksen avaintodistajan kuulustelupöytäkirjoihin ja kahden oikeusasteen tuomioihin.
– Hänellä on ollut ihan selkeä motiivi valehdella, Korkman aloittaa analyysinsa todistajan kertomuksesta.
– Kuulustelupöytäkirjojen perusteella on varsin selvää, että poliisi todella on painostanut.
Kyseisen todistajan kertomus oli ratkaiseva, kun Helsingin hovioikeus langetti tuomion Vantaan Ilolassa tapahtuneesta taposta. Hovioikeus tuomitsi tuolloin 51-vuotiaan Ari-Pekka -nimisen miehen yli kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen. Hän istuu yhä tuomiotaan.
Avaintodistaja kertoi poliisikuulusteluissa ja käräjäoikeudessa, että hän näki Ari-Pekan kuristavan uhria Ilolan surmatalossa.
Uhri oli 22-vuotias nuori nainen, jota kutsumme artikkelissa nimellä Susa. Tapaus herätti aikanaan paljon huomiota, sillä Susa oli suomalaisjulkkiksen sisko.
Nuori epäilty ratkaisevassa roolissa
MOT julkaisi tänään laajan artikkelin Ilolan henkirikokseen liittyvästä poliisitutkinnasta ja oikeudenkäynneistä. Artikkelissa tuodaan esiin se, miten epäjohdonmukaisesti jutun avaintodistaja kertoi kuristamishavainnostaan ja miten hän jatkuvasti muutti kertomustaan sekä poliisikuulusteluissa että oikeudenkäynneissä. Selvityksen voit lukea tästä.
MOT pyysi oikeuspsykologi Korkmanin lisäksi myös rikosoikeuden professori Matti Tolvasta perehtymään todistajan kuulustelupöytäkirjoihin ja jutun tuomioihin.
Todistajanlausunto oli ainoa todiste, joka kytki tuomion saaneen miehen suoraan henkirikokseen ja on hovioikeuden langettaman tuomion vahvin peruste.
Tappo tapahtui huumeidenkäyttäjien asuttamassa omakotitalossa. Talossa vieraili surmapäivän aikana ainakin 12 ihmistä. Taposta epäiltyjä oli yhdeksän, joista Ari-Pekka sai lopulta syytteen.
Avaintodistaja oli Ilolan tapahtumien aikaan 20-vuotias, eikä hänellä ollut juurikaan rikostaustaa. MOT ei julkaise hänen nimeään. Kutsumme häntä jutussa Veeraksi.
Todistaja-Veera oli itsekin Susan taposta epäilty, ja hän oli pitkään vangittuna.
Hän oli surmapäivänä osallisena välikohtauksessa, jossa taposta myöhemmin tuomitulta Ari-Pekalta varastettiin huumeita. Veeran ja talolla surmatun Susan välillä oli tilanteessa väkivaltaa.
Veeraa kuulusteltiin henkirikoksesta epäiltynä 11 kertaa ja kerran todistajana. Lisäksi hän kertoi tapahtumista rekonstruktiovideolla. Tämän puolentoista kuukauden aikana todistajan kertomus tapahtumista muuttui erittäin monta kertaa. Seuraavaksi käydään tiiviisti läpi se, millä tavalla.
Äkkikäännös kuulusteluissa
Ensimmäisellä kolmella kuulustelukerralla Veera sanoi uskovansa, että Susan kuolema oli itsemurha, kuten hänelle surmatalolla kerrottiin. Sen enempää hän ei kuolemasta kertonut tietävänsä, koska oli nukkumassa iltapäivästä asti. Lisäksi hän kiisti tappelleensa Susan kanssa.
Neljännessä kuulustelussa Veera lopulta myönsi poliisille, että hänen ja uhrin välillä oli väkivaltaa.
Viides kuulustelukerta muutti kaiken: Veera kertoi silloin ensimmäistä kertaa, että hän oli nähnyt Ari-Pekan kuristavan Susaa huumeiden varastamisen jälkeen.
Tämä käänne herättää kuulustelupöytäkirjat läpi lukeneen Julia Korkmanin huomion.
– Hän on ollut aika johdonmukainen siinä kertomuksessa pitkään, että ei todella tiedä tästä mitään. Hän puhuu pitkään sen mukaisesti, että aidosti kuvittelee, että tämä henkilö on tehnyt itsemurhan, Korkman sanoo.
Korkman painottaa, että kertomuksen muuttuessa näin radikaalisti, pitää pyrkiä ymmärtämään niitä syitä, miksi kertomus muuttuu. Moni asia puhuu Korkmanin mukaan sen puolesta, että Veera muutti kertomustaan painostuksen takia.
Avaintodistaja tiukassa paikassa
Veera oli neljännen kuulustelukerran jälkeen tiukassa paikassa. Vasta tuolloin hän oli kertonut rehellisesti tappelustaan Susan kanssa. Tappelun piilottelun syyksi Veera kertoi huolen siitä, että poliisi alkaisi epäillä häntä syylliseksi.
Veera: Jos mä kerron koko asian silleen, mä pelkään... pelkäsin sitä, et niinku mua pidetään sillon tappajana tai niinku, et…
Veera oli ollut vangittuna kaksi viikkoa, ja kyseli, miksi hänen tilanteensa ei helpota, vaikka hän oli nyt kertonut rehellisesti tappelustaan Susan kanssa.
Poliisi ei uskonut Veeran kertoneen kaikkea ja muistutti, että Veera on jäänyt kiinni valehtelusta. Tilannetta helpottaisi se, että totuutta kerrottaisiin lisää, ja kuulusteluja jatketaan sitten, kun tarkempaa kerrottavaa on.
Veera pysyi vangittuna ja seuraavassa kuulustelussa hän kertoi ensimmäisen kerran kuristamishavainnostaan.
– Jatketaan sitten, kun sinulla on jotain kerrottavaa. Kyllä siinä annetaan ymmärtää, että jos et kerro, niin sittenpähän olet täällä, Korkman sanoo.
– Kun sanotaan, että olet jäänyt valehtelusta kiinni ja tämä vaikuttaa luotettavuuteesi, sitä voidaan pitää viestinä siitä, että nyt kannattaa muuttaa kertomusta tai muuten ei hyvää seuraa.
Viidennen kuulustelukerran jälkeen Veera kertoi kuristamishavainnosta myös kahdessa seuraavassa kuulustelussa.
Mutta sitten tapahtui taas. Kahdeksannessa kuulustelussa hän palasi alkuperäiseen kertomukseensa siitä, että ei tiedä, mitä Susalle on tapahtunut.
Poliisi: Mikä syy sinulla on ollut kertoa virheellisesti asioita kuulustelussa?
Veera: Koska minua on painostettu ja kiristetty poliisin toimesta.
Tämän kuulustelukerran jälkeen Veera palasi jälleen siihen kertomukseen, että hän on nähnyt Ari-Pekan kuristavan Susaa. Hän kertoi kuristamisesta lopuissa kuulusteluissa ja antoi asiasta todistajanlausunnon.
Kumpi on uskottavampi: Veeran alkuperäinen kertomus vai kertomus kuristamisesta?
– Painostaminen näkyy selkeästi noissa auki kirjoitetuissa kuulusteluissa. Kyllä ne puhuvat enemmän sen puolesta, että hän on muuttanut kertomustaan painostuksen alla, Korkman sanoo.
Surmatalolla ollut henkilö: Vastaukset eivät kelvanneet poliisille
Veera ei ole ainoa, joka toi esiin painostamisen Ilolan henkirikostutkinnan kuulusteluissa.
Painostamisesta puhuu myös henkilö, jota kutsumme artikkelissa Jussiksi. Myös hän oli taposta epäilty ja kuulusteltavana.
Kun Veera ensimmäisen kerran kertoi kuulustelijoille nähneensä Ari-Pekan kuristavan Susaa, kertoi hän tapahtumista niin, että myös Jussi olisi ollut tuolla hetkellä huoneessa. Ja siis näin ollen nähnyt kuristamisen.
Tämän Veeran läpimurtokuulustelun jälkeen poliisi kutsui Jussin kuultavaksi heti seuraavana päivänä.
”Selvää kielteistä palautetta. Se on klassinen tapa vaikuttaa kertomukseen.”
Julia Korkman
Jussi kertoi, ettei hänellä ollut tietoa surmatyöstä. Ja että hän näki Susan poistuvan huoneesta, toisin kuin Veera oli kertonut. Näin poliisi reagoi kertomukseen:
Poliisi: Ei tää nyt oikein mee hyvin tää kuulustelu sun osaltas.
Jussi: Mä yritän auttaa. Nyt tässä. Yritän auttaa. En ole tosiaan tehny mitään pahaa sille tytölle. Uskokaa nyt, hyvät ihmiset, helvetti.
Poliisi: Eiköhän tää ollu sitten tässä?
Poliisi: Ilmoitan tässä vaiheessa, sut on pidätetty taposta epäiltynä.
Jussi: Ei vitsi, hei.
Poliisi: Tää ei menny nyt...
Jussi: Vittu, kun mä en oo ketään tappanu.
Poliisi: Tää nyt ei menny niin hyvin, niin...
Jussi: En ole ketään tappanu.
Poliisi: Ylikomisarion määräys, sut on pidätetty.
Jussi: Ei vitsi, miten on mahdollista. Mun pitäis poika lähtee huomenna viemään sinne mummolaan. Mä en ole ketään pikkutyttöjä tappanu, usko nyt mua.
Julia Korkman on lukenut myös Jussin kuulustelupöytäkirjat. Hän kuvailee poliisin tapaa reagoida Jussin kertomaan varsin painostavaksi.
– Selvää kielteistä palautetta. Se on klassinen tapa vaikuttaa kertomukseen. Viestitetään selkeästi, että tämä oli väärin kerrottu.
Ilolan tapahtumista on aikaa lähes seitsemän vuotta, mutta poliisikuulustelut Jussi sanoo muistavan lopun ikäänsä. Jussi kertoo MOT:lle kokeneensa, että poliisi yritti henkirikostutkinnan aikana tunkea hänelle sanoja suuhun tietyistä tapahtumista.
– Että olisin nähnyt tämän jonkun kimppuun käymisen, tai että hän [Ari-Pekka] olisi kuristanut Susaa.
– Voit kertoa, vaikka et ole nähnytkään. Kun muutkin ovat sanoneet. Pääset pois täältä sitten, Jussi kertaa sitä, mitä poliisi hänen mukaansa sanoi.
Ainakin osa painostamisesta tapahtui Jussin mukaan sellissä ja kuljetusten aikana, jolloin kuulusteluavustaja ei ollut paikalla.
Jussin mukaan poliisit turhautuivat ja suuttuivat, kun hänen havaintonsa eivät kelvanneet. Hän sanoo kokeneensa, että olisi pitänyt sanoa asioita, joita poliisi haluaa kuulla.
– Ajattelin että totuus on totuus, että ei kannata ainakaan lähteä valehtelemaan.
Myöhemmin Veeran kertomus muuttui niin, että Jussi ei ollutkaan huoneessa kuristamistilanteen aikana, vaan hän oli sitä ennen poistunut pihalle.
Hyvä kuulustelija kuuntelee enemmän kuin puhuu
Poliisikuulusteluilla on kaksi funktiota: saada ihmiset puhumaan ja kerätä heiltä mahdollisimman luotettavia tietoja ja havaintoja.
Kuinka tämä parhaiten onnistuu? Kysymykseen vastaa yli 40 vuoden uran tehnyt KRP:n rikosylikomisario Thomas Elfgren. Hän ei ole perehtynyt Ilolan tapaukseen, vaan kommentoi yleisellä tasolla.
– Kaikille kuulusteluille on yhteistä se, että saat poistettua henkilön mahdolliset jännitteet ja pelot. Hyvän kuulustelijan ensimmäinen tehtävä on huolehtia siitä, että psykologiset esteet kommunikaatiolle olisivat mahdollisimman matalat, Elfgren sanoo.
Kun poliisi arvioi kuulusteltavan kertomuksen luotettavuutta, tärkeää on se, millä tavalla kertomus on syntynyt.
– Mitä enemmän on kysytty, sitä vähemmän kertomus on neitseellinen. Kertomukset, jotka on annettu oma-aloitteisesti ilman suurta ohjausta ovat aina kaikista parhaimmat.
Yksi kuulustelun vaaran paikka on se, että poliisi paljastaa tahattomasti kysymyksien kautta tietoja, joita kuulusteltavilla ei muuten olisi ollut.
Ilolan henkirikoksen kuulusteluissa poliisit kertoivat epäillyille toisten epäiltyjen sanomisista ja muista yksityiskohdista. Esimerkiksi Veeralta kysyttiin heti ensimmäisellä kuulustelukerralla, mitä hän tietää uhrin kaulan ympäriltä löytyneestä kengännauhasta.
– Totta kai se on virhe. Kuulustelija ei voi syöttää kuulusteltavalle tietoa oli hän epäilty, todistaja tai uhri, Thomas Elfgren kommentoi tämänkaltaista tilannetta yleisellä tasolla.
Elfgrenin mukaan kriittisten tietojen paljastaminen kuulusteltaville on hyvin harvinaista etenkään vakavissa rikoksissa.
– Totta kai sellainen on haitallista.
Ilolan tapauksessa Veera ei missään vaiheessa kertonut, että hän olisi nähnyt Ari-Pekan kuristavan Susaa kengännauhalla. Poliisin kysymys paljasti kuitenkin informaatiota, josta oli pääteltävissä uhrin kuolinsyy.
Kertomus muuttui hovioikeudessa – jälleen kerran
Ilolan henkirikosta puitiin sekä Vantaan käräjäoikeudessa että Helsingin hovioikeudessa.
Käräjäoikeudessa Veera vielä kertoi nähneensä Ari-Pekan kuristavan Susaa. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi syytteen taposta ja tuomitsi Ari-Pekan Susan pahoinpitelystä vuonna 2014.
Hovioikeudessa Veera kiisti nähneensä kuristamista tai mitään muutakaan väkivaltaa Ari-Pekan ja Susan välillä. Hovioikeus kuitenkin tuomitsi Ari-Pekan Susan taposta vuonna 2016. Oikeus perusteli tuomiota ennen kaikkea Veeran kertomuksella. Hovi piti uskottavana Veeran esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa kertomaa havaintoa kuristamisesta.
Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen kutsuu Ilolan tapausta oikeudellisesta näkökulmasta “vallan erikoiseksi”, haastavaksi ja erittäin sekavaksi.
Tolvasta kummastuttaa erityisesti yksi asia siinä, miten hovioikeus on arvioinut Ari-Pekan syyllisyyden tueksi esitettyä näyttöä.
Tolvanen nostaa esiin tilanteen, jossa kuulusteltava kertoo asioista yhdellä tavalla esitutkinnassa, toistaa sitten kertomansa käräjäoikeudessa, mutta muuttaa kertomaansa hovioikeudessa. Tällaisessa tapauksessa hovi usein pitää aiempaa kertomusta luotettavampana, koska todistajaan on esimerkiksi voitu yrittää vaikuttaa oikeudenkäyntien välillä.
Mutta Veeran kertomuksen arvioiminen ei ole näin yksioikoista.
– Kertomus on muuttunut koko ajan. On useita aiempia kertomuksia, se on se pulma. Se olisi pitänyt paremmin perustella, miksi rekonstruktiossa ja käräjäoikeudessa annetut kertomukset ovat juuri niitä luotettavia.
Myös Julia Korkman kritisoi sitä, miten oikeudessa on arvioitu Veeran kertomuksen luotettavuutta.
– Että se osa hänen kertomustaan, joka tuli hyvin painostavien kuulusteluiden jatkuessa, on luotettavaa, ja muu ei. Jos he väittävät osaavansa arvioida tätä, niin minusta se ei perustu mihinkään.
Tuomioistuimet eivät lähtökohtaisesti lue esitutkinnassa annettuja kertomuksia, ellei niihin erikseen vedota, vaan ne arvioivat oikeudessa esitettyä näyttöä.
–Tuomio nojaa ilmeisesti aika pitkälti tämän naisen kertomukseen. Silloin on aivan keskeistä tietää, miten kertomus on alun alkaen tullut esille. Tätä ei aina ymmärretä oikeusjärjestelmässämme, mitä voi pitää ongelmallisena, Korkman sanoo.
Tolvanen ihmettelee sitä, kuinka vähän kumpikaan oikeusaste on pohtinut sitä, miten taposta epäillyn asema vaikutti Veeran kertomuksen uskottavuuteen.
– Sen kertomuksen syntytapa, kun hän kertoi tästä Ari-Pekasta, olisi kyllä pitänyt avata paremmin. Ja sen merkitys, että hän on todella on ollut epäiltynä. Se aina heikentää kertomuksen luotettavuutta. Äkkiä tulee kiusaus kertoa tapahtumista itselleen edullisesti, kun itseä epäillään rikoksesta.
Hataria muistikuvia ja riitelevä DNA-näyttö
Poliisitutkinnassa Ari-Pekkaa vastaan kerättiin myös aihetodisteita. Ne perustuivat lähinnä talolla olleiden henkilöiden arvioihin Ari-Pekan käytöksestä väitetyn tapon jälkeen. Kuvaukset olivat ristiriitaisia. Korkman pitää tällaisia jälkikäteisarvioita näyttöarvoltaan hyvin heikkoina.
– Kun ihmiset jälkikäteen tulkitsevat hataria muistikuviaan uuden tiedon valossa – vaikkapa nyt sen, että poliisi epäilee tätä yhtä henkilöä – on se omiaan vaikuttamaan muistikuvien tulkintaan.
Taposta tuomitun Ari-Pekan talosta poistumisen ja henkirikoksen havaitsemisen välillä kului tunteja.
Useat henkilöt kertoivat uhrin olleen koko illan sängyllä huoneessa, josta hänet löydettiin aamuyöllä. He eivät kertoneet nähneensä merkkejä väkivallasta. Todistajat uskoivat Susan nukkuvan.
Molemmat oikeusasteet totesivat, että luotettavia havaintoja uhrin liikkeistä ei enää tehty Ari-Pekan poistuttua paikalta. Hovioikeuden mukaan mikään ei todistanut Susan olleen enää elossa illan aikana. Käräjäoikeuden mukaan elossaolo oli mahdollista.
Tutkinnassa Ari-Pekkaa vastaan ei löytynyt yhtään DNA-todistetta, joka kytkisi hänet tappoon. Sen sijaan DNA-jäljet viittasivat mieheen, jonka huoneesta uhri löytyi.
Rikosteknisessä tutkinnassa uhrin kynsien alta löytyi verta ja kyseisen miehen DNA-jälki. Miehen DNA:ta löytyi kuristamisvälineenä käytetyn kengännauhan päistä ja solmukohdasta. Uhrin nenästä löytyi miehelle kuulunut hasispiipun metalliholkki.
Mies selitti osaa DNA-löydöksistä sillä, että hänellä on ihon hilseilyä aiheuttava sairaus, ja Susa oli pitkään hänen huoneessaan.
Sekä kyseisellä miehellä että Ari-Pekalla on pitkä rikostausta, mutta ei yhtään tuomiota väkivaltarikoksista.
Professori: Tuomion lukemalla on vaikea vakuuttua
Käräjäoikeus perusteli tapposyytteen hylkäämistä erityisesti sillä, että Susan tappamiselle on "jäänyt liiaksi muita vaihtoehtoja auki." Käräjäoikeus toi päätöksessään esiin lukuisia seikkoja, jotka tukivat sitä mahdollisuutta, että Susa sai surmansa vasta huoneessa, josta hänet löydettiin.
Hovioikeus tuli toiseen johtopäätökseen. Lukuisista avoimeksi jääneistä kysymyksistä huolimatta hovi piti vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja hyvin epätodennäköisinä ja tuomitsi Ari-Pekan taposta.
"Kertomus on muuttunut koko ajan. On useita aiempia kertomuksia, se on se pulma"
Matti Tolvanen
Tuomittu kiistää yhä syyllisyytensä.
Mikä on varteenotettava vaihtoehtoinen tapahtumainkulku ja milloin se voidaan sulkea pois riittävällä varmuudella?
Asia on tuomioistuimen päätettävissä. Vapaa todistusharkinta tarkoittaa sitä, että tuomioistuimella on vapaus määrittää todisteiden näyttöarvo.
– Sitä ei voi matemaattisiin malleihin laittaa, Matti Tolvanen sanoo.
Rikosoikeuden professori Tolvanen kummastelee sitä, miten hovioikeus pohti tuomiossaan vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen mahdollisuutta.
– Vaihtoehtoinen tapahtumainkulku on se, että joku muu on surmannut hänet. Hovioikeus ei oikeastaan itsekään sano, että voiko sen poissulkea. Pitäisi pystyä uskottavasti perustelemaan, että miksi ei jää varteenotettavaa epäilyä. Se ei riitä, että niin sanotaan.
Jos varteenotettavaa vaihtoehtoista tapahtumainkulkua ei voida sulkea riittävällä varmuudella pois, pitää syyte hylätä. Tämä ei edellytä sitä, että vaihtoehtoinen tapahtumainkulku olisi edes yhtä todennäköinen kuin syytteessä kuvattu.
Tämä Suomessa vakiintunut oikeuskäytäntö tuodaan vahvasti esiin esimerkiksi Ulvilan surman tapauksessa. Vaasan hovioikeus perusteli Anneli Aeurin syytteiden hylkäämistä sillä, että vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja ei voitu poissulkea.
Tolvasen mukaan pelkän tuomion lukemalla pitäisi tulla vakuuttuneeksi siitä, että asiat ovat tapahtuneet kuvatulla tavalla. Tämä edellyttää huolellista ja analyyttistä todisteiden näyttöarvon pohdintaa ja vankkoja perusteluja sille, miksi johonkin johtopäätökseen on päädytty.
– Tästä tuomiosta itsestään on vaikeaa vakuuttua siitä, että näin on mennyt, Tolvanen kommentoi hovioikeuden ratkaisua Ilolan tapauksesta.
Itä-Uudenmaan poliisilaitos, Vantaan käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus eivät halunneet kommentoida tapausta.
Onko sinulla juttuvinkki epäselvästä oikeustapauksesta? Voit lähettää sähköpostia osoitteeseen jouni.munukka@yle.fi