Voi olla täysin perusteltua vastustaa kaivoksia.
Moni esiintymä on herkällä paikalla, lähellä vesistöjä tai suojelualueita. On rikki- ja typpipäästöjä, pölyä ja melua. Kun kaivos on suljettu, luonnon palautuminen kestää vuosikymmeniä. Pahimmillaan käy kuin välinpitämättömien vuokralaisten kanssa, että loppusiivous jää tekemättä.
Monia korpeaa jo se, että rajallisia luonnonvaroja kaivetaan ihmisten käyttöön. Kaivannaiset päätyvät paitsi välttämättömyyksiin myös pelkkiin turhamaisuuksiin.
Ja isoimmat hyödyt valuvat usein kauas niiltä seuduilta, joilta malmit on kaivettu.
Poikkeuksellinen Kaustinen
Keliberin litiumkaivos Kaustisen ja Kokkolan rajalla on toista maata.
Sillä on tarkoitus: litiumia tarvitaan, jotta fossiilisista polttoaineista päästään eroon. Liikenteen ja tiedonkulun sähköistyminen sekä energian varastointi syö miljoonia ja taas miljoonia litiumakkuja, joiden tarvetta ei heti tyydytetä kierrätyksellä.
Sen sijainti on onnekas: kaivosalue on syrjässä pysyvästä asutuksesta. Kaikki louhinnasta rikastukseen, jatkojalostukseen ja laivauksiin tapahtuu viidenkymmenen kilometrin janalla Kaustinen-Kokkola. Kaivoksen vastustus on ollut hyvin pientä.
Raaka-ainettakin on riittävästi: kyseessä ei ole köyhä korpiesiintymä, vaan Euroopan parhaimmistoa. Kannattavuusselvitys näyttää kirkkaanvihreää valoa.
Mikään kaivos ei ole täysin ongelmaton. Mutta Kaustisen kaivos on aika lähellä. Terveisiä vaikkapa Sodankylän Sakattiin, jossa maailmanluokan metalliesiintymä lepää Natura-suoalueen alla.
Täydellinen ajoitus
Kun kyse on kaivoksista, kyse on aina myös ajoituksesta.
Haavekuvissa kaivos aloittaa toimintansa juuri silloin, kun tuotteen markkinahinta on pitkän nousukauden alussa. Tosielämässä käy joskus toisin: kun kaivoksen käynnistäminen on helposti 10–20 vuoden urakka, munat voivatkin osua koriin juuri silloin kun nousukausi on vaihtumassa laskukauteen.
Kaustisen kaivoksen kohdalla hankkeen viivästyminen on ollut vain hyvästä. Jos kaivos olisi aloittanut vuoden 2020 nurkilla kuten alun perin suunniteltiin, markkinahinta olisi ollut kuin avajaistarjouksena pohjilla.
Se olisi laskenut kaivoksen kannattavuutta heti kättelyssä. Nyt näyttäisi olevan toisin: litiumin kysynnän ja samalla hinnan on määrä kääntyä nousuun vuosien 2024–2025 aikana, eli juuri kun Kaustisen litiumhydroksidi tulisi markkinoille.
Sijoittajat kyttäävät oikeaa hetkeä, ja maailmalla on suunnitteilla useita litiumkaivoksia. Kysyntä- ja tarjontanäkymät ehtivät vielä muuttua, ja pelkkä korona on pistänyt maailman vuodessa mullin mallin.
Mutta kaikista varaumista huolimatta Keliberin ajoitus näyttää mainiolta. Lisäksi hanke on ratkaisevat 1–2 vuotta edellä eurooppalaisia kilpailijoita. Pohjatyö on tehty huolella.
Kuka käärii rahat?
Kaustisen kaivokseen liittyy vain yksi kipeä kysymys.
Keille tuotto Kaustisen litiummalmista valuu?
Nykyisellään kaivosyhtiöiltä ei Suomessa peritä louhintaveroa tai rojaltimaksua, vaikka kannatusta maksulle olisi. Kaivoslain uudistaminen venyy vuoteen 2022. Siinä on määrä ottaa kantaa siihen, millä ehdoilla kaivosyhtiöt voivat Suomessa toimia.
Keliber on suomalaisten sijoittajien omistama yhtiö. Sen ainoa merkittävä ulkomainen vähemmistöomistaja on norjalainen Nordic Mining ASA.
Varsinaisen kaivostoiminnan aloittamiseen kotimaasta ei kuitenkaan ole löytynyt tarvittavaa 340:tä miljoonaa euroa, eikä kaivosalalla yleensä löydykään. Pääomat ovat ulkomaisia.
Keliberin uusi kumppani ja samalla 340 miljoonan euron todennäköinen maksaja julkistettiin tänään: Sibanye-Stillwater, kotipaikka Etelä-Afrikka. Sibanye-Stillwater sijoittaa kaivokseen 30 miljoonaa euroa, ja tällä summalla sekä muiden omistajien lisärahoituksella kuitataan suunnitteluvaiheen loppulasku kesään 2022 asti.
Sibanye-Stillwater on jättiyhtiö, joka louhii kultaa, platinaa ja palladiumia. Keliber-siirrolla yhtiö laajentaa toimintaansa kuumaan litiumiin.
Jos Sibanye-Stillwater sitoutuu myös kaivosvaiheeseen, litiumtuotot jakautuvat Suomeen ja Etelä-Afrikkaan.
Kokkolalle ja Kaustiselle on luvattu verotuloja, 150–200 suoraa työpaikkaa, sivutienestejä ja paikka energiamurroksen maailmankartalla. Keliberin kotimaiset omistajat saavat osansa ja koko suomalainen akkuteollisuus ehkä hyötyjä, vaikka litium onkin määrä myydä suoraan Keski-Eurooppaan.
Riittääkö se?
Ainakin Kaustisen kaivos on parasta ja ongelmattominta mitä tällä hetkellä on tarjolla, the suomalainen kaivoshanke.
Lue lisää: