“Iloinen 1920-luku” muistetaan sekä sotien kauhuja karistelleesta hurvittelusta että sitä suitsimaan säädetystä kieltolaista.
Uusien muotitanssien kuten shimmyn ja charlestonin tahtiin ravintoloissa heiluivat aiempaa lyhyemmät helmat. Vaikka 20-luvun ikonisin vaate lienee juuri jazz-tytön pikkumekko, löytyy Tampereelta museo Milavidan uudesta näyttelystä Paluu 20-luvulle myös jotain eri tavalla paljastavaa. Vitriiniin taitellut naisten pöksyt eivät ole aistikkaimmasta päästä, mutta niiden lataus onkin kieltolain vuosikymmenellä syntynyt jostakin muusta.
– Nämä ovat pirtuhousut, joiden tarkoitus on ollut piilottaa kanistereita. Juoma-astiat on jemmattu taskuihin, ja niitä on sitten helmojen alta kaiveltu ostajille, tutkija Katri Pyysalo esittelee housuja, joiden hempeän vaaleanpunainen väri antaa valheellisen kuvan viattomuudesta.
Miehet kuljettivat kiellettyjä juomia toisenlaisten asusteiden avulla. Tukevat henkselit kannattelivat kanistereista koottua haarniskaa takin alla.
– Astioiden pohjassa oli hana, josta juomaa valutettiin ostajille.
Peltisepillä lienee riittänyt töitä, koska kanistereita valmistettiin niin reiden ympärille kuin liivin taskuihinkin sopiviksi.
Lääkäri saattoi määrätä varakkaalle asiakkaalle esimerkiksi shampanjaa.
Katri Pyysalo
20-luvulla nuorison pelättiin turmeltuvan jo pelkästä rytmimusiikista, mutta erityisen suurena riskinä koko kansakunnalle pidettiin juuri väkijuomia. Ratkaisuksi keksittiin kieltolaki, jota kuitenkin rikottiin surutta. Laki kääntyi itseään vastaan: Kansa oppi juomaan kovia viinoja.
Pirtutrokareiden tarjonnan lisäksi saatavilla oli myös parempia juomia.
– Niitä sai apteekista reseptillä. Lääkäri saattoi määrätä varakkaalle asiakkaalle esimerkiksi shampanjaa, Katri Pyysalo nauraa.
Parempia juomia jäi yllätysiskuissa virkavallankin haaviin. Aamulehdessä toukokuussa 1924 julkaistu uutinen kertoo Tampereella tehdystä ratsiasta. Kahvila Mokassa tarjoiltiin viranomaisten tullessa “erikoista teetä”, joka paljastui konjakiksi, viskiksi ja likööriksi. Juomia oli tarkastajien tullessa yritetty piilottaa kassakaappiin.
Jatkoille haettiin viralliset luvat, joten viranomaiset todennäköisesti tiesivät juhlien luonteen, Katri Pyysalo veikkaa.
– Ratsioitakin varmaan osattiin odottaa etukäteen, ja usein juomat vain piilotettiin tai juotiin äkkiä pois.
Elämännälkänen nuoriso halusi unohtaa sodat
Kahvilat ja tanssiravintolat – sekä anniskelulla että ilman – yleistyivät vuosikymmenellä, joka oli muutenkin värikäs. Moderni ja teknistyvä aika näkyi katukuvassa esimerkiksi autoina ja reklaameina eli mainoksina.
Huolettomuus ja usko tulevaan leimasi kaikkea, ainakin näennäisesti.
– 20-lukua edelsivät ensimmäinen maailmansota ja Suomessa erityisen traumaattinen sisällissota. Kaiken tämän vastapainoksi uusi vuosikymmen oli vapautunut, utelias ja elämännälkäinen. Nuori sukupolvi halusi katsoa eteenpäin, Katri Pyysalo pohtii.
Vaikutteet tulivat suuresta maailmasta ja ehtivät meille ehkä viiveellä. Pyysalon mukaan osa suomalaisista olisi suonut niiden jäävän tyystin tulematta.
– Suomessa vallitsi ehkä osin sellainen ilmapiiri, ettei uusia tuulia haluttu. Meillä oli kuitenkin esimerkiksi pieni mutta äänekäs kirjailijaporukka, Tulenkantajat, jotka avasivat ikkunoita Eurooppaan.
Parturikäynti aiheutti perheriitoja ja palovammoja
Uuden ajan tehokkaimpia airuita oli elokuva. Erityisen paljon vaikutteita elokuva tarjosi naisväelle, joka haki tyylivaikutteita ja roolimalleja valkokankaan salaperäisiltä kaunottarilta. Hollywood-tähtösten vanavedessä suomalainen nainen oppi tupakoimaan ja meikkamaan – ja mikä hurjinta: leikkautti hiuksensa.
Uusi hiustyyli todella täräytti tullessaan. Miehet vastustivat muotia pontevasti, ja vaimon muotikampaus aiheutti tiettävästi perheriitojakin. Uusi, itsenäinen nainen ei tästä hätkähtänyt vaan nappasi vaikka valeriaanaa rauhoittuakseen parturinpenkissä ennen kuin antoi napsaista tukkansa lyhyeksi.
Muoti vaikutti merkittävästi myös koko kampaamoalan kehitykseen, Katri Pyysalo huomauttaa.
– Aiemmin oli ollut niin sanottuja naiskampaamoita, joissa käytiin ainoastaan teettämässä kampauksia. 20-luvulla naiset marssivat parturiliikkeisiin, joissa osattiin leikata hiuksia. Niihin alettiin sittemmin rakentaa erillisiä naisten osastoja.
Kauneuden vuoksi sai välillä kärsiä. Radikaalin toimenpiteen aiheuttaman henkisen havinan lisäksi odotettavissa saattoi olla myös aivan konkreettista kipua: palovammoja ja sähköiskuja.
– Koneellinen permanentti tehtiin laitteella, jossa sähkövirta tuli suoraan päähän kiinnitettyihin rulliin. Tyyli saattoi kampaamokäynnin jälkeen olla lyhyempi kuin oli tarkoitus.
Jazz-tyttö jäi historiankirjoihin
Lyhythiuksisesta jazz-tytöstä tuli sittemmin koko 1920-luvun henkilöitymä. Katri Pyysalo uskoo hahmon jääneen vuosikymmenen ikoniksi, koska ero aiempaan oli niin huomattava. Tupakoiva, tanssiva, kaltaistensa kanssa seurusteleva nainen pölläytti perinteitä monella tapaa.
– Jazz-tyttö oli jotain uutta sekä ulkomuotonsa että roolinsa suhteen. Lehdissä näkyi kritiikkiä ja pelkoa siitä, hajoaako perinteinen naiskuva ja miten käy perheenäidin, kun esille astuu vamppimainen tyttö, joka tapailee ketä huvittaa eikä välttämättä edes tarvitse miestä.
Jazz-tyttöjen lisäksi 1920-luku muutti hillitympienkin kanssasiskojen pukeutumista. Itsenäinen, työssäkäyvä nainen hylkäsi kiristävät korsetit ja pitkät helmat, ja ensimmäistä kertaa muodilta vaadittiin käytännöllisyyttä.
– Muotisuunnittelijat hakivat vaikutteita urheiluvaatteista ja miesten pukeutumisesta. Rinnat, lantio ja vyötärö häivytettiin ja tilalle tuli graafista linjaa.
Vuosikymmenen muoti vaikutti myös siihen, mitä vaatteiden alla oli. Uimapuvut, jotka olivat naisilla ja miehillä suurinpiirtein samaa mallia, pienenivät. 1920-luvun suomalainen ei vielä viljellyt termejä wellness ja fitness, mutta tuli tietämättään ihailleeksi samoja asioita, jotka nousivat muotiin myös sata vuotta myöhemmin: ihannevartalon kuuluu olla paitsi urheilullinen myös ruskettunut.
– Aiemmin rusketus oli kielinyt lähinnä ruumiillisesta työstä. Nyt tuli muotiin viettää aikaa uimarannalla ja näyttäytyä siellä.
Aiemmin rusketus oli kielinyt lähinnä ruumiillisesta työstä.
Katri Pyysalo
Huoleton aika rannoilla, kahviloissa ja kekkereissä kesti lopulta vain hetken. Raikas tuulahdus tukahtui New Yorkin pörssiromahduksesta 1929 alkaneeseen maailmantalouden lamaan, joka muutti hetkessä kaiken. Vallaton 1920-luku jäi taakse, ja Suomessa palattiin kotoisempiin arvoihin tietämättä vielä, että niillä pitäisi jaksaa sinnitellä vaikeat ajat aina 50-luvulle saakka.
