Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) halusi yksityisten kuntosalien ovet kokonaan kiinni, mutta aluehallintovirasto salli aukiolon korkeintaan kymmenelle asiakkaalle. Väärin, sanoi ministeriö ja vaati avia muuttamaan linjaustaan. Avi ei suostunut.
Tätä erimielisyyttä on nyt ratkottu julkisuudessa pääministerin pahoitteluja myöten.
Viikko sitten roihahtanut kiista kilpistyy tartuntatautilain pykälään 58g (siirryt toiseen palveluun), joka antaa aluehallintovirastoille mahdollisuuden sulkea kuntosalien kaltaisia yksityisiä tiloja korkeintaan kahdeksi viikoksi.
Tätä lakipykälää Etelä-Suomen aluehallintovirasto ja sosiaali- ja terveysministeriö tulkitsivat eri tavoin.
Tiistaina iltapäivällä Etelä-Suomen aluehallintovirasto tiedotti ottaneensa huomioon ministeriön ohjauksen, mutta pitävänsä aiemman päätöksensä voimassa.
Miksi avi uhmasi ministeriön tahtoa ja kenellä on viimeinen sana?
Kysyimme tarkennuksia sekavaan soppaan valtiosääntöoikeuden dosentilta, Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtajalta Pauli Rautiaiselta.
Mistä aluehallintovirasto päättää? Entä ministeriö?
Aluehallintovirastolla on valta päättää yksityisten tilojen sulkemisesta. Tämä on täysin riidatonta ja perustuu tartuntatautilakiin.
Sosiaali- ja terveysministeriön rooli on lain valmistelija: ministeriö on valmistellut hallituksen esityksen, jonka pohjalta tartuntatautilain pykälät on säädetty. Koko pandemian hoidossa ministeriön tehtäviin kuuluu myös tukea ja ohjata toimivaltaisia viranomaisia päätöksenteossa.
Tilojen sulkemisessa ministeriöllä ei kuitenkaan ole päätösvaltaa.
Rautiaisen mukaan päätösvallan kohdentaminen aluehallintovirastoille oli puhtaasti hallituksen poliittinen päätös.
– Yhtä lailla laissa olisi voitu päättää, että kuntosaleihin liittyviä sulkupäätöksiä tekevät kunnat tai valtion keskushallinto.
Jos ministeriöllä ei ole päätäntävaltaa kuntosalien sulkemiseen, miksi asiasta syntyi kiista?
Erimielisyys on syntynyt siitä, miten tartuntatautilain pykäliä pitäisi tulkita.
Sosiaali- ja terveysministeriön tulkinnan mukaan laki mahdollistaa kaikkien yli 10 hengen tilojen täyssulun, ja näin on myös toimittava. Aluehallintovirasto taas tulkitsee lakia niin, että enemmänkin porukkaa vetävät tilat saavat olla auki, jos toimintaa rajoitetaan enimmillään 10 henkeen.
Rautiaisen mukaan kumpikin tulkinta on oikeudellisesti mahdollinen, mutta tulkinnoista valitseminen kuuluu sille viranomaiselle, jolla päätösvalta on – siis tässä tapauksessa aville.
Ministeriö vaati viime viikolla aluehallintovirastoa muuttamaan päätöstään. Oikeudelliselta kannalta ministeriön vaatimuksella ei kuitenkaan ole merkitystä, koska aluehallintovirasto on itsenäisen viranomainen, Rautiainen sanoo.
– On oikeusjärjestyksellemme vieras ajatus, että toinen viranomainen sanelisi toiselle, miten sen toimivaltaan kuuluva asia pitäisi ratkaista.
Miksi laki mahdollistaa erilaisia tulkintoja?
Rautiaisen mukaan jo lain valmisteluvaiheessa perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen (siirryt toiseen palveluun), että säädökset ovat lakiteknisesti huonolaatuisia ja poikkeavat muusta tartuntatautilain sääntelystä, mikä voi aiheuttaa ongelmia ja ennakoimattomuutta lain soveltamisessa.
Nyt tapahtui hänen mukaansa siis se, mistä perustuslakivaliokunta varoitti: säännös on käsitteistöltään liian tulkinnanvarainen, ja aiheuttaa siksi ongelmia.
– Voidaan kysyä, miksi säännökset ovat silti päässeet läpi? Varmasti siihen on osaltaan inhimillisiä syitä: kun epidemiatilanne on nyt huonompi kuin syksyllä, lainsäädäntöä tarvitaan nopeammin ja sitä ikään kuin päästetään läpi, jolloin ongelmat siirtyvät lain soveltamisvaiheeseen.
Ministeriö haluaa nyt ohjata lain tulkintaa, ja tiistaisessa päätöksessään aluehallintovirasto totesi ottaneensa ohjauksen huomioon, vaikka ei päätöstään pyörtänytkään.
Rautiaisen mukaan lakia tulkitaan kuitenkin lopulta sen mukaan, mitä lakiin ja muihin sitä säädettäessä kirjoitettuihin asiakirjoihin on painettu.
– Oikeudellista tulkintaa ei suoriteta kysymällä ministeriöltä, mitä laissa tarkoitetaan, vaan tulkitsemalla oikeuslähteitä. Jos ministeriössä on herätty siihen, että pykälän tulkinta on heidän mielestään ongelmallinen, heidän tehtävänsä on esittää eduskunnalle uutta pykälää.
Maanantaina hallitus puhui valmiuslain pykälien 106 ja 107 mahdollisesta käyttöönotosta. Voivatko nämä pykälät jyrätä aluehallintovirastojen päätöksen?
Valmiuslain pykälä 106 käsittelee hallintoviranomaisten viestintää poikkeusoloissa. Pykälässä 107 säädetään viranomaisten toimivallan ratkaisemisesta riitatilanteessa.
Pykälän 107 mukaan poikkeusoloissa valtioneuvosto ratkaisee pääministerin esityksestä hallinnonalojen välisen erimielisyyden siitä, minkä viranomaisen tai muun toimintayksikön käsiteltäväksi jokin asia kuuluu.
Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole tällaista erimielisyyttä, Rautiainen sanoo. Siksi pykälän 107 aktivoiminen ei Rautiaisen mukaan muuttaisi tartuntatautilain soveltamista millään tavalla.
– Kaikki osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että aluehallintovirasto päättää yksityisten tilojen sulkemisesta. Kyse on vain lain tulkintaerosta.
Voiko päätäntävallan muuten siirtää pois aluehallintovirastoilta?
Hallitus voi vaihtaa toimivaltaisen viranomaisen tavallisen lainsäädäntöprosessin kautta: antamalla eduskunnalle esityksen. Toiminnon siirtäminen viranomaiselta toiselle lain muuttamisen kautta on lainsäädäntötyön peruskauraa, Rautiainen sanoo.
Vastaavista asioita keskustellaan esimerkiksi soteuudistuksen yhteydessä.
– Hallitus voi milloin tahansa siirtää ravintolat aluehallintovirastoille tai kuntosalit vaikkapa valtioneuvoston yleisistunnolle, jos hallitus niin poliittisesti haluaa. Tähän ei tarvita valmiuslakia.
Voit keskustella aiheesta 3.3. klo 23:een asti.
Tarkennus 3.3. klo 6.57: Tarkennettu faktalaatikkoon, että 12-vuotiaiden ja sitä nuorempien lasten harrastustoiminta saa jatkua. Alun perin faktalaatikossa puhuttiin vain alle 12-vuotiaista lapsista.
Lue myös: