Köyhyys asettaa lapset eriarvoiseen asemaan ja uhkaa heidän tulevaisuuttaan. Koronaepidemia näyttää kasvattavan lapsiköyhyyttä entisestään.
Suomessa on noin 120 000 pienituloisessa perheessä elävää lasta. Rahanpuute rajoittaa heidän elämäänsä, harrastuksiaan ja sosiaalisia suhteita.
Mannerheimin lastensuojeluliiton johtavan asiantuntija Esa Iivosen mukaan koronakriisi on hyvin voimakkaasti vaikuttanut nimenomaan nuoriin ja nuoriin lapsiperheisiin.
– Se on lisännyt irtisanomisia ja pitkäaikaisia lomautuksia. Näin se on tuonut kokonaan uusia ihmisiä sosiaaliturvan piiriin ja lisännyt väliinputoajien määrää.
Iivosen mukaan vähävaraisten perheiden lapsilla on suurempi riski joutua kiusatuksi ja porukan ulkopuolelle.
Vahingollinen vaikutus alkaa jo vauvana. Vauvaperheiden köyhyys aiheuttaa vanhemmille stressiä, mikä heijastuu erityisen haitallisesti pieneenkin lapseen.
Tutkimuksissa on todettu, että pitkäaikaiset toimeentulovaikeudet lapsena aiheuttavat aikuisena monenlaisia sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia.
– Väestötasolla riski tällaisiin ongelmiin lisääntyy lapsiköyhyyden myötä, sanoo Iivonen.
Vaikka ongelma on tiedossa, siihen tuntuu olevan vaikea kaikin käytettävissä olevin keinoin puuttua.
Lapsiperheköyhyyttä ei ole saatu ratkaistua
Aivan lähitulevaisuudessa selviää, mitä Suomessa yritetään lapsiperheköyhyydelle tehdä EU:n seuraavalla ohjelmakaudella.
Komissio on esittänyt, että kaikkien jäsenmaiden tulisi kohdentaa vähintään viisi prosenttia seuraavan ohjelmakauden Euroopan sosiaalirahaston tuesta lasten köyhyyden torjuntaan.
Lapsiperheköyhyyden ehkäisyyn suunniteltu korvamerkitty tuki näyttää ennakkotietojen perusteella olevan kuitenkin vesittymässä, koska osa jäsenmaista vastustaa sitä.
Suomen kohdalla summa olisi noin 33 miljoonaa euroa. Rahalla voitaisiin tasoittaa vähävaraisten lasten tietä yhdenvertaiseen osallisuuteen.
Suomessa kuitenkin katsotaan, että yhteisesti jaettavan tuen sijaan olisi parempi, että lapsiperheiden auttaminen kuuluisi jokaisessa jäsenmaassa perusturvaan.
Rahoitusohjelman julkisen kuulemisen on määrä alkaa keskiviikkona 10. maaliskuuta.
Virkakoneiston näkökulmasta asia on kiusallinen. Köyhyyden torjunta EU-varoin on vaikeasti nivellettävissä suomalaiseen sosiaaliturvaan.
– Euroopan sosiaalirahasto ei ole osa suomalaista lakisääteistä sosiaaliturvaa, eikä sillä hoideta lakisääteisiä tehtäviä, sanoo sosiaalineuvos Elina Palola sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Suomessa on hänen mukaansa kohtuullisen hyvä sosiaaliturva ja lapsiperheköyhyys on EU:n mittakaavassa varsin alhainen.
– Lapsiperheiden köyhyyden taustalla on usein vanhempien työttömyys, joten työllisyyden edistäminen ja mahdollisuus työn ja perheen yhteensovittamiseen ovat keskeisiä keinoja köyhyyden vähentämiseen.
Lapsiperheköyhyyden torjunta vertautuu EU:n ruoka-avustusten jakamiseen.
Ruoka-avulle on leipäjonojen perusteella tarvetta, mutta olemassaolollaan se kertoo toisaalta sosiaaliturvajärjestelmän riittämättömyydestä.
Mannerheimin lastensuojeluliiton johtajan asiantuntija Esa Iivosen mukaan sosiaaliturvajärjestelmä ei parhaalla mahdollisella tavalla tunnista lapsiköyhyyttä.
– Sosiaaliturva ei pysty riittävässä määrin suojaamaan varsinkaan yksinhuoltajaperheitä ja niiden lapsia köyhyydeltä, sanoo Iivonen.
MLL: Lapsiperheköyhyys pitäisi tunnustaa
Pohja lapsiköyhyysongelmalle on Iivosen mukaan rakennettu etuuksien leikkauksilla. Pelkästään lapsilisän reaaliarvo on laskenut 1990-luvulta useita kymmeniä prosentteja.
– Sosiaaliturvaan on tullut aika paljon muitakin rakenteellisia heikkouksia. Esimerkiksi vanhempainpäivärahan tasoa pitäisi nostaa, sanoo Iivonen.
Vastuuministeriöissä uuden rahoitusohjelman rakentamista on seurattu mielenkiinnolla.
Jäsenmaat ovat olleet erimielisiä siitä, miten lapsiköyhyyttä pitäisi lähestyä ja siksi asian eteenpäin vieminen on viivästynyt. Komissio on esittänyt yhdenmukaista mallia koko unioniin, ja kaikkia jäsenmaita pakollinen lapsiperheköyhyyden ehkäisy ei ole innostanut.
Mannerheimin lastensuojeluliiton johtavan asiantuntija Esa Iivosen mielestä Suomessa ministeriöissä on ajateltu, että lapsiperheköyhyys ei kuulu pohjoismaiseen yhteiskuntaan. Hänestä lapsiperheköyhyys pitäisi kuitenkin tunnustaa, koska sitä Suomessakin on.
Ohjelmatyötä koordinoivan työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Sirpa Liljeström sanoo, että korvamerkinnät aina jäykistävät ohjelmarakennetta.
Liljeströmin mukaan vähintään 5 prosentin korvamerkintä koskee vain jäsenmaita, joissa alle 18-vuotiaiden köyhyys- ja syrjäytymisriski on EU:n keskiarvon yläpuolella.
– Suomi ei kuulu näin maihin.
Lapsiperheköyhyyden huippu
Väestörakenteeltaan poikkeuksellisen nuoressa Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa lapsiperheköyhyys on ihan omaa luokkaansa: alueella on paljon isoja perheitä, jolloin myös lapsiköyhyyttä esiintyy enemmän.
Tilastokeskuksen tilastojen mukaan Pohjois-Pohjanmaan ohella Suomen lapsiköyhyyden kärjessä ovat Keski-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Pohjois-Karjala ja Etelä-Pohjanmaa.
Näillä alueilla ei esimerkiksi toisen asteen koulutuksen aloituspaikkoja ole ollut ikäluokkaan nähden riittävästi. Tämä on voinut aiheuttaa koulutustason jäämistä alhaiseksi.
- 30-vuotias perheenäiti halusi mieluummin jäädä synnyinkotiin kuin lähteä kauas opiskelemaan – kouluttautuu nyt uudella tavalla lähihoitajaksi ja haaveilee paremmasta palkasta
Pohjois-Pohjanmaan maakuntajohtaja Pauli Harju on pannut merkille, että lapsiköyhyys on vähän nolokin asia keskushallinnon tasolla.
– Ajatellaan, että olemme niin tasavertaisia, että kukaan ei saa meillä olla edes köyhä. Virkamiesten mielestä lapsiköyhyysrahaa on hankala jakaa rahana, koska se leimaa, sanoo Harju.
Köyhien lasten asemaa pitäisi Harjun mielestä pystyä tasoittamaan räätälöidymmin kuin mihin Suomen sosiaaliturvajärjestelmä antaa mahdollisuuden.
Hän esittää lapsiköyhyyden torjuntarahoituksen käyttämistä niihin hallituksen kärkihankkeisiin, joissa tuetaan lapsiperheiden harrastustoimintaa.
– Näin se ei aiheuttaisi häiriötä suomalaiselle sosiaaliturvajärjestelmälle.
Lapsiköyhyys voi vaikuttaa syntyvyyteen
Harju näkee yhteyden viimeisten viiden vuoden aikana tapahtuneen syntyvyyden romahtamisen ja lapsiperheköyhyyden välillä.
– Jos haluamme pitää hyvinvointiyhteiskuntaa nykyisenkaltaisena olemassa, se vaatii väestön uusiutumisen aivan toisella tavalla kuin mihin nyt on ajauduttu, sanoo Harju.
Pauli Harju oli aitiopaikalla Taivalkosken kunnanjohtajana, kun julkista taloutta alettiin laittaa leikkauslistoilla kuntoon 1990-luvun laman seurauksena.
– Toimeentulotukea tarvitsevien lapsiperheiden määrä nousi kunnassa kolminkertaiseksi aikaisempaan nähden. Muutos johtui hyvin pitkälle tulonsiirtoihin ja verotukseen liittyvistä muutoksista.
Silloin Harju näki, miten yhteiskunnan tuki voi vaikuttaa siihen, miten ihmiset suhtautuvat lasten tekemiseen.
Siksi Harju edelleen kaipaa selkeitä priorisointikeskusteluja siitä, mihin voimavarat kohdennetaan jatkuvuuden turvaamiseksi.
– Lapsiperheet ovat jatkuvuuden kannalta huomattavasti tärkeämpiä asioita kuin mitkään muut tulonjakoon liittyvät asiat, sanoo Harju.
Suomi häviää naapureilleen syntyvyydessä
Tutkimusprofessori Anna Rotkirch on valtioneuvoston toimeksiannosta selvittänyt Suomen väestörakenteen nykytilaan johtaneita syistä.
Hänen mukaansa naapurimaat ovat onnistuneet Suomea paremmin syntyvyyden nostamisessa.
Rotkirch kertoo, että Viro uudisti perhevapaitaan 2000-luvun alussa. Sen lisäksi 2010-luvulla lapsilisiä on toistuvasti nostettu ja erityisesti kolmansien ja sitä seuraavien lasten kohdalla.
Saksa modernisoi perhevapaita ja myös panosti varhaiskasvatukseen 2010-luvulla.
– Hieman ironisesti esikuva oli silloin muun muassa Suomi, sanoo Rotkirch.
Sekä Saksan että Viron syntyvyys on nyt korkeammalla tasolla kuin Suomessa.
Ruotsissa on Rotkirchin mukaan anteliaammat perhevapaat kuin meillä ja syntyvyyttä tuetaan useilla etuuksilla muun muassa perhevapaiden eläkekertymien suhteen.
Tutkitusti antelias ja pitkäjänteinen perhepolitiikka ja laadukas varhaiskasvatus ovat yhteydessä korkeampaan syntyvyyteen länsimaissa.
– Näyttää myös siltä, että lapsi- ja perheystävällinen yhteiskunnallinen signaali on entistä tärkeämpi. Eli kyse ei ole vain rahasta ja etuuksista, vaan aidosti perheystävällisestä ilmapiiristä, sanoo Rotkirch.
Sellaista ilmapiiriä on helpompi pitää yllä pienissä suhteellisen tiiviissä maaseutuyhteisöissä kuin suuremmissa kaupungeissa.
Esimerkiksi Merijärvellä Pohjois-Pohjanmaalla elää paljon lapsia köyhässä perheessä, mutta poikkeuksellisen korkea lapsiköyhyys ei näy arjessa kielteisellä tavalla.
Se ei myöskään näyttäisi alentavan syntyvyyttä. Noin tuhannen asukkaan kunnassa lapsia syntyy parikymmentä vuodessa, mikä on paljon. Koko Suomen tasolla se tarkoittaisi yli 100 000 lasta vuodessa.
Valtioneuvoston kanslia julkaisee Rotkirchin väestöpoliittisen selvityksen (Syntyvyyden toipuminen ja pitenevä elinikä, Linjauksia 2020-luvun väestöpolitiikalle) 10. maaliskuuta.
Maaseudulla syntyy enemmän lapsia kuin kaupungeissa, mutta nopean väestökadon kokeneilla maakunnilla tämä ei Rotkirchin mukaan enää päde. Tämä koskee Etelä-Karjalan, Pohjois-Karjalan, Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan tapaisia maakuntia, joissa lapsia ei enää kovin paljon synny.
Pohjanmaalla kulttuuriset ja uskonnolliset perinteet ovat pitkään tukeneet suurperheitä. Nyt laskua on kuitenkin kaikkialla Suomessa.
– Siksi olisi ensiarvoisen tärkeää, että vielä kohtuullisella kokonaishedelmällisyyden tasolla olevissa maakunnissa ja kaupungeissa, kuten Oulussa, panostettaisiin lapsi- ja perheystävällisyyteen. Syntyvyydessä on huomattavasti helpompi tulla alas kun palata ylös, sanoo Rotkirch.
Tiedot lapsiköyhyyden jakautumisesta Suomessa perustuvat EU:n alue- ja rakennepolitiikan 2021–2027 ohjelmavalmistelussa käytettyihin TEM:n ja Tilastokeskuksen aineistoihin.
Aiheesta voi keskustella maanantaihin 8. maaliskuuta kello 23:een asti.