Isonkyrön vanha kirkko eli Pyhälle Laurentiukselle pyhitetty vanha harmaakivikirkko on seissyt Kyrönjoen varrella Etelä-Pohjanmaalla jo 500 vuotta.
Ennen nykyisen kivikirkon rakentamista on paikalla ollut jo 1300-luvulla pienempi puukirkko.
Kirkon lattian alla olevat puurakenteet ovat vuosien saatossa kärsineet kosteusvaurioita ja nyt ne ovat tulleet tiensä päähän.
Vanhassa kirkossa ei ole tuuletusaukkoja kivijalassa. Muutaman edellisen vuosikymmenen ajan alapohjaa on pyritty pitämään koneellisesti kuivana.
Pari vuotta sitten Isonkyrön seurakunnassa ryhdyttiin tarkemmin selvittämään ilmastointilaitteen toimintaa ja kunnostustarvetta.
Seurakunnan talousjohtaja Antti Viita kertoo, että siinä yhteydessä viime kesänä lattian alapuolella käytiin tarkastamassa tilanne ja ongelmaan laajuus todettiin.
– Alapohjan ilma oli todella kosteaa ja myös näkyviä vaurioita oli havaittavissa. Tämän pohjalta teetettiin kuntokartoitus, jonka lopputulos on, että lattia on korjauksen tarpeessa.
Kirkko suljettiin yleisöltä viime vuoden puolella ja nyt on alkanut korjaustoimenpiteiden suunnittelu.
Kosteus ei ole epätavallista
Kuntokartoituksen tuloksen myötä myös Museovirastolle ilmoitettiin kirkon nykytilasta.
Isonkyrön vanha kirkko on muinaismuistolain nojalla rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös. Myös kirkkolain mukaan kaikki restaurointityöt on tehtävä yhteistyössä Museoviraston kanssa.
Intendentti Maarit Mannila on Museoviraston taholta mukana valvomassa tulevia restaurointitoimenpiteitä. Hänen mielestä se, että lattian alla on kosteutta, ei millään tavoin ole epänormaalia tai yllättävää.
– Kun on kyseessä lämmittämätön, 500-vuotias kivirakennus tuollaisella paikalla, on itsestään selvää että kosteutta on aina, Mannila toteaa.
Mannilan mukaan kirkon ylläpitäminen vaatii kokonaisvaltaisempaa eri asioiden huomioimista. On esimerkiksi tärkeää, että arvokkaasta paanukatosta pidetään huolta niin, ettei vesi pääse katorakenteiden kautta kirkkorakennukseen sisään. Näin on myös Isonkyrön seurakunta pyrkinyt toimimaan.
Kirkkoa ja sen lattiaa on korjailtu useampaan otteeseen pelkästään viime vuosisadan aikana. Kaikki restauroinnit ovat hyvin dokumentoituja, joten tehdyt toimenpiteet ovat tiedossa. Manninen muistuttaa että myös nyt suunnitteilla oleva korjaus edellyttää huolellisen dokumentoinnin, jo ennen töiden aloittamista.
Muutama vuosikymmen sitten alapohjaan asennettu koneellinen ilmastointi ei Maarit Mannilan mukaan ollut mikään lopullinen ratkaisu.
– Silloin päädyttiin ratkaisuun, jolla saatiin lattiarakenteille lisäaikaa vaarantamatta kirkkoa laajemmin.
Maarit Mannila muistuttaa myös, että Isonkyrön kirkon kohdalla puhutaan kivirakennelmasta, joka on seissyt samalla paikalla jo 500 vuotta ja tulee seisomaan siinä vielä pitkään.
Kivimuureja on ajan saatossa jouduttu paikkaamaan ja maan painumisen takia perustusta jouduttu korjaamaan. Mannilan mukaan tärkeintä on kuitenkin, että muurit pysyvät pystyssä ja arvokkaat seinämaalaukset paikoillaan.
Pitkä ja vaativa restaurointi
Koska kyseessä on näin vanha ja merkittävä rakennus, ei Mannilan mukaan korjaustöitä voida tehdä liian perusteellisesti tunnistamatta mitä samalla menetetään.
– Alkuperäiset materiaalit eivät noin vain ole korvattavissa. Aina, jos poistetaan jotain vanhaa, se on lopullisesti poissa.
Tämä tarkoittaa, että alkajaisiksi täytyy suunnitella tehtävät toimenpiteet sekä niiden vaiheistus.
Alkuperäiset materiaalit eivät noin vain ole korvattavissa. Aina, jos poistetaan jotain vanhaa, se on lopullisesti poissa.
Maarit Mannila
Kirkon sisätiloissa on huomioitava arvokkaat seinämaalaukset, jotka täytyy suojata lialta ja pölyltä. Mannilan mukaan on myös mietittävä, mitä kaikkea muuta kannattaa tehdä, kun korjauksiin ryhdytään.
Isonkyrön seurakunnan näkemys on se, että toimenpiteitä olisi hyvä kuitenkin jaksottaa.
Antti Viita on toiveikas, että lattia saataisiin korjattua jo lähikuukausien aikana, vaikka muut korjaustoimenpiteet jakautuisivatkin useammalle vuodelle.
– Lattian uusiminen on meidän prioriteetti numero yksi, jolla pystytään turvaamaan se, että saadaan kirkko siihen käyttöön missä se meillä kuuluu olla, Antti Viita toteaa.
Aikataulullisesti Museoviraston ja Isonkyrön seurakunnan näkemykset eroavat hieman. Museoviraston Maarit Mannilan mukaan työvaiheita saatetaan joutua ajoittamaan useammalle vuodelle, kun työtä ei voida tehdä ympäri vuoden.
Koska toimenpiteiden suunnittelu on vielä niin alkutekijöissään, ei lattian korjaukselle voida laatia kustannusarviota. Selvää on, että rahoitusta tullaan hakemaan kirkkohallituksen kautta. Valtio tukee kirkkorakennusten korjauksia joillakin miljoonilla euroilla vuositasolla.
– Toivotaan, että myös tämä hanke saa sitä kautta merkittävän avustuksen, Viita sanoo.
"Kaikesta se on selvinnyt"
Sekä Museoviraston Maarit Mannila, että Isonkyrön seurakunnan talousjohtaja Antti Viita ovat yhtä mieltä siitä, että kirkko tulee olemaan seurakuntalaisten käytössä myös jatkossa.
– Nyt on vanha lattia tullut tiensä päähän ja se pitää korjata. Ihan varmasti saadaan lattia kuntoon ja kirkko takaisin toimintakuntoon, toteaa Viita.
Mannilan mukaan Isonkyrön vanha kirkko on aina ollut käyttökunnossa ja tulee aina olemaan.
– Tässä ei ole suurista ongelmista kyse, ne pitää muistaa suhteuttaa rakennuksen pitkään ikään. Kaikenlaista se on jo kokenut ja kaikesta se on selvinnyt, Mannila toteaa.
Lue seuraavaksi:
Aiheesta voi keskustella tiistaihin 9.3.21 kello 23:een asti.