Moskovan ydinkeskustassa Zamoskvoretškoi-sillalla aivan Kremlin läheisyydessä aktivistit pitävät yllä Boris Nemtsovin muistoa. Oppositiopoliitikko ammuttiin tällä paikalla 27. helmikuuta 2015. Muistopäivän läheisyydessä viranomaiset kävivät purkamassa muistopaikan.
– Perjantai-iltana se siivottiin pois. Kaksi päivystäjäämme vietiin Kitaj-gorodin poliisiasemalle. Tekosyynä oli henkilöllisyyden tarkastaminen. Kun he palasivat, muistopaikkaa ei ollut. Tässä oli eristysaidat ja poliisit päivystivät paikalla, Tatjana Kozlova kertoo.
Murhasta on kulunut kuusi vuotta. Murhan toteuttamisesta tuomittiin viisi tšetšeeniä mutta tilaajaa ei ole selvitetty.
– Alussa ihmisten reaktio meitä kohtaan oli kielteisempi. Nykyään se on myönteisempi, koska ihmiset ymmärtävät ja näkevät, mitä maassamme tapahtuu. He eivät ole tyhmiä, Tatjana Kozlova kertoo.
Kiristyneitä otteita Nemtsovin murhapaikan ympärillä voi selittää huoli siitä, että murhan vuosipäivästä voisi muodostua tilaisuus osoittaa mieltä oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin kohtelusta.
Navalnyi oli elokuussa liittyä Venäjällä murhattujen poliitikkojen seuraan. Hän selvisi myrkytysyrityksestä mutta sai helmikuussa vankeustuomion ehdonalaisrikkomuksesta.
Keskiviikkona selvisi, että Navalnyi on esitutkintavankilassa Vladimirin alueella. Aiemmin Venäjän mediassa oli jo kerrottu, että hänet olisi jo viety rangaistussiirtolaan Pokrovin kaupunkiin.
Navalnyin hahmo tuntuu dominoivan Venäjän politiikan päiväjärjestystä.
Hänestä on tullut presidentti Vladimir Putinin hallinnon vastustamisen symboli, mutta hänen hahmonsa on vaikea pala Venäjän perinteiselle oppositiolle.
Kremlille lojaalit oppositiopuolueet torjuvat Navalnyin, vaikka tämän "älykkään äänestämisen" ohjelma on hyödyttänyt myös niiden ehdokkaita. Kremliä vastustavassa liberaalissa oppositiossa epäilyksiä ovat taas herättäneet Navalnyin taannoiset pyrkimykset hakea kannatusta nationalistien piiristä.
Navalnyin tapaus luo varjonsa myös syyskuussa järjestettävien parlamentin alahuoneen eli valtiollisen duuman vaalien ylle.
Kaksi oppositiota
Venäjän oppositio on tavattu jakaa järjestelmän ulkopuoliseen ja järjestelmän sisäiseen oppositioon.
Järjestelmän ulkopuolista oppositiota edustaa nykyisin Navalnyi esikuntineen: Navalnyin osallistuminen vaaleihin on käytännössä estetty.
Järjestelmän sisäistä oppositiota taas ovat kolme duumassa istuvaa pääoppositiopuoluetta: kommunistit, Vladimir Žirinovskin räyhäkansallinen LDPR ja Oikeudenmukainen Venäjä, joka luotiin ikään kuin vasemmistolaiseksi vastakappaleeksi valtapuolue Yhtenäiselle Venäjälle.
Nämä puolueet esiintyvät oppositiona mutta käytännössä tukevat Putinin hallintoa.
Niinpä Venäjän kommunistipuolueen KPRF:n johtajan Gennadi Zjuganovin lausunnot Navalnyista ovat jopa kovempia kuin virallisen Venäjän.
– Meille tuotiin tämä amerikkalainen lelu, uusi pappi Gapon nimeltään Navalnyi. En halua edes sanoa tuota nimeä, Zjuganov jyrisi 19. tammikuuta, kun Navalnyi oli palannut Venäjälle ja hänet oli välittömästi pidätetty syytettynä ehdonalaisrikkomuksista.
Zjuganov syytti Navalnyin olevan läntisten tiedustelupalvelujen väline. Georgi Gapon (1870–1906) oli Pietarin verisunnuntain mielenosoituksen järjestäjä ja tsaarin salaisen poliisin tiedonantaja.
Kommunistien puoluekuri repeilee
Kommunistien puoluekuri ei kuitenkaan enää pidä entiseen malliin. Kommunistienkin riveistä on kuulunut tuenilmauksia Navalnyille. Kommunistien nuori polvi kaipaisi radikaalimpaa oppositiopolitiikkaa.
Moskovan duuman eli kaupunginvaltuuston kommunistijäsen Jevgeni Stupin yritti mennä tapaamaan Navalnyia lentokentälle, kun tämä palasi Moskovaan. Stupin joutui myös poliisin kiinniottamaksi 31. tammikuuta järjestetyn mielenosoituksen aikana.
– Vaikka näkemyksemme maan taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä eroavat Navalnyin näkemyksistä, olen sitä mieltä, että ihmistä ei saa yrittää tappaa ja istuttaa vankilaan keksityin syin riippumatta siitä, mitkä ovat hänen poliittiset näkemyksensä, Stupin sanoo.
– En nyt ala kritisoida hänen vakaumuksiaan. En pidä sitä korrektina, kun hän ei ole tilanteessa vastaamaan.
Puoluejohto ei välttämättä katso Navalnyin tukemista hyvällä. Äskettäin puolueesta erotettiin Stupinin kollega Dmitri Loktev, joka oli ilmaissut tukeaan Navalnyille.
"He pelkäävät kommunisteja jopa enemmän"
Kommunisti Stupin katsoo, että protesteissa ei ole kyse vain Navalnyista vaan laajemmasta poliittista ja sosiaalista järjestelmää kohtaan koetusta tyytymättömyydestä.
– Putinia vastaan, virkamiehiä vastaan, oligarkkeja vastaan, palatseja vastaan, maksullista ja murentuvaa terveydenhuoltoa vastaan, maksullista koulutusta vastaan, Stupin luettelee syitä.
– Ihmiset ovat valmiit lähtemään kaduille, myös sosialistisesti ja vasemmistolaisesti suuntautuneet. He lähtevät kaduille, se on vain ajan kysymys. Mielestäni puoluejohdon pitäisi toimia päättäväisemmin.
Stupin muistuttaa muista poliittisista vangeista ja luettelee joukon kommunisteja, joita vastaan on nostettu oikeusjuttuja.
– On selvää, että sortotoimia ei ole menossa vain Navalnyia vastaan. Vallanpitäjät lyövät vasenta laitaa hyvin voimakkaasti. Stupin sanoo.
– He pelkäävät kommunisteja jopa enemmän. Jos kykenemme yhdistämään mukaan sosiaalisen protestin, siitä tulee paljon suurempi, mittaamattomasti suurempi.
Hän mainitsee esimerkiksi Nikolai Bondarenkon tapauksen. Saratovin alueen näkyvä kommunistipoliitikko sai syytteen levottomuuksista tammikuun 31. päivänä. Häntä syytetään hyökkäyksestä poliisiasemalle, mitä puoluetoverit pitävät järjettömänä.
Stupin huomauttaa, että Bondarenko oli ilmoittanut asettuvansa ehdolle samassa yhden edustajan piirissä, jossa ehdolle aikoo asettua duuman puhemies, Yhtenäisen Venäjän vaikutusvaltainen jäsen Vjatšeslav Volodin.
Navalnyin "älykäs äänestys" auttoi kommunistejakin
Yksi tekijä on se, että osa kommunisteista voi kiittää vaalimenestyksestään Navalnyin väen kehittämää "älykkään äänestämisen" ohjelmaa. Ajatuksena on, että protestiääniä keskitetään mille tahansa ehdokkaille, joilla on suurin mahdollisuus voittaa valtapuolue Yhtenäisen Venäjän ehdokas.
Niinpä ääniä ovat yhtäkkiä saaneet LDPR:n ja kommunistien ehdokkaat, joilla ei pitänyt olla mahdollisuuksia valtapuolueen ehdokkaita vastaan.
Myös Jevgeni Stupin hyötyi osin älykkäästä äänestyksestä pyrkiessään Moskovan duumaan kommunistien riveissä.
– Se on varsin tehokas järjestelmä. Se auttoi minua vaaleissa ja pääsin läpi osittain sen ansiosta, Stupin sanoo.
Hän epäilee, että ohjelma ei toimi yhtä tehokkaasti tulevissa valtiollisen duuman vaaleissa. Sitä vastaan on säädetty uusia lakeja, ja Navalnyi itse ei ole tuomassa ohjelmalle huomiota.
Artikkeli kuumensi tunteita liberaalipiireissä
1990-luvulla perustettu liberaali Jabloko on ollut väliinputoaja Venäjän poliittisessa järjestelmässä: se ei ole onnistunut ylittämään duuman vaalien äänikynnystä enää pitkään aikaan.
Toisaalta se ei ole profiloitunut "katuoppositioon". Kaikesta huolimatta puolue katsoo yhä, että vaalit ovat oikea tie vaikuttaa.
– Venäjällä on parlamenttipuolueita ja on erikseen Jabloko. Parlamenttipuolueet ovat ikään kuin eri puolueita, mutta itse asiassa yhdessä ne ovat Vladimir Putinin puolue, Jablokon puheenjohtaja Nikolai Rybakov sanoo.
Jablokon perustaja, veteraanipoliitikko Grigori Javlinski aiheutti liberaaleissa piireissä kohun arvostelemalla Navalnya artikkelissaan (siirryt toiseen palveluun) Ilman putinismia ja populismia. Myös Jablokon omista riveistä kuului eriäviä mielipiteitä.
Erityisesti Javlinskia kritisoitiin sitä, että artikkeli ilmestyi samaan aikaan, kun Navalnyi istuu esitutkintavankeudessa ja voimat pitäisi suunnata hänen vapauttamiseensa. Javlinskin syytettiin pelanneen Kremlin pussiin.
– Grigori Javlinskin artikkelissa on kuvattu puolueen kanta sellaisena kuin olemme sitä harjoittaneet lähes 30 vuotta. Emme hyväksy johtajaperiaatetta ja nationalismia. Jablokolle keinot eivät ole vähemmän tärkeitä kuin päämäärä, Rybakov sanoo.
– Emme hyväksy nationalismia ja populismia. Kyllä, tosiaankin Navalnyia vainotaan poliittisin motiivein, mutta emme pidä häntä liittolaisenamme, hän ei ole lähellä näkemyksiämme, arvojamme, vakaumuksiamme.
Jablokon puheenjohtaja Rybakov sanoo, että millään mitä Navalnyille on tehty viime vuosina ei ole mitään tekemistä oikeuden kanssa. Taustalla ovat olleet poliittiset syyt.
Jabloko on esittänyt kansainvälistä tutkintaa Navalnyin myrkyttämisestä. Puolueella ei ole syytä suhtautua myrkytysepäilyihin kevyesti. Vahvasti epäillään, että puolueen jäsen, korruptiota tutkinut Novaja gazeta -lehden journalisti Juri Štšekotšihin murhattiin myrkyllä vuonna 2003.
Rybakovin mielestä Javlinskin artikkeli paljasti, kuinka huonosti erilaista ajattelua Navalnyista siedetään osassa liberaalipiirejä.
– Ihmiset, jotka sanovat itseään liberaaleiksi ja demokraateiksi, syytivät sellaista retoriikkaa, joka ennen Javlinskin artikkelia ei olisi hyväksytty. Ennen tuota artikkelia sellaista kuulin sellaista vain Kremlin boteilta, Rybakov sanoo.
Ristiriitaista suhdetta Navalnyiin selittää osaltaan se, että tämä oli aikoinaan Jablokon jäsen. Navalnyin ja puolueen välit katkesivat riitaisissa merkeissä vuonna 2007. Navalnyi oli muun muassa vaatinut Javlinskin eroa puolueen puheenjohtajan paikalta.
Tämän jälkeen Navalnyi haki kannatusta kansallismieliseltä suunnalta, puhui Keski-Aasian ja Kaukasian siirtolaisuutta vastaan ja osallistui äärikansallismielisten hallitsemille Venäläisille marsseille. Tuolta ajalta ovat lausunnot , jotka saivat Amnesty Internationalin epäämään Navalnyilta mielipidevangin nimityksen.
Rybakov: Protestit eivät ole kaataneet Putinia
Jablokon puheenjohtaja Rybakov arvostelee myös sitä, että Navalnyi kannattajineen kutsui ihmisiä protesteihin hyvin tietäen, miten vallanpitäjät siihen vastaavat.
– Poliitikon vastuulla – tästäkin Grigori Javlinski kirjoitti artikkelissaan – on olla käyttämättä ihmisiä tykinruokana, Rybakov sanoo.
– Järjestäjät tiesivät, että rauhanomaisia aseettomia ihmisiä vastaan lähetetään OMON, kansalliskaarti ja poliisit. Siitä tulee uusia rikostuomioita ja ihmiset joutuvat pamputettaviksi. Vastuun siitä kantavat vallanpitäjät, mutta myös ne, jotka ohjaavat ihmisiä poliisin pamppujen alle tietäen hyvin, miten siinä käy.
Vaikka Jabloko ei ole nyt pitkään aikaan päässyt parlamentin äänikynnyksen yli, puolue vannoo edelleen vaalien nimeen.
– Tällaisia mielenosoituksia pamppujen ja väkivaltaisten yhteenottojen kanssa on tapahtunut jo lähes 15 vuotta maassamme. Ne eivät ole johtaneet vallanvaihdokseen tai politiikan muutokseen. Vladimir Putin oli presidentti ja on edelleen presidentti.
– Ikävä kyllä vallanpitäjät ovat oppineet taistelemaan katuprotesteja vastaan. Häviämään vaaleissa he eivät ole oppineet eivätkä tiedä, miten sen kanssa toimia. Se taas on mahdollista vain, jos ihmiset tulevat ja äänestävät vaaleissa, Rybakov sanoo.
Siksi hän pitää onnettomana sitä, että osa oppositiosta pitää vaaleja merkityksettöminä.
– Mikä silloin on vaihtoehto? Vaihtoehdoksi jää vain vallankumous, Rybakov pohtii.
– Me emme halua vallankumousta. Anteeksi vain, mutta vallankumous Venäjällä on ollut hyväksi vain Suomelle, joka sai itsenäisyyden, mutta muu maa joutui raskaaseen tilanteeseen, miljoonia ihmisiä kuoli.
Rybakov arvostelee myös Navalnyin "älykästä äänestämistä". Se johtaa hänen mielestään siitä, että voidaan äänestää valtaan jopa pahempia poliitikkoja kuin nykyisin. Rybakov mainitsee esimerkkinä Rodina-puolueen.
– Miten voitte tukea Rodinaa, johon verrattuna Žirinovski alkaa vaikuttaa edistykselliseltä demokraattiselta toimijalta?
Rybakov huomauttaa, että nimelliset oppositiopuolueet kannattavat Putinia jopa aggressiivisemmin kuin virallinen valtapuolue Yhtenäinen Venäjä, koska niiden on osoitettava lojaaliutensa Kremlille.
Oppositio ei noin vain yhdisty
Jablokon Rybakov sanoo, että Putinin tilalle ei tarvita toista epäjumalaa. Hän ei näe mieltä oppositiovoimien yhdistämisessä.
– Ei voi olla yhtenäistä oppositiota. Vladimir Putinin vastustajilla on hyvin erilaisia vakaumuksia: kommunistisia, nationalistisia, bolševistisia, demokraattisia, liberaaleja, Rybakov sanoo.
– Jos me haluamme vain vaihtaa Putinin johonkin toiseen sukunimeen, jonkin ajan kuluttua tilanne on taas sama.
Jabloko tavoittelee tulevissa vaaleissa 10 prosentin ääniosuutta.
– Maassa vallitsee täysin käsinkosketeltava ilmapiiri: Olemme kyllästyneet ja haluamme muutoksia. Ihmiset eivät voi 2000-luvulla kahtakymmentä vuotta katsoa yhtä ja samaa johtajaa. Ihmiset haluavat uusia ideoita, politiikan muutosta.
Rybakov katsoo, että pandemia oli testi vallanpitäjille kaikkialla maailmassa. Venäjän johto ei hänen mielestään selvinnyt testistä hyvin.
– Venäjällä kansalaisia ja yksityisiä yrityksiä autettiin hyvin vähän, suurta valtiollista bisnestä autettiin paljon, ja pandemiaa käytettiin ruuvien kiristämiseen politiikassa perustuslain muutoksista julkisten poliittisten tapahtumien kieltämiseen.
Uusia mielenosoituksia luvassa
Moskovassa Zamoskvoretškoi-sillalla aktivistit pystyttivät Boris Nemtsovin muistopaikan uudelleen kosteankylmänä helmikuun päivänä.
Poliisit pitivät tilaisuutta silmällä ja kuvasivat kännykkäkameralla talteen paikalle saapuneiden journalistien henkilöpaperit.
Seuraavana päivänä uutisissa kerrottiin (siirryt toiseen palveluun), että Kremliä kannattava äärikansallismielinen SERB-ryhmä oli jälleen hajottanut muistopaikan.
Nemtsovin muistopäivä 27. helmikuuta sujui lopulta rauhallisissa merkeissä. Koronapandemian takia marssia ei järjestetty, mutta ihmiset laskivat kukkia murhapaikalle.
Navalnyin esikunta puolestaan kertoo suunnittelevansa uusia mielenilmauksia pikapuoliin.
– Meidän seuraavan iskumme Putinia vastaan pitää olla vielä edellisiä voimakkaampi. Meidän on tuotava kaduille entistä enemmän ihmisiä – kaikki, jotka eivät siedä mielivaltaa ja sortoa, esikunta ilmoitti Znak-uutissivuston (siirryt toiseen palveluun) mukaan.
Esikunta ei viestissään täsmentänyt, milloin ja millaisia protesteja se suunnittelee.
Aiheesta aiemmin:
EU ja Yhdysvallat lisäävät pakotteita Venäjää vastaan, Venäjä uhkaa vastatoimilla 2.3.2021