Metsäteollisuuden tuotteiden ilmastohyötyjä selvittävien tutkijoiden mukaan nykyisillä tuotteilla ja suunnitteilla olevilla tuotteilla on kiistanalaista perustella nykyisiä hakkuita Suomessa.
Jos tuotantoa ei saada muuttumaan toisenlaiseksi, mahdollisilla lisähakkuilla vaikeutetaan tutkijoiden mukaan Suomen tavoitetta olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Ilmastomielessä teollisuuden tuotteet ovat tutkijoiden mielestä tällä hetkellä huonoja, koska niiden käyttö ei nyt juurikaan vähennä päästöjä.
Hakkuut voivat myös heikentää etenkin paikallisesti metsien kasvua ja vaikeuttaa pidemmän ajan ilmastotavoitteita.
Metsäteollisuus korostaa valmistavansa jo nyt tuotteensa ympäristömielessä maailman parhaimmalla tavalla ja kehittämällä kysynnän mukaan ilmastomielessä kestävämpiä tuotteita. Ala näkee, että tuotteet mahdollistavat myös sen, että puita voidaan kaataa enemmän.
Lähivuosikymmenet eivät ole tuomassa mullistusta
Muun muassa Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen metsän käyttöä ja teollisuuden toimintaa seuraavien tutkijoiden mukaan ala ei ole uudistunut eikä ole uudistumassa riittävästi hakkuista aiheutuviin ilmastohaittoihin nähden.
Tutkijoiden mukaan jo nykyhakkuiden hankaluus on se, että puiden hiili karkaa puista valmistettavien tuotteiden sijaan hiilidioksidina ilmaan. Tuotteilla pitäisi pystyä vähentämään esimerkiksi betonin, muovin ja vaatteiden valmistuksen päästöjä. Nyt ne osaltaan lisäävät lähivuosien päästöjä, eivätkä vähennä niitä.
Tutkijat ovat yrittäneet katsoa hakkuiden hyötyjä ja haittoja 2050-luvulle asti. Tutkijoiden lopputulema oli, että metsäteollisuuden tuotteet korvaisivat myös jatkossa liian vähän hakkuista aiheutuvia ilmastohaittoja. Alan tuotteiden niin sanottua korvauskerrointa pitäisi vähintään nelinkertaistaa, jotta hakkuiden ilmastopäästöt voitaisiin välttää.
Tutkija Elias Hurmekoski Helsingin yliopistosta näkee, että muutos voi olla silti toteutettavissa.
– Tarvitaan erittäin suuria rakenteellisia muutoksia ja voi olla, ettei se koskaan tule olemaan edes mahdollista.
– Puu käytetään nykyään hyvin tarkkaan. Teollisuus on terveellä tavalla ahne eikä mitään haluta jättää käyttämättä. Kaikki hyödynnetään niin hyvin kuin osataan, sanoo energia- ja ilmastopäällikkö Ahti Fagerblom alan etujärjestö Metsäteollisuus ry:stä.
Paperin tuotannon vähentymisen jälkeen Suomen metsäteollisuus valmistaa yhä enemmän melko alhaisen jalostusasteen sellua ja esimerkiksi siitä tehtävää kartonkia. Alan mielestä sellu kannattaa tehdä Suomessa, jossa tehtaat ovat ympäristöystävällisiä.
Tuotannon vaatima energian tarve on myös keskeinen tekijä, kun lasketaan, kuinka paljon ja mitä puusta kannattaa valmistaa. Tutkijoiden oletuksena on, että kaiken teollisuustuotannon pitää olla mahdollisimman nopeasti ilmastokestävämpää. Näin voitaisiin välttyä ilmaston lämpenemiseltä vielä enemmän ja sen tuomilta riskeiltä.
Tämä vetää mattoa alta keskeiseltä valtilta: suomalainen metsäteollisuus on jo käytännössä siinä, mitä muut laajasti tavoittelevat. Ala on ilmastomielessä lähes päästötön, kun tuotannossa käytetään ydinvoiman ja vesivoiman lisäksi hyödyksi puuraaka-aineista ja omista prosesseista saatavaa energiaa.
Maailmanlaajuinen päästöjen vähentäminen hankaloittaa jatkossa merkittävästi tutkijoiden penäämien korvauskertoimien kasvattamista metsäteollisuudessa. Suurin osa Suomen metsäteollisuuden nykyisistä korvaushyödyistä tulee puun sivuvirtojen hyödyntämisestä.
– Metsäenergia lasketaan energiasektorilla nollapäästöiseksi. Tämä voi olla vain väliaikainen etu, ennakoi Hurmekoski.
Lupaavatkin tuotteet ovat vielä idulla
Toinen iso kysymys on se, mikä voisi olla se tai ne tuotteet, jotka korvaavat riittävästi hakkuista aiheutuvia vahinkoja.
Yhtenä suurena lupauksena on rummutettu puusta valmistettavia vaatekuituja. Ja koska kyse on metsäjättien tuotannon korvaamisesta, myös uutta tuotantoa pitää olla paljon. Suomesta viedään sellua eri muodoissa reilusti yli 10 miljoonaa tonnia. Tämän ja kotimaan yli 4 miljoonan tonnin kulutusta pitäisi miettiä uudestaan.
Tutkijoiden mukan yksi kannatettava vaihtoehto on myös se, että hakataan vähemmän ja tehdään siitä tuotteita, joista yhtiöt ja Suomi saavat saman verran tai enemmän rahaa. Näin jalostusaste nousisi roimasti.
Uusia tuotteita on pyritty edistämään esimerkiksi vuonna 2006, kun hallituksen alainen tiede- ja teknologianeuvosto linjasi myös metsäteollisuutta kehittämään pidemmälle jalostettuja tuotteita.
Itä-Suomen yliopiston metsätalousprofessori Timo Pukkala on huolissaan yhtälöstä, jossa puiden hakkuutarvetta halutaan lisätä samalla kun puusta saatavat tuotteet ovat pääsääntöisesti hyvin lyhytikäisiä.
– Nopeita muutoksia ei voi odottaa, uudet tuotteet ovat hyvin marginaalisia. Niitä on kehitelty aktiivisesti ainakin kymmenen vuotta, mutta valmistus on todella pientä.
Ilmastomielessä muutoksen suuruudesta saa kuvan puutekstiilikuiduista. Tutkijoiden laskujen mukaan kaikista Suomessa kaadetuista puista pitäisi valmistaa uusia tekstiilikuituja, jotta nykyhakkuut olisivat perusteltuja. Jos biokuitutekstiilit onnistuvat syrjäyttämään paljon energiaa ja tekokuitujen osalta öljyä markkinoilta, hakkuista olisi professori Pukkalan ja muiden laskelmissa hyötyä ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Myös muiden uusien tuotteiden osalta tulokset ovat vastaavanlaisia: hyödyt ovat jäämässä ilmastomielessä liian pieniksi. Korvauslaskelmien tekemiseen liittyy vielä paljon tietoaukkoja. Tutkijat laskevat hyötyjä alan koko tuotannon osalta, joten joukkoon voi jatkossa mahtua yksittäisiä hyviäkin tuotteita.
Jo nykyiset hakkuutasot aiheuttavat harmia
Entä jos hakkuita lisätään yli 80 miljoonan kuution? 80 miljoonaa kuutiota pidetään tällä hetkellä hallituksen metsäpolitiikan ylärajana, jonka jälkeen hakkuiden haitat voivat kasvaa liian isoiksi hyötyihin nähden. Tätä rajaa hivottiin vuonna 2018, mikä näkyi seuraavana vuonna metsien hiilinielun reiluna vuosivähennyksenä.
Yhtälön haastavuudesta tiedetään, että tällä hetkellä teollisuushakkuut pienentävät metsän hiilinielua vähintään kymmeniksi vuosiksi. Tähän vaikuttaa paljon se, että suurin osa hakatuista puista käytetään energiaksi, eivätkä hakatut puut siten sitoudu hiilivarastoiksi uusiin tuotteisiin ja korvaa fossiilitalouden päästöjä.
Pukkala asettaa alan tietynlaiseen pakkorakoon, jonka myös ilmastopolitiikkaa arvioiva ilmastopaneeli on aikoinaan tunnistanut. Alalle on saatava merkittävä suunnanmuutos tai hakkuita olisi hyvä vähentää. Pakossa ei vielä huomioida metsien merkitystä kasvi- ja eläinlajien kannalta eikä metsien virkistysarvoja.
Professori Pukkala ei mielellään halua puhua tietyistä hakkuutasoista. Hän pitää kuitenkin realistisena noin 70 miljoonan kuution vuotuisia hakkuita, vaikka tutkimusnäyttö on vahva, että kyseinen ja jonkin verran sen yli menevät hakkuut ovat ilmaston kannalta vahingollisia teollisuuden nykytuotteilla.
Suhdanneherkällä alalla hakkuiden tasot vaihtelevat, ja viime vuonna hakkuissa jäätiin jonkin verran 70 miljoonan kuution alle. Pukkalan mukaan moni tutkimus puoltaa vielä tämän alle meneviä hakkuita, mikä tarkoittaisi paluuta noin kymmenen vuoden takaisiin hakkuumääriin.
Teollisuus kaipaa lisää puuta, tutkijat käyttäisivät jo nykyisiä puita toisin
Teollisuus on hahmotellut omassa ilmastovisiossaan, että hakkuutason pitäisi olla aluksi 80 miljoonassa kuutiossa ja nousta 2030-luvun alkupuolella lähelle 90 miljoonaa kuutiota.
Metsäteollisuuden ilmastokestävässä visiossa kaadetuista puista sitoutuu alan tuotteisiin noin 16 miljoonaa yhteismitallista hiilidioksiditonnia, pitkälti ulkomailla. Tämä vastaa noin kolmannesta Suomen vuosittaisista suorista kasvihuonepäästöistä.
Seuraavien 15 vuoden aikana tuotteisiin sitoutuneen hiilen määrä pysyisi teollisuuden tilaaman selvityksen mukaan melkein samalla tasolla. Teknologian tutkimuskeskuksen laskelmien mukaan ala korvaa fossiilista hiiltä myös jatkossa lähinnä sellusta valmistettaviin kartonkeihin ja rakennuspuihin, ei näkyvästi uusiin biotuotteisiin, kuten tekstiileihin tai erilaisiin mikro- tai nanosellusta valmistettaviin tuotteisiin.
– Tekstiilit ovat yksi uusi suunta, missä on paljon lupauksia. Meidän tiekartassa arvioitiin aika varovaisesti sitä, mitä 15 vuoden aikana tapahtuu, kertoo teollisuuden energia- ja ilmastopäälikkö Ahti Fagerblom.
Teollisuuden visiossa lisättäisiin muunmuassa puurakentamista. Korvaavuutta seuraavien tutkijoiden mukaan on kuitenkin melko selvää, ettei isojen puurakennusten hiilen sidonnalla seiniin ja rakenteisiin päästä riittävän suuriin ilmastohyötyihin. Selvästi rakentamista huonompi vaihtoehto on vielä nyt yleinen puun energiakäyttö.
– Puurakenteilla ei voida myöskään korvata kaikkea betonia, kun rakennukset ovat kuitenkin sekarakenteisia, sanoo tutkija Hurmekoski.
Hurmekosken mukaan teollisuuden arvio vähähiilistymisen tahdista muihin aloihin verrattuna vaikuttaa olevan yläkanttiin. Myös hän kaipaa teollisuuden tuotepaletin täysremonttia, jotta teollisuuden kaipaamat lisähakkuut olisivat perusteltuja.
– Kyllä tehtävä on todella haastava ja iso. Mitään mullistavaa ei ole näkyvissä.
Tutkijoiden laskelmissa ei nähty riittävän isoa muutosta edes malleissa, joissa sellusta valmistettiin miljoonia tonneja tekstiilikuituja, sivuvirroista samaten isoja määriä kemikaaleja, komposiitteja ja puupaneeleita.
Hurmekoski ohjaisi silti ensi alkuun teollisuuden sivuvirtoja ennen polttoa tekstiilien, erilaisten komposiittien tai kemikaalien tuotantoon. Mustalipeä ja muut teollisuuden sivuvirrat ovat tällä hetkellä alan päävirta, kun yli puolet hakatuista puista palaa energiaksi usein sellukattiloiden lähellä.
Poltto on niin yleistä, että Kemiin Metsä Groupin sellun ympärille rakennettavasta biotuotetehtaasta tulee samalla LUT-yliopiston energiatehokkuuden professori Jero Aholan laskuissa maan suurin yksittäinen ilmastopäästöjen lähde. Kemin tehdas on melko suora kopio konsernin Äänekosken tehtaasta.
Mikä tulee olemaan puurakentamisen vaikutus ilmastomielessä?
Mitä sitten puusta kannattaa valmistaa, kun esimerkiksi professori Pukkalan silmissä puhdas valkoinen sellu on ilmastopahis ja mikä tahansa uusi tuote voisi olla ilmastomielessä sitä parempi?
Löytyykö avauksia perinteiseltä mekaanisen metsäteollisuuden puolelta? Ikkunoita ja ovia tehdään Suomessa puusta enää vähän, sama koskee huonekaluja.
Saha- ja höylätuotteissa törmätään helposti siihen, että Suomi on lautojen ja muun puutavaran viejä. Niistä tehdään pitkäikäisiä hiilivarastoja myös Suomessa, mutta tällä hetkellä vain noin joka kymmenes hakattu puukuutio päätyy pitkäikäisemmäksi puutuotteeksi.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Esa-Jussi Viitalan mukaan tätä voitaisiin parantaa panostamalla kunnolla sahojen ja muun mekaanisen metsäteollisuuden tuotekehitykseen ja kilpailukykyyn. Viitala toivoo, että myös maan hallitus ottaisi tämän keskeiseksi osaksi ilmastotyötä.
– Puurakentaminen on hyvä hiilen varasto, mutta myös metsässä oleva puu on sellainen, Viitala vertaa.
Metsäteollisuuden tutkimus- ja kehittämismenot ovat olleet 2000-luvulla noin 0,4 prosenttia liikevaihdosta. Euroissa mitattuna summat ovat olleet koko lailla samalla tasolle viimeiset 20 vuotta. Koko maan tehdastuotannon investoinnit ovat Tilastokeskuksen mukaan olleet samana aikana viisinkertaiset liikevaihdolla mitattuna.
Viitalan mukaan myös puurakentamisen vaikutus jää ilmastomielessä pieneksi, jos rakentamista ei saada kunnolla vauhtiin kisaamaan betonin ja teräksen kanssa. Hänen mukaansa on melko selvää, että betonin- ja teräksen valmistajat tulevat kirimään puun etumatkaa koko ajan kiinni ja vähentämään päästöjään.
Kilpailu markkinoista on kovaa, mistä kertoo myös se, että Stora Enso investoi hiljakkoin Suomen sijaan lisää Keski-Euroopan liimapuupalkkituotantoonsa. Investointi kertoo siitä, että isoja ja painavia puurakenteita ei kannata kuljettaa kovin pitkälle. Ilmastohyödyt voivat Viitatalan mukaan jäädä tämän takia puurakentamisessa Suomessa ehkä liian pieniksi.
Aalto-huonekaluissa käytetetyn suomalaisen huippuputuotteen koivuvanerin tuotanto on siirtynyt lähes kokonaan Viroon ja Venäjälle.
Metsien hiilinielut ovat tällä hetkellä keskeinen tekijä, jotta Suomi saavuttaa hiilineutraalisuustavoitteen vuonna 2035. Hiilinieluja ja sitä kautta hakkuita seurataan myös osana EU:n 2050 hiilineutraalisuustavoitetta. Tavoitteissa ei huomioida suoraan sitä, miten hakattuja puita käytetään.
Hiilinielujen kehitykseen vaikuttaa hakattujen puiden määrä ja maaperän hiilen muutokset. Viime vuosien hakkuut ovat johtaneet siihen, että useilla alueilla Suomessa metsät ovat olleet nielujen sijaan päästölähde tai lähellä sitä. Näin on etenkin siellä, missä on myös alan teollisuutta.
klo 12.03 17.03.2021 Kuvatekstiä on tarkennettu ja lisätty siihen, että etenkin lisääntyvien hakkuiden päästöjä ei pystytä nyt kompensoimaan puutuotteiden ominaisuuksilla.
Lue myös:
Ihmeaine mikrokuitusellu muuttuu vaikka läpinäkyväksi juomapulloksi
Ei ihme että poliitikot yllättyivät: samankokoisia metsänieluja nähty viimeksi vuosikymmeniä sitten