Avantoon pulahtaminen talvipakkasella. Metsän siimeksessä samoilu ja marjojen poimiminen. Suomalainen mytologia ja kirjallisuus.
Harvan suomalaisen mielenkiinnon kohteet ovat niin perisuomalaiset kuin italialaisen 27-vuotiaan Giulia Santellin. Vielä harvempi Suomeen muuttava ulkomaalainen suuntaa asumaan Kainuun perukoille. Mutta niin Santelli teki eikä voisi olla tyytyväisempi.
Matka Suomeen oli pitkä ja poukkoileva. Se alkoi silloin, kun Santelli oli 16-vuotias ja asui vielä Italiassa. Nyt hän asuu Kuhmossa ja kirjoittaa blogia, jossa kertoo italiaksi, millaista Suomessa on elää.
Suomi, metallifanien luvattu maa
Pienessä italialaiskylässä, Campiglia d`Orciassa, asuessaan teini-ikäinen Santelli innostui ystäviensä kanssa metallimusiikista.
Suomalaisista yhtyeistä hän kuunteli erityisesti Korpiklaania ja Finntrollia. Suomen kieli kuulosti eksoottiselta ja vei nuoren tytön sydämen. Finntroll tosin esiintyy ruotsiksi.
Suomalaisten folk metal -yhtyeiden laulujen sisältämät viittaukset šamanismiin ja suomalaiseen mytologiaan vahvistivat osaltaan Santellin Suomi-intoa. Omien sanojensa mukaan hänestä tuli Suomi-fani.
Ensimmäisen kerran Santelli kävi Suomessa lukion jälkeen ja ajatus Suomesta metalliparatiisina vain vahvistui matkan aikana.
Hän kiersi Suomea yhdessä ystävänsä kanssa yhteensä kuukauden ajan. He kolusivat eri kaupunkeja ja kävivät metallikeikoilla. Rakastuivat Suomen luontoon.
– Se oli hyvä seikkailu.
Yliopistoaikoina Santelli saapui Suomeen Jyväskylään vaihto-oppilaana kaksi kertaa. Hän opiskeli suomen kieltä itsenäisesti: kuunteli suomenkielisiä haastatteluja ja luki erilaisia tekstejä suomeksi. Kieli tuntui hankalalta, mutta se innosti häntä opettelemaan sitä entistä enemmän.
– Halusin nähdä, osaanko keskustella ihmisten kanssa jossain vaiheessa suomeksi. Ja se onnistui.
Kun Santellin kielitaitoa kehuu, hän itse vähättelee sitä. Hän korostaa virheiden määrää puheessaan ja huonoa tietämystään kieliopista.
– Mutta kun puhun, se on aika ymmärrettävää. Toivottavasti.
Toivottavasti-sanan kohdalla hän nauraa. Ilmeisesti oman kielitaidon kehuminen tuntuu huvittavalta, vaikka se on täysin oikeutettua.
Santelli puhuu kieltä niin hyvin, että pystyy työskentelemään suomeksi. Merkittävämpi mittari kielitaidosta on kuitenkin se, että hän kääntää suomalaista kirjallisuutta italian kielelle. Tällä hetkellä kaksi käännösurakkaa on jo valmiina: Marko Raassinan Kalevala-sarjakuva ja Markku Niemisen Vienan runokylät – kulttuuriopas.
Unelmatyö löytyi Kainuun perukoilta
Helmikuussa 2020 Santelli pakkasi tavaransa ja suuntasi auton nokan kohti Kainuuta. Tarkemmin sanottuna Kuhmoa.
Santelli asuu poikaystävänsä kanssa rivitalokaksiossa, jossa on pieni piha ja luonto lähellä. Kodissa näkyy rakkaus suomalaiseen kulttuuriin: kirjahyllyt pursuavat suomalaista mytologiaa ja kansanperinnettä sisältäviä opuksia. Hyllystä löytyy miltei kymmenen eri versiota kansalliseepos Kalevalasta.
Nainen kuvailee Kuhmoa 8 000 ihmisen kaupungiksi, jossa kulttuuri kukoistaa mutta jossa ravintolat menevät kiinni aikaisin. Santellin mukaan Kuhmossa ei ole muutenkaan paljoa paikkoja, joissa voi viettää aikaa ihmisten kanssa.
Toisin kuin Italiassa. Siellä nainen tottui siihen, että ravintolat ovat auki pitkään ja niissä vietetään paljon aikaa.
Hän päätyi Kuhmoon italialaisen opettajansa ansiosta. Santelli opiskeli Bolognan yliopistossa muun muassa Suomen kirjallisuutta ja suomalais-ugrilaista filologiaa. Hänen opettajansa kertoi paikasta, jossa oli itse ollut harjoittelussa 10 vuotta sitten: Juminkeko, joka on Kalevalan ja karjalaisen kulttuurin informaatiokeskus.
– Otin yhteyttä Juminkekoon, ja pääsin sinne kolmen kuukauden työharjoitteluun.
Harjoittelun jälkeen Santelli jäi Juminkekoon työntekijäksi. Nyt hän opastaa asiakkaita suomeksi ja tarvittaessa englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Ja tietenkin italiaksi.
Italialaisille Suomi on paratiisi
Kun Santelli haluaa hemmotella itseään, hän lukee italiankielistä kirjallisuutta tai katsoo italialaisen elokuvan. Jatkuva suomen puhuminen ja kuuntelu väsyttää. Hän puhuu suomea töissä työkavereilleen ja asiakkaille. Kotiin palatessaan suomen puhuminen jatkuu poikaystävän kanssa.
Santelli kertoo yllättyneensä siitä, miten puheliaita suomalaiset ovatkaan. Erityisesti kuhmolaiset.
– Monet kertovat minulle elämästään ja kokemuksistaan. Monet myös kysyvät, miksi olen Kuhmossa ja mitä teen täällä.
Ajatus tuppisuisesta suomalaisesta ei siis ainakaan Santellin kokemuksen mukaan ole paikkansapitävä. Tämänkaltaiset stereotypiat Suomesta ja suomalaisista olivat yksi syy siihen, miksi Santelli päätti alkaa kirjoittaa blogia Suomessa asumisestaan (Giulia Santellin blogi).
Italialaisilla on Santellin mukaan melko paratiisimainen kuva Suomesta. Sellainen, jossa kaikki on äärettömän kaunista, revontulia voi nähdä joka päivä kodin ikkunasta ja kaikki toimii täydellisesti. Ihmisillä on rahaa ja valtio tukee ihmisiä aina.
– Suomi on eräänlainen paratiisi, mutta paratiisissa on myös ongelmia.
Blogissaan Santelli haluaa näyttää, millaista on oikeasti asua Suomessa. Eritoten Kuhmossa, kaupungissa, joka on syrjässä kaikesta ja jossa eläminen eroaa paljon esimerkiksi Helsingissä tai jossain muussa isommassa kaupungissa asumisesta.
Santelli kirjoittaa paljon suomalaisesta kulttuurista ja kansanperinteestä. Ja tietenkin kulttuurieroista. Suurin kulttuuriero näkyy hänen mukaansa ihmisissä ja siinä, miten he käyttäytyvät.
– Aina ei ole helppoa italialaisena tutustua suomalaisiin. Tai lähestyä suomalaisia ja ymmärtää, mitä he ajattelevat.
Toinen, konkreettisempi esimerkki on terveydenhuolto. Suomessa ollaan hyvin ylpeitä verovaroin tuotetusta julkisesta terveydenhuollosta, mutta Santellin mielestä parantamisen varaa olisi rutkasti.
– Italiassa on sanonta, että parempi estää jotain ennen kuin se pitää hoitaa. Minusta tuntuu, että täällä asia on päinvastoin: hoidetaan vasta sitten, kun asia on vakava, ei ennen sitä.
Ajatus paratiisimaisesta Suomesta on poikinut Santellille paljon yhteydenottoja, joissa italialaiset kyselevät neuvoja Suomeen muuttamiseen. Tai kysymyksiä siitä, miten kylmä Suomessa on ja miten kauan talvi kestää.
Santelli on itse kotoisin Toscanan maakunnasta, pienestä 800 ihmisen kylästä, jossa on myös huomattu kylän oman tytön blogi. Santelli kertoo, että kyläläiset pysäyttelevät hänen perheenjäseniään kadulla ja kertovat, miten mielenkiintoinen blogi on.
– Kun korona on ohi, luultavasti kaikki ihmiset minun kotikylästäni saapuvat Suomeen, Santelli sanoo ja nauraa.
Kuuntele, kun Giulia Santelli kertoo ensimmäisestä marjastuskokemuksestaan Suomessa:
Kahden kulttuurin välissä
Suomi on vahvasti osa Santellin identiteettiä. Silti hän tuntee Suomessa olevansa hyvin italialainen, vähän muista poikkeava.
– Italiassa taas tunnen itseni todella suomalaiseksi.
Koronan vuoksi Santelli ei ole päässyt tuntemaan oloaan todella suomalaiseksi pitkään aikaan, koska matkustaminen Italiaan ei ole mahdollista. Se on ikävää, sillä nainen kaipaa perhettään ja ystäviään.
Mutta onneksi on poikaystävä, jonka kanssa Santelli on päässyt asumaan vihdoin saman katon alle kuuden vuoden seurustelun jälkeen. Onni on myös Juminkeko, jossa työskentely on Santellille unelmien täyttymys. Hän saa työskennellä rakastamiensa asioiden äärellä: suomalaisen kulttuurin ja kirjallisuuden.
Santellilla on myös haaveena kääntää italian kielelle Veikko Huovisen teos Puukansan tarina. Kirja on naiselle tärkeä, ja hän teki siitä jopa gradunsa. Santellin silmiin syttyy pilke, kun hän alkaa kertoa kirjasta. Hän kuvailee monisanaisesti Huovisen tapaa kirjoittaa ja sitä, miten kaunis kirja ylipäätään on.
– Kirjassa kuvataan suomalaista luontoa ja samalla kerrotaan historiallisista prosesseista ja ekologisista ilmiöistä, joita tapahtuu kaikkialla. Puukansan tarina voisi myös auttaa uudelleenmiettimään ihmisten ja muiden olentojen suhdetta ja ihmisten vastuuta ympäristöstä.
Santelli on jo kääntänyt kirjasta ensimmäisen luvun, mutta se on hänen mukaansa vielä hyvin raaka käännös.
Hän on ottanut kääntämisasian tiimoilta yhteyttä Veikko Huovinen -seuraan ja ehdottanut yhteistyötä. Myös seuran puheenjohtaja asuu Kuhmossa, mutta yhteistyö ei ehtinyt etenemään kovinkaan pitkälle, kun korona laittoi kapuloita rattaisiin.
Tulevaisuuden käännösprojekteja odotellessa Santelli nauttii Kainuun hitaasta elämänmenosta, luonnosta ja elämästään maassa, joka tunnetaan myös metalliparatiisina.
Voit keskustella aiheesta maanantaihin 8. maaliskuuta kello 23:een asti.
Lue seuraavaksi: