Martti Puumalainen jatkoi viimeaikaisia, nousujohteisia esityksiään tatamilla ja taisteli viime viikonvaihteena Uzbekistanin pääkaupungissa Tashkentissa kaksi maukasta Ippon-voittoa Grand Slamissa. Kansainväliset judosivut ovatkin huomioineet Puumalaisen ja Suomen judomaajoukkueen uuden käskijän, slovenialaisen Rok Draksicin mainiot suoritukset.
Isäntämaan Alisher Yusupov ja Rafael Silva lensivät selälleen suomalaisen karpaasin käsittelyssä alkupoolissa. Olympiamitalisti Rafael Silvasta hankittu voitto oli Suomen ykkösjudokan tähänastisen uran ylivoimaisesti komein. Se oli turnauksen yksi isoimmista yllätyksistä.
Martti Puumalainen heittää olympiamitalisti Rafael Silvan selälleen
– Näin että Silva painoi 175 kiloa, kun hän astui vaa'alle ennen minua. Judon periaatteet tulivat aika hyvin esille siinä, että pienempi voi voittaa selvästi isomman, viitisenkymmentä kiloa kevyempi suomalainen virnisti.
Makean Silva-voiton jälkeen Puumalainen joutui taipumaan kuusikymmentä sijaa maailmanrankingissa edellä oleville Azerbaizhanin Ushangi Kokaurille ja Tadzikistanin Temur Rakhimovolle.
Ansiokas judopäivä toi 23-vuotiaalle Puumalaiselle 7. sijan MM-kisojen jälkeen seuraavaksi korkeimmalta Grand Slam -tasolta. Tähän oli pystynyt edellisen kerran suomalainen miesjudoka (olympiakävijä Valtteri Jokinen) kymmenen vuotta sitten.
Suomen toinen edustaja Keski-Aasian Grad Slamissa oli 66-kiloisten Luukas Saha, joka sai niin ikään vyölleen ison päänahan. Avausottelussa nimittäin kukistui ipponilla hallitseva Euroopan mestari ja kaksinkertainen MM-mitalisti, Azerbaizhanin Orkhan Safarov, joka on maailmanrankingissa 12:s. Sahan tie nousi kuitenkin pystyyn toisessa ottelussa venäläistä, seitsemänkertaista IJF-tourin mitalisti Aram Grigorjania vastaan.
Kansainvälisillä tatameilla on jo ehditty huomioimaan Rok Draksicin vaikutus suomalaisten terästyneisiin esityksiin. Lajin arvovaltaisimman JudoInside-sivuston ykkösuutisena komeili maanantaina Draksicin ja Puumalaisen Tashkentin myrskyvaroitus.
Maailmanmestari kovilla, ennennäkemätön härdelli
Reilu viikko sitten Prahan Euroopan Openissa - joka on alimman tason olympiakarsintaturnaus - Puumalainen eteni vahvasti välieriin, jossa vastaan asteli isäntämaan Lukas Krpalek. Tshekki on painoluokan hallitseva maailmanmestari ja rankinglistan ykkösjudoka. Nimekäs judoka oli vaikeuksissa ennakkoluulottoman suomalaisen kanssa, mutta pystyi kaivamaan matossa ratkaisevan sidontasuorituksen.
– Lähdin vain hulluna Krpalekin päälle, eikä minua kiinnostanut, voitanko vai häviänkö matsin. Nautin ottelemisesta ihan täysillä. Harmi että katkesin siinä mattopuolustustilanteessa, sillä pystyjudossa tuntui, että olin häntä parempi. Pitää treenata vain lisää. Uskon, että ensi kerralla pystyn voittamaan hänet.
Krpalekille kärsityn välierätappion jälkeen Puumalainen kohtasi Prahan turnauksen pronssiottelussa Hollannin judolupauksen Jelle Snippen, jolla on vyöllään muun muassa aiemmin hankittu Grand Prix-tason pronssisija.
Jatkoajalle asti venyneessä ottelussa "Marde" Puumalainen tuomittiin peräti kolmesti voittajaksi, mutta joka kerta tuomarien käymien palaverien päätteeksi tuomio vedettiin takaisin.
– Joskus on käynyt niin, että kerran on annettu väärä tuomio, ja ollut siksi hetken ajan kädet pystyssä turhaan, mutta tuollaista härdelliä en ollut koskaan kokenut. Pakko sanoa, että nyt oli vaikea asennoitua uudelleen ottelemiseen noiden jälkeen.
– Sitten vielä jatkoajalla tein ainakin viisi perättäistä hyökkäystä, joista kaverille olisi sääntöjen mukaan kuulunut kolmas varoitus ja ippon-tappio, mutta sitä ei vain tullut. Lopulta vastustaja vähän tyrkkäsi minua kertaalleen rajatilanteessa ja jalka kävi rajalla. Siitä armotta kolmas varoitus ja tappio. En ole koskaan syyttänyt tuomareita, mutta silloin minusta tuntui vähän, että minut ryöstettiin.
– Menneille ei voi kuitenkaan enää mitään. Minulla on Euroopan Openin tasolta jo yksi mitali, joten ei se jäänyt minua harmittamaan niin paljon.
Treenikulttuuri mennyt uusiksi
Vasta puoli vuotta Suomen judoa korkeammalle tasolle intohimoisesti nostanut Rok Draksic pääsi jo lipaisemaan pientä menestystä, kun suomalaismaajoukkue teki Prahassa laajalla rintamalla mainion esiinmarssin helmikuun lopussa. Oskari Mäkisen hienon hopeasijan lisäksi viidensiksi ylsivät Puumalaisen lisäksi Emilia Kanerva ja Roope Korhonen.
Tashkentin Grand Slamissa yllättäneellä Luukas Sahalla oli sen sijaan Prahassa huono päivä ja hän karahti ensimmäisen otteluun. Vain viikkoa myöhemmin samainen Saha kippasi Euroopan mestarin nurin. Se ei olisi onnistunut ilman maajoukkueluotsi Draksicin luomaa itseluottamusbuustia 22-vuotiaalle suomalaiselle.
– Kyse on myös urheilijoiden kasvaneesta itseluottamuksesta. Nyt meillä on tuollainen liideri peräsimessä, ynnää Puumalainen.
Puumalainen myöntää, että Draksicin tulon jälkeen on menty vauhdilla eteenpäin jopa korona-aikana.
– Koko treenikulttuuri on mennyt minusta uusiksi. Meillä on ollut aiemminkin yrityksiä yhteistreeneistä, mutta ne ovat jääneet aika lailla puheiden tasolle. Rok on toteuttanut ne käytännössä.
– Tykkään kun Rok sanoo, että tehdään näin, ja sen jälkeen ei ole enää selityksille sijaa. Mennään joukkueena, ja kaikilla meillä on selkeä systeemi, miten treenataan. Minun aikana niin ei ole ainakaan koskaan ollut.
Puumalainen päivittelee puhelimessa ääneen, että kun puolessa vuodessa on tullut tuollaista kehitystä, niin mitä kaikkea voi tulla sitten neljässä vuodessa!
Slovenialaisen Rok Draksicin valmennussopimus on 2+2-vuotinen. Pelkona onkin, että joku muu judomaa ostaa hyviä näyttöjä antaneen luotsin itselleen vajaan kahden vuoden päästä.
– Uskon, että Rok on niin lojaali, että hän valmentaa meitä Pariisin olympialaisiin 2024 saakka ja hoitaa sen neljä vuotta, vaikka mitä tulisi. Toivottavasti se näkyy jossain vaiheessa hänen palkassaan, jos tulosta kerran tulee.
Puumalainen huomauttaa, että valmennuspäällikkö Jaana Jokinen (o.s. Sundberg) on tehnyt lajin parissa hyvää työtä, josta ehkä merkittävin on ulkomaalaisen, osaavan päävalmentajan pestaaminen korona-aikakaudella.
– Ylipäätään olen tyytyväinen Judoliiton tekemiseen, sillä nyt urheilijat ovat siinä paljon puhutussa keskiössä, Puumalainen näkee.
Isot judojässikät pistävät kroppaa likoon
Judon lilliputtimaa Suomessa ei ole helppoa olla raskaansarjan judoka, joka kurkottaa tosissaan kohti maailman huippua. Martti Puumalainen muistuttaa, että ilman aktiivista, kotimaista isojen miesten sparriryhmää hänelle ei olisi mitään pohjaa menestykselle.
– Tarkoitus on olla ammattilainen näissä hommissa. Ilman yhdeksää judokaveria, joista yksi on Kuopiosta Helsinkiin välillä apuun tuleva velipoika-Juho, homma olisi yksin puuhastelua ja judogin voisi laittaa saman tien naulaan ja tehdä ihan muuta.
– Jos joku erehtyy löysäilemään tai homma tuntuu liian vaikealta jossain vaiheessa, niin "Roki" jaksaa aina muistuttaa, että metsään voi aina mennä keräämään sieniä. Se on minusta osuvasti sanottu, naurahtaa Puumalainen.
Puumalaisen mottona on, että kun joka päivä antaa itsestään sata prosenttia, niin sillä pääsee pitkälle. Hänellä on ainoana suomalaisjudokana jopa pieni mahdollisuus Tokion olympialaisiin. Se edellyttäisi kolmessa viimeisessä, ison tason GP-kisassa suuria saavutuksia.
– Jos kaikki menee putkeen, niin voin toki sinne vielä päästä. Jos olen ihan rehellinen, niin ei minua Tokio edes ajatuksena kiinnosta nyt niin paljon. Haluan tehdä arkityön mahdollisimman hyvin. Pelkästään olympialaisiin osallistuminen ei minua kiinnosta. Haluan olla Pariisissa mukana ja siellä sitten paras vuonna 2024, paljastaa kovat tavoitteet omaava Puumalainen.
Lue myös
Luukas Saha lähellä mitalia judon alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa
Judon olympiamitali ensi kertaa Suomeen – huippujudoka vaikuttui suomalaislupauksesta
Martti Puumalaiselle EM-pronssia alle 23-vuotiaiden judotatamilla