Suomi kipuilee jälleen metsiä ja maankäyttöä koskevassa EU-ilmastopolitiikassa.
Pitkän ja monivaiheisen neuvotteluprosessin käynyt LULUCF-asetus tuli voimaan vuoden alussa. Asetuksessa edellytetään, että kaikki EU-maat vähentävät maankäytöstä syntyviä ilmastopäästöjä ja huolehtivat, ettei metsien muodostama hiilinielu pienene.
LULUCF:n myötä EU:n ilmastopolitiikassa katetaan kaikki päästöjä aiheuttavat ihmistoimet. Tähän saakka se on koskenut maiden energiantuotantoa ja esimerkiksi liikennettä eli päästökauppa- ja taakanjakosektoreita.
Suomella on metsäteollisuuteen nojaavana maana aiemmin ollut vaikeuksia hyväksyä tapaa, jolla metsien muodostamalle hiilinielulle määritellään asetuksessa vähimmäiskoko eli vertailutaso.
Metsien rooli ilmastotavoitteiden saavuttamisessa on olennainen, sillä ne imevät päästöjä ilmakehästä. Metsähakkuut pienentävät hiilinielua. Vertailutason saavuttamiseen vaikuttaa siis erityisesti se, kuinka paljon metsää hakataan teollisuuden tarpeisiin.
Suomelle on LULUCF-asetuksessa myönnetty niin sanottu erillisjousto, jolla lisähakkuita ja hiilinielun pienenemistä voitaisiin tarvittaessa kompensoida. Joustolla voisi kompensoida 10 miljoonaa hiilidioksiditonnia.
Jousto on Suomelle kriittinen, sillä ylimenevistä hiilidioksiditonneista täytyy maksaa, jos LULUCF:n tavoitteisiin eli metsien hiilinielun vertailutasoon ja muun maankäytön päästöjen nollaamiseen ei päästä.
Maksaminen voisi tarkoittaa esimerkiksi päästöoikeuksien ostamista.
Nyt jouston käytöstä on syntynyt tulkintakiista.
Suomi on vaatinut mahdollisuutta hyvittää metsähakkuiden lisäksi myös muusta maankäytöstä eli esimerkiksi metsäkadosta johtuvia ilmastopäästöjä.
EU-komissio taas on tulkinnut, että Suomen saama jousto koskisi vain hoidettua metsämaata eli käytännössä metsäteollisuuden hakkuita.
Metsäkadoksi kutsutaan metsän hakkaamista, kun tilalle raivataan peltoja tai rakennetaan. Sen päästöt lasketaan hieman eri tavoin kun metsäteollisuuden hakkuista syntyvä metsänielun pieneneminen.
Metsäkadosta lasketaan Suomessa vuosittain noin 3,5 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöt. Se on suurimpia maankäyttösektorin päästölähteitä. Myös esimerkiksi turvepelloista lasketaan merkittäviä päästöjä.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) sanoo Suomen vaatineen komissiolta uudelleentulkintaa, koska muuten erillisjouston käyttö olisi Suomelle käytännössä mahdotonta.
– Jos komission tulkinta jäisi voimaan, Suomen mittavasta nielusta muodostuisi huomattava laskettu päästö vastoin luonnontiedettä, Leppä sanoo.
Hän viittaa siihen, että Suomen on hankala päästä EU:n asettamiin tavoitteisiin maankäytön ja metsien osalta, vaikka maankäyttösektori onkin hiilinielu.
Ministeriö ja tutkijat ovat aiemmin arvioineet, että Suomi joutuisi maksamaan maankäytöstä ja metsienkäytöstä syntyviä päästöjä jopa yli kymmenen miljoonan hiilidioksiditonnin edestä. Maksaminen voisi tarkoittaa esimerkiksi päästöoikeuksien ostamista.
Leppä toivoo, että tähän ei jouduta, jos maankäytön päästöt voidaan hyvittää jouston avulla. Hän myös pitää metsäkatoa osittain vääjäämättömänä.
– Yhteiskunta vaatii rakentamiseen ja pelloraivaukseen tilaa, ja se tehdään aina Suomessa metsästä, Leppä sanoo.
Lepän mukaan muut EU-maat päätyivät hyväksymään yksimielisesti Suomen tulkinnan jouston käyttämisestä metsäkadon päästöihin. Asia on palautettu komission valmisteluun.
Luken professori: “Vastuutonta” jos metsäkadon päästöihin ei puututa
Luonnonvarakeskus Luken tutkimusprofessori Raisa Mäkipää pitää vastuuttomana ajatusta, että Suomi jättäisi maankäytön ja metsäkadon ja muun maankäytön päästöt EU:n laskennassa sen varaan, että niitä voisi myöhemmin kompensoida joustolla.
Luke on maa- ja metsätalousministeriön alainen tutkimuslaitos.
Mäkipää sanoo, että joustoa voidaan hyvinkin tarvita komission alunperin osoittamaan kohteeseen eli hyvittämään asetuksessa Suomelle määrätyn vertailutason alittavaa hiilinielua.
– Jos oletetaan, että vertailutasoksi asetettu nielu on helppo saavuttaa ja jätetään muut toimet tekemättä, se on vastuutonta.
Mäkipää muistuttaa, että vuosittainen metsähakkuiden määrää riippuu metsäteollisuuden tarpeista. Hakkuut pienentävät metsien hiilinielua suoraan, ja se on viime vuosina myös nähty.
Kun vuonna 2018 hakattiin ennätysmäärä puuta – 78 miljoonaa kuutiota – metsänielun koko tippui noin 15 miljoonaan hiilidioksiditonniin.
Seuraavana vuonna hakkuut vähenivät ja myös nielun koko vastaavasti kasvoi noin 22 miljoonaa hiilidioksiditonniin.
Se on lähellä EU:n Suomelle asettamaa vertailutasoa, jossa hiilinielun täytyy olla vähitään 22,3 miljoonaa tonnia.
Mäkipää ei silti pidä lainkaan varmana, että määrätty vertailutaso saavutetaan. Sitä tarkastellaan LULUCF-laskennassa yhteensä kymmenen vuoden aikajaksolla.
Suomeen on hiljattain tehty uusia metsäteollisuuden investointeja, jotka lisäävät teollisuuden puuntarvetta.
– Se, onko niitä ylimääräisiä joustoja käytettävissä johonkin muuhun kuin metsien nieluihin riippuu siitä, miten hyvin kotimaisella metsäteollisuudella menee, hän sanoo.
Toisin kuin hakkuisiin, muun maankäytön päästöihin voidaan vaikuttaa ohjauskeinoilla.
Luonnonvarakeskus julkaisi hiljattain laajan raportin, jossa arvioitiin keinoja vähentää päästöjä maankäyttösektorilla.
Metsäkadon vähentäminen on raportin mukaan niistä nopeimpia. Sitä voitaisiin ohjata esimerksi maankäyttömaksuin.
Mäkipään mukaan erityisesti pellonraivausta pitäisi vähentää. Metsää kaadetaan ja uutta peltoa raivataan Suomessa yhä muun muassa lannan levityksen vuoksi.
Suuri maankäyttösektorin päästölähde ovat turvemaapellot, joista vapautuu turpeen hajotessa hiilidioksidia, kun kostea maa kuivatetaan. Turvepeltojen päästöt ovat jopa kaksikertaiset metsäkatoon verrattuna.
Kun metsää raivataan juuri turvemailta, syntyy lisää “päästöhotspotteja” eli paikkoja joista päästöjä syntyy erityisen paljon, Mäkipää sanoo.
Hän arvioi, että Suomelle voi yhä kertyä kallis lasku, jos EU:n päästövähennystavoitteisiin ei LULUCF-sektorilla päästä.
– Jos metsäkatoa ei torjuta ja annetaan päästöjen kasvaa, joutuisimme ostamaan sen aiheuttamat päästöt, jos hiilinielupuolelta ei jäisi kompensointimahdollisuutta, Mäkipää sanoo.
Maankäyttösektorilla on myös kansallisessa ilmastopoltiikassa suuri merkitys, kun Suomi yrittää päästä hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Silloin maankäyttösektorin muodostaman nielun pitäisi imeä kaikki päästöt, joita esimerkiksi energiantuotannosta ja liikenteestä syntyy.
Maankäyttösektorin nielu lasketaan vähentämällä metsänielusta muun muassa metsäkadon ja turvepeltojen päästöt. Toissa vuonna se imi 14,7 miljoonaa tonnia hiilidioksidia ilmakehästä. Määrä on noin kolmannes Suomen kokonaispäästöistä.
Ministeri Leppä kiistää, että metsäkadon ja maankäytön päästöihin ei jatkossa puututtaisi.
– Olemme sitoutuneet siihen, hän sanoo.
Eurooppalaisjärjestöt: “On vaarallista avata tällaisia ovia”
LULUCF-asetuksen toimeenpanoa Brysselissä seuraavat eurooppalaisjärjestöt arvostelevat Suomen tapaa kiistää asetutus viime metreillä.
Järjestöjen mielestä on kansainvälisesti ongelmallinen viesti, jos metsäkadon päästöjen kompensointi sallitaan.
– Jos Suomi lähtee kansainvälisessä ilmastopolitiikassa vaatimaan metsäkadon päästöjen painamista villaisella, kysymyksen symbolinen mittakaava on aika iso. On vaarallista avata tällaisia ovia, sanoo asiantuntija Otto Bruun Ruotsin luonnonsuojeluliitosta.
Bruun sanoo, että metsäkadon pysäyttäminen on globaalisti avainasemassa ilmastonmuutoksen hidastamisessa.
Hän viittaa esimerkiksi ilmastotoimia vastustaneeseen Brasiliaan, jonka sademetsissä Amazonilla metsäkato on riistäytymässä käsistä.
– Brasilian presidentti Jair Bolsonaro on piikitellyt Eurooppaa ja sen ilmastovaatimuksia tekopyhyydestä, ja toistaiseksi siihen on myös löytynyt keinoja painaa vastaan.
EU on vaatinut Brasilialta metsäkadon pysäyttämistä muun muassa EU:n ja Etelä-Amerikan maiden välisissä Mercosur-vapaakauppaneuvotteluissa.
Sopimus on yhä ratifioimatta, sillä EU-maat pohtivat kantojansa.
– Jos me [neuvottelujen kanssa] samaan aikaan katsomme läpi sormien oman jäsemaamme metsäkatoa, meitä ei oteta vakavasti, kampanjakoordinaattori Hannah Mowat eurooppalaisten ympäristöjärjestöjen kattojärjestö Fernista sanoo.
EU valmistelee parhaillaan myös lainsäädäntöä metsäkadon ja metsien hävittämisen vähentämiseksi.
Mowat sanoo, että kaikki EU-maat eivät suhtautuneet Suomen esitykseen metsäkadon päästöjen kompensoimisesta myötämielisesti, kun sitä käsiteltiin helmikuussa.
Ranska, Belgia, Tanska, Espanja, Italia, Alankomaat ja Luxemburg jättivät päätöksen jälkeen lausunnon, jossa ne painottivat, että EU:lla on velvollisuus toimia esimerkkinä metsäkadon pysäyttämisessä.
Otto Bruun sanoo, että Suomi tuntuu käyvän yhä samaa keskustelua kuin kolme vuotta sitten, kun LULUCF-asetuksesta päätettiin.
– Parempi olisi keskittyä siihen, miten näitä metsäkadon päästöjä voitaisiin torjua sen sijaan, että keskustellaan siitä, pitääkö ilmastopolitiikan lainkaan vaikuttaa Suomen metsäpolitiikkaan, hän sanoo.
Aiheesta voi keskustella maanantaihin 15.3. klo 23 saakka.
Lue lisää: