Windsor, toukokuu 2018. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja kadut olivat täynnä häähumua.
EU-eropäätöksen jakamassa Britanniassa Meghan Marklen ja prinssi Harryn hääpäivä oli kansaa yhdistävä juhlahetki.
Herttuatar Meghanin liittyminen kuningashuoneeseen nähtiin PR-voittona, joka takaisi monarkian suosion myös nuoremman kansainvälisen yleisön silmissä.
Toisin kävi.
Britannian iltapäivälehdet kirkuvat nyt, kuinka Yhdysvaltoihin hatkat ottaneet Harry ja Meghan puukottivat kuningasperhettä suoraan sydämeen (siirryt toiseen palveluun). Sanankäänteet ovat kovia aikana, jolloin Harryn isoisä, prinssi Philip toipuu sydänoperaatiosta. (siirryt toiseen palveluun)
Julmat artikkelit Britannian iltapäivälehdissä eivät ole yllätys.
Lehdille kuningashuone merkitsee yksinkertaisesti leipää – irtonumeromyyntiä ja nettiyleisön silmäpareja. Lukijoita toi aikoinaan myös Harryn äiti prinsessa Diana, joka menehtyi Pariisissa auto-onnettomuudessa paparazzien takaa-ajamana. (siirryt toiseen palveluun)
Tämä tausta huomioon ottaen on helppo ymmärtää, että prinssi Harry puolisoineen on kriittinen Britannian tabloidimediaa kohtaan. (siirryt toiseen palveluun) Herttuapari on toistuvasti käynyt oikeutta brittimediaa vastaan, ja voittanut oikeustapauksia (siirryt toiseen palveluun) esimerkiksi yksityisyyden loukkauksista.
Harry ja Meghan kritisoivat Oprah Winfreyn haastattelussa paitsi mediaa, myös sitä, miten kuningashuoneen jäsenet ovat julkisuuden määrittelemien rooliensa vankeja. Nimeämätöntä kuningashuoneen jäsentä syytettiin myös rasistisesta herttuaparin lapsen ihonvärillä spekuloinnista – vaikka nämä väitteet ovatkin vielä tarkennusta vailla.
Kriitikoiden mielestä kyse on etuoikeutettujen kiukuttelusta. Peliin lähteneiden olisi pitänyt tietää sen säännöt.
Ihan ymmärrettävä ajatus etenkin, kun pariskunta nyt aikoo tienata miljoonia (siirryt toiseen palveluun) Netflix-sopimuksellaan. Oprah Winfreyn tekemä haastattelu ei ainakaan julkisuuden määrää vähennä.
Ajoittain Harryn ja Meghanin haastattelussa on laskelmoitu sävy, ja väitteet esimerkiksi herttuapariskunnan lapsen tittelin eväämisestä etnisen taustan vuoksi vaikuttavat liioitelluilta.
Pahoinvointi julkisuuden vuoksi näyttää joka tapauksessa aidolta.
Eikä prinssi Harryllä ole ollut julkisuusrumbaan lähtemisessä valinnanvaraa, vaan se on ollut hänen osansa syntymästä lähtien.
Kun katsoo kuvia (siirryt toiseen palveluun) 12-vuotiaasta Harrystä ja 15-vuotiaasta Williamista saattamassa äitiään hautaan, ei voi olla kyseenalaistamatta, kuinka laajaa kuningashuoneen ruotimisen pitää olla.
Kuningashuoneen humua voi ihailla. Sille voi myös naureskella aikansa eläneenä instituutiona. Mutta sen jäseniä kohtaan voi tuntea sympatiaa, olipa instituutiosta itsestään mitä mieltä tahansa.
Kyse ei ole The Crown -sarjasta vaan elävistä ihmisistä. Etuoikeus ja varallisuus eivät tee immuuneiksi ongelmille.
Kun Meghan kertoo, että hovissa saamansa kohtelun takia hän ei enää halunnut elää, viesti pitäisi ottaa vakavasti. Kuningasperhe on myös sen jäsenien työ, mutta “firma” ei herttuattaren mukaan häntä kuunnellut.
Britannian prinssit William ja Harry vaimoineen ovat tehneet viime vuosina laajasti työtä mielenterveysalan hyväntekeväisyysjärjestöjen parissa (siirryt toiseen palveluun). He ovat normalisoineet psyykkisten ongelmien käsittelyä jäyhää pärjäämistä arvostavassa brittiyhteiskunnassa.
Meghanin mukaan hänen oma pyyntönsä saada ammattiapua kuitenkin torjuttiin sen takia, miltä se olisi näyttänyt ulospäin.
Britannian monarkialle modernisoijina pidetyn pariskunnan hyppääminen kelkasta on vakava isku.
Monarkialla ei ole kuitenkaan hätää niin kauan, kun vallassa on lähes universaalia arvostusta nauttiva kuningatar Elisabet. Prinssi Charlesin astuttua valtaan suosio voi notkahtaa, mutta sen jälkeen vuorossa on pidetty prinssi William perheineen.
Mutta kukapa tietää, miten tulevaisuuteensa suhtautuu nyt 7-vuotias prinssi George. Jälleen yksi verenperintönä osansa saanut prinssi, joka ei ole saanut julkista rooliaan valita.
Lue lisää: