93-vuotias Linnea Ikola oli kolmentoista, kun Hakolan kylälle Alahärmään Etelä-Pohjanmaalla rakennettiin Saksan armeijan perunavarasto. Elettiin jatkosotaa 1941.
Saksalaisten rintamasotilaiden muonitukseen tarkoitettu varasto rakennettiin vanhalle hiekkakuopalle, josta oli ajettu hiekkaa valtion rautateille. Kuopalla olivat jo valmiina raiteet, joita voitiin hyödyntää.
– Perunat tuotiin Saksasta Turkuun laivalla ja sieltä Härmään junalla. Kellari oli niin suuri, että sinne mahtui 15 junanvaunua ja veturi, Ikola sanoo.
Muutaman vuoden ajan Härmässä keitettiin, jäädytettiin ja pakattiin vaunukaupalla perunaa, joka kuljetettiin pohjoiseen saksalaisille..
– Perunat lajiteltiin, vietiin kottikärryillä pesulaan, sitten ne keitettiin ja sen jälkeen pihalla pistettiin telineisiin ja jäädytettiin. Sitten ne pakattiin paperisäkkeihin ja vietiin junanvaunuissa rintamalle, Ikola muistaa.
Me kersat hypättiin siellä aivan työksemme eikä meitä koskaan kielletty, ettei saatu siellä olla.
Linnea Ikola
Ikolan lapsuudenkoti oli aivan varastoalueen vieressä. Kolmetoistavuotias Ikola kierteli ystäviensä kanssa huvikseen seuraamassa perunavaraston työskentelyä.
– Me kersat hypättiin siellä aivan työksemme eikä meitä koskaan kielletty, ettei saatu siellä olla. Joka paikassa piti käydä luuraamassa, Ikola sanoo.
Sotavankien voimin
Linnea Ikolan mukaan Hakolan kylälle oli saatu sähköt jo vuonna 1934. Ne ja valmis hiekkakuoppa ratoineen olivat saksalaisille olemassa olevaa infrastruktuuria, johon rakentaa.
Lisäksi pitäjässä oli noihin aikoihin Ikolan arvion mukaan ainakin 100 venäläistä sotavankia, joiden työpanosta perunavaraston rakentamisessa käytettiin.
– Venäläiset sotavangit oli majoitettu Nuorisoseuran Huvilalle. Heitä oli aina kerralla 50 sotilasta rakentamassa kellaria. Kun työ oli valmis, he vain katosivat jonnekin, Ikola muistelee.
Ehkä venäläisvangit vietiin pohjoiseen toteuttamaan saksalaisten rakennushankkeita, Ikola miettii.
Perunavarastolle palkattiin myös paikallisia siviilejä töihin. Töitä tehtiin kahdessa vuorossa saksalaisten valvonnassa.
Suomalaissotilaat kävivät lomillaan varastolla tapaamassa tyttöystäviään ja muita tuttuja.
Ikolan mieleen on jäänyt suomalaisten ja saksalaisten yhteenotto. Hiekkakuopan alueella sai käydä vapaasti, mutta kun suomalaissotilaat tulivat visiitille, saksalaiset kielsivätkin yllättäen heidän sisäänpääsynsä.
– Silloin suomalaisten luonto kuohahti, että johan on pirua, kun ei omassa maassa ja omalla kylällä saa mennä. He antoivat saksalaisille selkään ja menivät omalla luvalla, Ikola naurahtaa.
Suomalaiset voittivat ensimmäisen erän, saksalaiset toisen.
Linnea Ikola
Välikohtauksesta seurasi, että suomalaisten lomat peruttiin ja heidät palautettiin takaisin rintamalle.
– Suomalaiset voittivat ensimmäisen erän, saksalaiset toisen.
Muonituksesta perunavarastolla vastasivat paikallisen Lotta Svärd -järjestön naiset, joille hiekkakuoppaan rakennettiin kanttiini.
Lue seuraavaksi: Elävä arkisto: Suomi hyökkää Saksan rinnalla
"Heil Hitler"
Perunavaraston valvonnasta vastaavat saksalaissotilaat asuivat ensin alueen taloissa, myöhemmin heille valmistui hiekkakuopalle asuinparakki.
Myös Ikolan kotona asui saksalaisia. Heidän kanssaan ei silti juurikaan oltu tekemisissä.
Ikola muistaa kuitenkin esimerkiksi saksalaissotilaidet raudoitetut kengänpohjat – ja tervehdykset, tietysti.
– He sanoivat aina “heil Hitler” ja olivat käsi ojossa, kun tulivat ja menivät. Koko ajan kuului “heil Hitler”.
Ikola arvelee, että perunavarastolla valvovat saksalaiset vaihdettiin aina tietyin väliajoin. Uudet valvojat korvasivat rintamalle siirrettävät. Aivan varma hän ei ole, oliko virallisesti näin.
– Vähän oli sellainen tunne, että heidät vaihdettiin, etteivät he ystävystyisi liikaa paikallisten kanssa.
He sanoivat aina “heil Hitler” ja olivat käsi ojossa, kun tulivat ja menivät.
Linnea Ikola
Ikola muistaa myös olleensa perunavarastolla saksalaisten järjestämissä juhannustansseissa. Mieleen on jäänyt, että tarjolla oli limonaadia ja suklaata..
Suomalaisten perunapula
Saksalaiset toivat omaan käyttöönsä perunaa Saksasta, tai ehkä Hollannista, Linnea Ikola muistaa.
Vaikka Härmässä ja sen ympäristössä olikin perunaviljelyä, ei talvisodan jälkeisessä Suomessa tainnut juuri olla, mitä jakaa.
Anneli Pranttilan väitöskirjan (Rintamamiesten muonitus Suomessa sotavuosina 1939-1945, HY 2006) mukaan Suomen perunavarastot olivat jatkosodan syttyessä 1941 erittäin vähäiset. Suomalaisjoukot kokivatkin sotavuosina välillä jopa perunapulaa.
Sotavuosina perunaa nostettiin välillä vallatun alueen pelloista, välillä ne paleltuivat kuljetettaessa tai säilytyksessä. Välillä muun muassa vaunupula vaikeutti kuljetuksia.
Päämajan kehotuksesta perunakellareita rakennettiin lähelle joukkoja ja perunaa onnistuttiinkin niissä säilyttämään jäätymättömänä.
Väitöksen mukaan suomalaisjoukkojen perunankäyttöä jouduttin välillä säännöstelemään ja rintamalla perunaa korvattiin ainakin herneillä ja makaronilla. Niidenkin varastot olivat rajoitetut. Sotilaille tarjottiin myös kuivattua perunaa.
Perunan lisäksi juureksia?
Historiantutkija Heikki Ylikangas on syntynyt Ylihärmässä. 1937-syntyneellä Ylikankaalla ei kuitenkaan ole saksalaisten perunavarastosta omia muistoja, vaikka hän asian tunteekin.
– Tiedän, että siellä tälllainen perunavarasto oli ja se perustettiin 1941. Olen ollut niin pieni poika, etten kaikkia vaiheita tiedä, mutta johonkin se sieltä sitten hävisi, Ylikangas sanoo.
Ylikankaan kotikylältä Hakolan kylälle ja perunavarastolle oli noin 10 kilometrin matka.
Ylikankaan mukaan Saksan armeijan organisaatio teki perunavaraston lisäksi noihin aikoihin sopimukset myös rannikon ruotsinkielisten kuntien viljelijöiden kanssa vihannesten tuottamisesta armeijan käyttöön.
– Ne tuotettiin Lappiin, jotta ei tulisi vitamiinien puutetta ja keripukkia ja muuta, Ylikangas sanoo,
Ikolankin mainitseman venäläisten sotavankien läsnäolon pitäjässä Ylikangas muistaa. Hänenkin kotonaan asui sotavanki vuonna 1944.
– Hän lihotti itseään luovuttamista silmällä pitäen. Hän painoi 38 kiloa päästessään suomalaiselta vankileiriltä ja, kun hän lähti meiltä, hän painoi 92 kiloa
"Vain vähän mädännehiä lautoja"
Linnea Ikolan mukaan saksalaisten perunavarasto oli toiminnassa syksyyn 1944 asti. Hän muistelee, että kaikki kalusto sieltä vietiin sotasaaliina Venäjälle.
– Vain vähän mädännehiä lautoja jäi montun pohjalle.
Saksan armeijan muonituksesta ei juuri näkyvää muistoa jäänyt. Myöhemmin paikalle rakennettiin suomalaistoimijan perunavarasto.
Hakolan kyläseuran puheenjohtaja Mari Hakola tietää, että vanhempi väki kylällä on perunavarastosta ollut tietoinen, mutta nuoremmille asia ei liene tuttu.
– Ehkä kylän historiasta kiinnostuneet ovat asiaa selvitelleet, Hakola sanoo.
93-vuotias Ikola muistaa edelleen esimerkiksi kotonaan majoituksessa olleiden saksalaissotiladen nimet. Valokuva-albumistakin löytyy perunavaraston arkea muutaman kuvan verran.
– Se oli sellaista tavallista elämää. Tiedettiin, että oli saksalaisia ja perunavarasto, josta vietiin perunaa rintamalle. Ei se sen erikoisemmalta tuntunut.
Lue seuraavaksi:
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta maanantaihin kello 23 saakka.