Piste puhelimen näytöllä kertoo kuljettajan lähestyvän määränpäätään. Minuutit ruudulla vähenevät, ovikello soi ja tilattu ruoka-annos on löytänyt tiensä perille.
Porilainen Santosh Bagale on jo reilun parin vuoden ajan toimittanut kokoaikaisesti ravintola-annoksia omalla autollaan pitkin kaupunkia.
Ruokalähettien työtä on väheksytty räikeästikin. Korona-aika on vauhdittanut ruoan tilaamista kotiin, ja samalla suhtautuminen ruokalähetteihin on muuttunut.
Santosh Bagale kertoo, että arvostus on lisääntynyt tilausten määrän myötä.
– Huomaa, että ihmiset tilaavat ruokaa nykyään enemmän. Sanoisin, että se on sitä arvostusta jota saamme työstämme. Näen ja tunnen, että ihmiset arvostavat meitä enemmän. Monet odottavat valmiina ovensuussa annoksen saapumista ja kehuvat siinä, kuinka hyvää työtä teemme.
Lähetit ovat mahdollistaneet, että ihmiset ovat voineet pysyä kotona, auttaen samalla ravintoloita selviämiämään vaikeiden aikojen yli.
Lähetit tyytyväisiä työhönsä
Ruoankuljetuspalveluiden saamissa palautteissa ja havainnoissa on korostunut kiitollisuus läheteille, kun ravintolaruokaa on voinut tilata sosiaaliset kontaktit minimoiden.
Woltin maajohtaja Henrik Pankakosken mukaan tämä näkyi selvästi etenkin viime keväänä, kun Suomi oli ensi kertaa poikkeustilassa.
– Teemme läheteille säännöllisiä, anonyymeja kyselytutkimuksia tyytyväisyydestä. Viimeisimpään, viime joulukuussa tehtyyn vastasi yli tuhat lähettiä, joista vajaat 90 prosenttia ilmaisi olevansa tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen yhteistyöhön Woltin kanssa. Tyytymättömiä oli reilut 3 prosenttia, Pankakoski kertaa.
Santosh Bagale kertoo arvostuksen kasvaneen, kun ihmiset ovat tajunneet ettei ravintoloissa voi käydä entiseen tapaan.
– Rakastan työtäni. En tiedä, onko se ylpeyttä vai ei, mutta saan tietynlaista tyydytystä siitä, kun voimme auttaa apua tarvitsevia ihmisiä ruokatilausten kanssa.
Tippaaminen riippuu päivästä
Nykyisin ruokalähettejä voi myös tipata sovelluksella tilauksen yhteydessä. Santosh Bagale kertoo huomanneensa tipeissä pienen nousun viime aikoina.
– Joinakin päivinä ei tule yhtään, kun taas toisina voi tulla vaikka kuusi.
Porilainen Tea Koivunen kertoo tipanneensa muutaman kerran varsinkin korona-ajan alkaessa.
– Halusin tukea kuskeja ja ravintoloita. Kävi sääliksi, millainen kuljetuksesta saatava summa on. Lisäksi halusin tukea ravintoloita, jotta niiden toiminta jatkuisi. Mielestäni kuljetusmaksun voisi nostaa viiteen euroon sijainnista riippumatta.
Samoilla linjoilla on Pinja Grönfors, jonka mukaan korona-aikana kiihtynyt tilailu pitäisi näkyä myös lähettien saamassa rahassa.
Stella Laiho ja Roosa Björn tilaavat ruokaa alustapalveluiden kautta viikottain. Tippiä ei kuitenkaan ole kuljettajille vielä toistaiseksi herunut.
– Olen niin pihi opiskelija, että vähän jopa nolottaa, Laiho naurahtaa.
– Osa läheteistä tienaa tosi hyvin, mutta he tekevät älyttömiä päiviä. Onko se palkka siihen nähden väärti, Björn jatkaa.
Sosiaaliturvan puute huolettaa
Tällä hetkellä ruokalähetit toimivat alustatalouden piirissä yrittäjinä. Lähettien työn asemaan ja turvallisuuteen liittyvät ongelmat ovat entistä ajankohtaisempia.
Työ- ja elinkeinoministeriön alainen työneuvosto linjasi viime syksynä, että ruokalähettien työ täyttää työsuhteen tunnusmerkit, eli heidän pitäisi olla työntekijöitä.
Työ- ja sosiaalioikeuden apulaisprofessori Annika Rosin Turun yliopistosta pitää huolestuttavana sitä, että yrittäjinä työskentelevät kuljettajat ovat itse vastuussa sosiaaliturvamaksuista ja vakuutuksistaan. Siksi työntekijäksi luokittelu olisi tärkeää niin työoikeudellisesti kuin sosiaaliturvan kannalta.
– Lähetti työskentelee työnantajan valvonnan ja johdon alaisena. Alusta selvästi ohjeistaa tätä työntekoa ja kerää tietoa työntekoprosessista: milloin tilaus saapuu, valmistuu, noudetaan ja annetaan asiakkaalle kuljetusreitin valitsemista myöten. Siinä on lähetillä aika vähän päätösvaltaa ja itsenäisyyttä työn toteutuksesta, Rosin sanoo.
Yleensä yrittäjä itse järjestää työnkulun, mutta tässä mallissa alusta määrittelee hinnan, markkinoi palvelua ja järjestää tärkeimmän työntekovälineen eli sovelluksen. Jos näitä ei ole, kuljettaja ei voi tehdä työtään.
Annika Rosin ei pidä nykyistä toimintatapaa oikeudenmukaisena, kun osapuolten oikeudet ja velvollisuudet eivät ole tasapainossa.
– Halutaan, että kuljettajat ovat yrittäjiä, mutta samalla halutaan säilyttää työnantajan kontrollia, joka on ominaista työsuhteelle. Ratkaisuja on kaksi: joko lähetit määritellään työntekijöiksi, tai alusta itse vähentää kontrollia vahvasti työnteon valvonnasta, hinnasta ja markkinoinnista.
Alustat viittaavat lähetin oikeuteen työaikojen päättämisessä. Samanlainen joustavuus on vaihtelevan työajan sopimuksilla eli nollatuntisopimuksilla työskentelevillä, jotka luokitellaan työntekijöiksi.
Annika Rosinin mukaan tasavertaisen kohtelun näkökulmasta voisi kyseenalaistaa, miksei tämä toteutuisi alustatyöntekijöillä, joilla on samanlainen työajan jousto.
Turvaverkkoja halutaan kehittää
Henrik Pankakoski muistuttaa, ettei ole olemassa yhtä maailmanlaajuista alustataloutta, vaan erilaisia toimijoita, joissa ruoankuljetus järjestetään eri tavoin.
Päätöstä pitäytyä käytössä olevassa yrittäjämallissa on perusteltu lähettien vapaudella päättää työstään.
– Lähetti tekee kuljetuksia silloin kun haluaa, niin pitkään kuin haluaa. Lähettikumppaneilla ei ole pakollisia tunteja tai vähimmäismääriä, Pankakoski selventää.
Varjopuolena tämänkaltaisen mallin mukana tulee yrittäjien turvaverkot, joista yrittäjä itse kantaa paljon vastuuta. Vakuutukset ja sosiaaliturva ovat lähetin omalla vastuulla, eikä Wolt voi osallistua sen hoitamiseen nykyisellä mallilla.
– Alustatyötä tekevän turvaverkkojen tulisi olla nykyistä paremmat. Olisi hienoa, jos voisimme säilyttää läheteillä nykyisen vapauden päättää työstään, sekä lisäksi tilittää automaattisesti 20–25 prosenttia YEL-maksun kaltaisia maksuja lähettien palkkioista, jolla mahdollistettaisiin samanlaiset turvaverkot kuin työsuhteisille. Tämä ei kuitenkaan ole tällä hetkellä toteutettavissa, Pankakoski kertoo.
Wolt tarjoaa läheteille tapaturmavakuutuksen, joka on kuitenkin normaalia työnantajan vakuutusta suppeampi. Kaikki muut lain velvoittamat vakuutukset ovat lähetin vastuulla. Riskit ovat suuret, kun kuljettamiseen käytetään omaa ajoneuvoa.
– Ajamme pitkiä matkoja päivän aikana, itselläni kertyy joskus jopa 150 kilometriä päivässä. Työmme on tätä: mitä nopeampi olet, sitä enemmän saat toimitettua tilauksia, mikä näkyy palkassa, Santosh Bagale kertoo.
Ruoankuljetuspalvelut selvittävät parhaillaan erilaisia vaihtoehtoja työneuvoston linjauksen myötä. Tarkoitus on tutkia työsuhteisen työn roolia, ja keskustella päättäjien ja lähettien itsensä kanssa.
Joustavuutta arvostetaan
Tällä hetkellä on epäselvää, miten tuhansien lähettien työ muuttuu tulevaisuudessa ja mitä seurauksia sillä on. Woltilla toivotaan, että Euroopan tasolla saataisiin selkeämmät pelisäännöt kaikille toimijoille alustojen tarjoaman työn merkityksen kasvaessa.
Suurin osa kuljettajista on kuitenkin tyytyväisiä nykyiseen malliin. Woltin saaman palautteen mukaan 80 prosenttia läheteistä halusi jatkaa entisellä mallilla työneuvoston linjauksesta huolimatta. Vain muutama prosentti oli työsuhteen kannalla.
– Pidän työni joustavuudesta. Jos olisin työntekijä, katoaisi tämänhetkinen joustavuus ja pitäisi työskennellä yhtiön aikataulujen mukaan. Silti toivoisin työnantajan tarjoavan meille enemmän mahdollisuuksia, kuten kovasti kaivatun yrittäjän eläkevakuutusmaksun, Santosh Bagale kertoo.
Alustatalouden työntekijöiden asema puhuttaa eri puolilla maailmaa. Britanniassa yli 70 000 kyytipalvelu Uberin kuljettajaa saavat ensimmäisinä maailmassa työntekijän aseman ja oikeudet.
Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 18.3.2021 kello 23.00.
Lue myös:
Ravintolaruoan kotiin tilaaminen hurjassa nosteessa, eikä ilmiö selity pelkällä koronalla