Aurinkokunnan alkuhämärissä 4,6 miljardia vuotta sitten keskustähdestä ja planeetoista jäi yli materiaalia, joka silloin tällöin joutuu törmäyskurssille Maan kanssa. Aurinkoa kiertämään jäivät silloin myös asteroidit.
Maan lähelle tuppaavia asteroideja havaittiin viime vuonna ennätysmäärä. Vaikka koronapandemia haittasikin monia tiedeohjelmia, jäi tähtitieteilijöiden haaviin silti peräti 2958 ennestään tuntematonta avaruuden kivenmurikkaa, kertoo tiedelehti Nature (siirryt toiseen palveluun).
Viimeisin, Apophikseksi nimetty, suhahti maapallon ohi 6. maaliskuuta. Etäisyys planeettaamme säilyi silti turvallisena ja oli arviolta yli 40 kertaa Maan ja Kuun etäisyys eli noin 16 miljoonaa kilometriä.
340-metrinen Apophis kiertää Aurinkoa ja palaa laskelmien mukaan Maan lähelle vuonna 2029. Silloin ohitusetäisyyden arvellaan olevan vain noin 40 000 kilometriä. Näin ollen möhkäle hipoisi jo korkealla Maan kiertoradalla olevia satelliitteja.
Kuitenkin jo 21. maaliskuuta on odotettavissa seuraava lähikohtaaminen, kun halkaisijaltaan 440–680-metrinen asteroidi 2001 FO32 ohittaa maapallon noin kahden miljoonan kilometrin päästä.
Luettelonimensä mukaisesti 20 vuotta sitten havaitun asteroidin rata tunnetaan hyvin tarkkaan, eikä siitä tule olemaan vaaraa planeetallemme.
Lähiavaruus tarkassa syynissä
Tiedemiehet ja -järjestöt pitävät tarkasti silmällä lähiavaruutta, ja vuoden 1998 jälkeen on havaittu jo 25 000 maapallon lähelle tulevaa asteroidia.
Lähikappaleeksi lasketaan asteroidi tai komeetta, joka tulee kiertoradallaan Maan ja Auringon 1,3-kertaisen etäisyyden päähän eli noin 195 miljoonaan kilometriin. Suurin osa näistä asteroideista on vaarattomia. Katse kohdistuukin lähinnä niihin kohteisiin, jotka tulevat 75:tä miljoonaa kilometriä lähemmäksi Maata.
Suurimman osan viime vuoden ennätyshavainnoista teki Arizonassa sijaitseva Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan rahoittama Catalina Sky Survey, jonka kolme satelliittia löysivät yli 1500 lähikohdetta. 1100 tällaista kohdetta löysi puolestaan toinen Nasan projekti Pan-STARRS Havaijilla.
Kehittyneistä havaintojärjestelmistä huolimatta yksi viimevuotisista lähikohtaamisista havaittiin marraskuussa vasta 15 tuntia sen jälkeen kun asteroidi oli jo käväissyt aivan Maan pinnan lähellä. 2020 VT4 oli läpimitaltaan 5–10 metriä ja se kävi ennätyksellisesti vain 400 kilometrin päässä Maan pinnasta eteläisen Tyynenmeren alueella.
Ilmakehään joutuessaan 2020 VT4 olisi todennäköisesti hajonnut osiin ja sen kappaleita olisi pudonnut mereen meteoriitteina.
Asteroidi tuo elämää – ja tuhoa
On paradoksaalista, että elämän tarvikeaineita maapallolle mahdollisesti tuoneet asteroidit voivat jonain päivänä myös uhata koko planeettaamme.
Elämän alkuaskeleita Maassa ei vielä tarkoin tunneta, mutta yksi vaihtoehto on, että tänne törmänneet asteroidit ja komeetat olisivat tuoneet mukanaan vettä ja tärkeitä alkuaineita ja mahdollistaneet näin monimutkaisten orgaanisten molekyylien synnyn.
Lähelle tulevat asteroidit tarjoavatkin tutkijoille mahdollisuuden kurkata aurinkokunnan alkuvaiheisiin. Tutkimustyötä on tehty ahkerasti ja tuoreessa muistissa ovat mm. Ruygy- ja Bennu-asteroideille lähetetyt luotaimet.
Maapallon matka avaruudessa ei kulje siistejä polkuja, sillä joka päivä arviolta sata tonnia enimmäkseen pölyä ja hiekanjyvästen kokoista ainesta iskeytyy ilmakehään ja suurin osa tuhoutuu törmäyksessä.
Nasa arvioi, että noin kerran vuodessa ilmakehään tulee henkilöauton kokoinen meteoroidi, joka nähdään Maassa komeana tulipallona. Joka 2000 vuoden välein voidaan odottaa jalkapallokentän kokoista murikkaa, joka aiheuttaa Maan pinnalla suurta paikallista tuhoa.
Muutaman vuosimiljoonan välein saadaankin sitten pelätä niin isoa asteroidia, että koko sivilisaatio vaarantuu.
Lue myös:
Kuuntele Yle Areenasta Tiedeykkönen: