Kokkolan kaupungin omistamassa metsässä esitellään ja samalla tutkitaan vaihtoehtoista metsänkäsittelytapaa.
Kyseessä on turvepohjainen metsä, jonka vesitalous on käsittelystä huolimatta pidettävä tasapainossa.
Jos puuta kaadetaan liikaa, voidaan pahimmillaan saada aikaan valtava päästölähde sekä ilmaan että vesistöihin. Siksi tehdään poimintahakkuita ja pyritään jättämään eri ikäistä puuta kasvamaan.
Metsänhoidossa puhaltavat nyt selvästi muutoksen tuulet: metsänomistajia ohjataan aiempaa monipuolisempiin menetelmiin.
– Ollaan herätty ajattelemaan kokonaiskestävyyttä eli on ilmastollinen, ympäristöllinen ja metsänhoidollinen näkökulma. Haetaan parhaita käytäntöjä ja etsitään sellasia teitä, että pystyttäisiin entistä kestävämmin hoitamaan metsiä, toteaa metsänhoidon asiantuntija Tatu Viitasaari Suomen metsäkeskuksesta.
Etenkin reheville suometsille suositellaan nyt jatkuvapeitteistä kasvatusta.
Vaikea aihe – ennakkoluulot
Aihe on kuitenkin tulenarka ja jakaa mielipiteitä. Ainakin kaikissa metsiin liittyvissä nettikeskusteluissa saadaan kerta toisensa jälkeen aikaan lihava riita (siirryt toiseen palveluun).
Sen myöntää myös metsäkeskuksen Viitasaari.
– Monilla on syviä ennakkoluuloja puolin ja toisin. Ihmiset ovat erittäin poteroituneita omiin näkemyksiinsä. Mutta tässä pyritään tuomaan semmosta näkemystä, että eri metsänkäsittelytavat voivat elää sulassa sovussa ja kasvupaikan mukaan edetään.
Metsäkeskus ja Luonnonvarakeskus ovat aloittaneet Hiiliviisas suometsän hoito -hankkeen, jolla pyritään vähentämään hiilidioksidipäästöjä sekä ravinne- ja kiintoainepäästöjä vesistöihin.
Siinä suositellaan jatkuvapeitteistä kasvatusta siihen sopiville turvemetsille, mutta silti tarkoitus ei ole ajaa metsänomistajia yhteen muottiin.
– Metsänomistaja itse päättää, mitä metsissään tekee. Me tuomme esiin erilaisia vaihtoehtoja ja tätä jatkuvan kasvatuksen vaihtoehtoa, mutta niin, että ei puhuta joko–tai vaan sekä–että. Samalla metsäkiinteistöllä voi olla avohakkuuta ja jatkuvapeitteistä kasvatusta, vakuuttaa myös hankkeen projektipäällikkö Jussi Laurila Suomen metsäkeskuksesta.
– Pitäisi aina mennä metsän mukaan, mikä juuri sille paikalle parhaiten sopii.
Hidas muutos
Suomessa on vuosikymmenet suosittu yhtä ja samaa menetelmää – avohakkuita.
Se, että menetelmiä halutaan monipuolistaa, tarkoittaa jo isoa muutosta. Tällä hetkellä esimerkiksi jatkuvapeitteisen kasvatuksen osuus on vain muutama prosentti.
Muutos ei tapahdu nopeasti, saatikka kivuttomasti.
– Metsälaki antaa metsänomistajalle mahdollisuudet, mutta myös vastuut. Kun muutos tapahtuu metsänomistajalähtöisesti, on vaikea arvioida, miten nopeasti nämä otetaan vastaan, sanoo Viitasaari.
Viitasaari pitää kuitenkin metsänomistajia vastuullisina ja tiedonhaluisina.
– Metsäomistajat hakevat tietoa, mutta ovat myös epäileväisiä, koska pitkäaikaisia mittaustuloksia ei juurikaan ole. Mutta tässä haetaankin koealojen kautta parhaita käytänteitä ja sitten kerrotaan, missä nämä toimet ovat mahdollisia ja minkälaisissa metsissä niitä kannattaa tehdä.
Sen verran tutkimustietoa alkaa olla, että asiantuntijat pitävät jatkuvapeitteistä kasvatusta parhaana reheville suometsille. Toki niissäkin turvepohjan paksuus ja vesitalous vaihtelevat, eikä yhtä sabluunaa ole niihinkään.
Oikea vesitaso
Suopohjaisten metsien käsittelyyn liittyvä vesitalous onkin vaikea yhtälö, etenkin maallikkometsänomistajille.
Veden pitää olla juuri oikealla tasolla, jottei suosta tule hiilinielun sijaan päästölähde. Jos metsä hakataan kokonaan, puuston vaikutus hydrologiaan katoaa ja pohjavesi nousee. Silloin aiheutuu metaanipäästöjä. Jos taas pohjavesi on liian alhaalla, turve alkaa hajota ja aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä.
Kuulostaa ymmärrettävältä, mutta usein tarvitaan asiantuntijaa arvioimaan, mikä on oikea vedenkorkeus missäkin maastossa.
Hakkuutavan valinnalla siihen voidaan vaikuttaa.
– Pitää löytää oikea menetelmä oikealle paikalle, muuten se voi aiheuttaa todella huonon lopputuloksen, myöntää Viitasaari.
Kuormituspiikkejä aiheuttavat ojitus, kunnostusojitus ja avohakkuu. Lisäksi nyt ajatellaan, että ojitettujen alueiden kuormitus voi kasvaa, vaikkei sille tehtäisi mitään.
Ojittaminen vähenee
Soiden ojittaminen ja ottaminen metsänkasvatukseen on lisännyt puuston määrää ja kasvua valtavasti. Toinen puoli on kuitenkin se, että samalla on myös tuhottu valtavasti suota. Luonnonvarakeskuksen mukaan myös lähteitä ja pienvesistöjä on tuhoutunut, ja valumat kuormittavat isompiakin vesistöjä.
Etelä-Suomen soista on ojitettu yli 80 prosenttia. Kaikilla soilla kasvu ei ole onnistunut eli on tehty myös turhia ojituksia.
Metsäkeskuksen Tatu Viitasaari sanoo, että ojitukset ovat vähenemässä entisestään.
– Ojitusmäärät on laskeneet. Jatkuvapeitteisellä kasvatuksella haetaankin sitä, että voidaan säädellä vesitaloutta. Mutta toki realiteetti on se, että pitää ojittaa jonkin verran. Ennen kaikkea pitää tunnistaa vain ne metsänkasvun kannalta välttämättömimmät ojat, mitkä pitää avata, muistuttaa Viitasaari.
Tarinakartaksi
Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla jopa puolet metsistä sijaitsee juuri suo- ja turvemailla, joten asia koskee pelkästään tällä alueella satoja metsänomistajia.
Juuri Pohjanmaan joissa näkyy myös metsätalouden aiheuttama kuormitus.
Jotkut metsänomistajat toimivat monipuolisten metsänhoitotapojen suunnannäyttäjinä, kuten Kokkolan kaupunki.
– Uskon, että jatkuvapeitteinen kasvatus on tulevaisuuden menetelmä. Se on joissakin tapauksissa sekä luonnon että metsän hyväksi. Toki se ei kaikkiin metsiin sovi. Mutta varsinkin, jos ajatellaan kaupungin roolia isona metsänomistajana, meillä on aito kiinnostus ja tavoite monipuolistaa metsänkäsittelyä, miettii Kokkolan kaupungin metsätalousinsinööri Ahti Räinä.
Hiiliviisasta suometsän hoitoa esitellään kahdeksassa eri kohteessa Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla. Projektipäällikkö Jussi Laurila kertoo, että metsänomistajille tullaan järjestämään maastokäyntejä kohteisiin, mutta ne tulevat myös sähköisesti tutkittaviksi.
– Näitä voi tulla katsomaan ja nämä viedään myös digitaaliseksi tarinakartaksi. Näistä saatavan tiedon perusteella voi tehdä oman valinnan, miten haluaa metsiään hoitaa, sanoo Laurila.
Aiheesta lisää (siirryt toiseen palveluun) Suomen metsäkeskuksen sivuilta.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun maanantaihin kello 23 saakka.