Näyttelijä Pamela Tola ja hänen pikkuveljensä, esikoiskirjailija Joonatan Tola huostaanotettiin lapsina vaikeiden kotiolojen vuoksi. Sisarukset puhuivat ensi kertaa yhdessä lapsuudestaan Ylen Perjantai-ohjelmassa Yle TV1:llä tänään.
Pamelan ja Joonatanin äiti sairasti aggressiivista MS-tautia, joka vei hänet pyörätuoliin. Sairas äiti ei pystynyt enää huolehtimaan lapsistaan. Isällä oli vakavia mielenterveys- ja päihdeongelmia, ja perheen rahat olivat tiukilla. Surkeimmillaan päivälliseksi saattoi olla riisiä ja vedellä laimennettua ketsuppia.
Erityisen vaikeaa on auttaa sellaisia perheitä, joilla on niin sanotusti kulissit kunnossa, Joonatan arvelee. Hän kuvailee vanhempiaan hyviksi puhujiksi, jotka selvisivät tilanteesta kuin tilanteesta.
– He osasivat aina selittää asiat niin, että eivät ne meidän perheen olot niin pahat olleet. Muutimme koko ajan paikkakunnalta toiselle, ja lapsille puhuttiin sosiaalihuollosta kuin he olisivat vihollisia, Joonatan kertoo Sean Ricksin haastattelussa.
– Kun lapsille sanotaan, että meidän perheen asioista ei puhuta, silloin lapsi ei välttämättä uskalla kertoa kenellekään, Pamela lisää.
Joonatanin esikoisromaanissa Punainen planeetta (Otava 2021) kertojana on Joonatan itse, ja yhtenä päähenkilönä esiintyy sisarusten isä. Kirja seurailee melko uskollisesti perheen tarinaa, mutta siinä on myös fiktiivisiä piirteitä.
Joonatanille lapsuus on jättänyt vahvan suojakuoren. Hän kertoo, että kesti pitkään, ennen kuin hän pystyi luomaan kehenkään kiintymyssuhdetta. Hän on työstänyt tuntemuksiaan terapiassa, ja se on auttanut häntä luottamaan muihin ihmisiin ja luomaan merkityksellisiä ihmissuhteita.
– Toivon, että poistettaisiin stigmaa sen ympäriltä, että on ollut lastensuojelun asiakas. Tiedän, että tällaisia lapsia hyljeksitään. Sossut pitäisi nähdä niin, että he oikeasti pyrkivät auttamaan lapsia, Joonatan sanoo.
Isän itsemurha vei lastenkotiin ja sijaisperheeseen
Mielenterveysongelmista kärsinyt isä teki itsemurhan, kun Pamela oli kahdeksan ja Joonatan vain kuuden vanha.
Isän itsemurhan jälkeen sisarukset sijoitettiin ensin lastenkotiin ja lopulta sijaisperheeseen. Biologinen äiti kuoli vain muutama vuosi isän menehtymisen jälkeen.
Pamela kokee, ettei muista lapsuudestaan paljoakaan. Tunne, jonka hän kuitenkin muistaa hyvin, on jatkuva turvattomuus.
– Lapsihan sopeutuu kaikkeen eikä tajua, että (koti)ympäristö ei ole normaali tai sellainen, mitä muut lapset eivät koe. Jos vanhemmat ovat sairaita tai alkoholisteja tai muuta, niin totta kai lapsella on turvaton olo, kun ei ole aikuisia luomassa ohjenuoria, Pamela sanoo.
Nykyisin Pamela on menestynyt näyttelijä ja ohjaaja. Hän ei uransa aluksi halunnut kertoa julkisesti menneisyydestään, koska ei tahtonut luoda kuvaa orpotytöstä, joka kasvoi tähdeksi.
Pamela pitää sellaisia tarinoita uhriuttavina. Hän ei halunnut saada huomiota siksi, että oli huostaanotettu, vaan siksi että menestyi urallaan.
Nyt Pamela on luennoinut jo kymmenen vuotta yläkouluissa unelmista. Hän on itse kolmen lapsen äiti, ja toivoo, että jokainen lapsi osaisi unelmoida.
– (Tilanteeni) on kuitenkin hirveän hyvä osoitus samoja asioita kokeneille nuorille, että vaikka lähtökohdat olisivat mitkä tahansa, voi päästä kokemaan asioita joista unelmoi.
Pamela muistuttaa, että menestys ei kuitenkaan pyyhi lapsuuden traumoja pois.
– Niitä joutuu pitkään työstämään. Pitää opetella hyväksymään menneisyys ja oma keskeneräisyys, Pamela sanoo.
– Toivottavasti jokainen nuori ymmärtää, että hänessä ei ole mitään vikaa, vaan ne olosuhteet, joissa hän on kasvanut, ovat vain poikkeuksellisen epäsuotuisat.
Katso koko Yle Perjantain jakso Hyvä, paha lastensuojelu Areenassa tästä:
Lue myös: