Kirjailija, historioitsija Kaisa Ikola on elänyt vailla kaupallisten kustannussopimusten tuomaa painetta jo parikymmentä vuotta. Sitä edelsivät kiireiset kirjalliset vuodet.
Ikola tunnetaan muun muassa 1990-luvulla ilmestyneistä nuortenkirjasarjoistaan Hullu Luokka ja Ylämaa.
Kynä on pysynyt terävänä muun muassa historiantutkijana tehtyjä tilaustöitä kirjoittaessa, mutta kaupallisille kirjamarkkinoille Kaisa ei ole tuntenut kaipuuta, tai ei ainakaan tiennyt tuntevansa, kunnes eräänä päivänä vuonna 2020 puhelin soi.
Puhelu tuli tanskalaisen kustannusyhtiö Saga Egmontin Suomen toimistosta. Kustannusyhtiö etsi e- ja äänikirjoina julkaistaviksi sellaisia kirjoja, joita ei enää ole muutoin saatavilla. He halusivat julkaista kirjailijan koko tuotannon.
– Olihan se sellainen yllätys, että vähän aikaan mietin missä on piilokamera? Ei tällaista tapahdu, Ikola naurahtaa.
– On ollut valtavan hauska palata kirjallisuusmaailmaan ja mikä on kaikkein hauskinta, minut muistetaan edelleen.
Lue seuraavaksi: Muistatko Hullu luokka -kirjat? Nuorten kirjoittamien kirjojen julkaiseminen on harvinaista, mutta Kaisa Viitala oli oman aikansa teinikirjailija
Neuleromaani, joka ei kelvannut kenellekään
Kustannusyhtiö oli kiinnostunut myös Ikolan muusta, mahdollisesti vielä julkaisemattomasta, tuotannosta.
Kaisan mieleen muistui vuonna 2008 apurahan turvin kirjoitettu neuleromaani, Oikein Nurin. Tuolloin, sitkeistä yrityksistä huolimatta, se ei kelvannut kenellekään.
Myös tuolloin elettiin käsityöbuumia ja blogien kulta-aikaa. Käsityöblogeja oli paljon ja niiden parissa tumpelokin sai kannustavaa palautetta.
– Siellä hyväksyttiin kaikki, se oli ihan uskomaton maailma. Jopa minua, joka olin ollut käsityötuntien hitain ja huonoin, tsempattiin. Rupesin ihmettelemään, miksei kukaan kirjoita tästä kirjaa?
Ystäviensä yllyttämänä Ikola kirjoitti ja oli lopputulokseen tyytyväinen. Ensimmäisen kerran kirjallisen uransa aikana tukena oli myös joukko esilukijoita.
– Tarjosin sitä usealle kustantajalle ja käsityölehtiin jatkokertomuksena, mutta kukaan ei halunnut sitä. Yksi kustantamo jopa haukkui, että se on ihan surkea.
Toisin kuin kustantamoissa, harrastajapiireissä vastaanotto oli suopea. Torjunnasta suivaantuneena Ikola myi kirjaa tiedostomuotoisena hyväntekeväisyyttä vastaan omia kanaviaan pitkin pari sataa kappaletta.
Muutamaa vuotta myöhemmin monet kustantajat alkoivat suoltaa markkinoille läjäpäin neuleohjekirjoja.
Kaisa Ikola arvelee, että Oikein Nurin -romaanin ajoitus oli väärä.
– Olin muutamaa vuotta liian aikaisin liikkeellä. Kustantamot kuvittelivat, että tämä on pienen hihhuliryhmän juttu, joka ei kiinnosta ketään.
Vuonna 2020 Oikein nurin julkaistiin e-kirjana ja se noteerattiin heti. Nyt helmikuun lopussa 2021 tuli äänikirjaversio, jonka suosio yllätti tekijänkin.
Olin muutamaa vuotta liian aikaisin liikkeellä. Kustantamot kuvittelivat, että tämä on pienen hihhuliryhmän juttu, joka ei kiinnosta ketään.
Kaisa Viitala
Oikein nurin -kirjaa on kuunneltu niin ahkerasti, että se on mm. Bookbeatissa kiilannut viime viikkoina suosiossa Saga Egmontin suomenkielisten äänikirjojen kärkeen.
– Vuosi tai kaksi sitten se ei olisi lähtenyt tällä lailla. Nyt niin monet ovat palaneet käsitöiden pariin tai löytäneet käsityöt, jotka eivät sitä muuten olisi tehneet. Aihepiiri kiinnostaa kaikella tavalla.
Käsityöliike Lankava tuplasi myyntinsä
Kauhavalla toimiva Lankava on tehnyt lanka- ja käsityötarvikekauppaa pian 100 vuotta. Nykyinen toimitusjohtaja Kirsti Karppinen on hänkin ollut alalla yli 30 vuotta ja nähnyt trendien tulevan ja menevän.
Nyt mennään tavallista lujempaa.
– En muista tällaista, ihmeellisiä aikoja eletään.
Lankavan myynti kasvoi viime vuonna yli puolella. Pääosin kasvu tuli nettikaupasta, mutta myös kivijalkakauppa uusissa tiloissa kannatti. Käsityöturisteja riitti niitäkin tuplasti edelliseen kesään verrattuna.
– Jälleenmyyjiltä on myös tullut viestiä, että ihana kun on buumi, on hetken helpompi hengittää.
Ennen koronaa alan messut olivat tärkeitä kohtaamispaikkoja. Jos mahdollista, ne ovat nyt vieläkin tärkeämpiä, vaikka tapahtumapaikkana palvelee usein sosiaalinen media.
Maaliskuun virtuaalisten Kässämessujen jälkeen Lankavan väkeä odotti viikonlopun jälkeen moninkertainen tilausmäärä tavalliseen maanantaihin verrattuna.
– Somella on iso vaikutus. Kun julkkikset esimerkiksi ryhtyvät tekemään jotain, niin moni muukin ajattelee että jos hänkin osaa niin minäkin voin kokeilla ja osata. Aika on sellainen että ihmiset arvostavat kaikkea itse tehtyä.
Lue seuraavaksi: 7 viikossa melkein puoli miljoonaa klikkausta – Strömsö-paidan ohje kiinnostaa jo Islannissa asti
Kun hurahtaa, se on menoa!
Kaisa Ikola väittää olleensa kouluaikojen käsityötunneilla hitain ja huonoin. Hurahdus kävi samaan tapaan kuin Oikein Nurin -kirjan päähenkilöllä Annilla, pienistä onnistumisista innostus kasvoi kunnes hurahdus vei mennessään.
Käsitöihin hurahtaneet tietävät mistä puhutaan. Muille taudinkuva voi olla vieraampi.
Ikola muistelee sosiaalisessa mediassa vastaan tullutta palautetta, jossa lukija moitti, ettei ymmärrä kirjassa kuvattua hillitöntä lankojen ostamisvimmaa.
– Mietin, että eikö hän muista millaista on hurahtaa? Kun menet lankakauppaan niin siinä ei olla köyhiä eikä kipeitä kun niitä lankoja pitää saada!
Vaikka Kaisa Ikolan omat käsityöt ovat viime aikoina jääneet vähiin, kotoa löytyy kaksi muhkeaa laatikollista lankoja. Koskaan ei voi tietää, milloin inspiraatio iskee. Isot innostumisen puuskat, jotka eivät aina riitä ihan siihen saakka, että työ valmistuisivat, kuuluvat nekin taudin kuvaan.
Lähtölaukauksena voi toimia työ, joka on helppo ja nopea. Esimerkiksi pipo, joka neulotaan isoilla puikoilla. Se on nätti ja nopeasti valmis.
– Se on portti siihen, että seuraavaksi huomaat neulovasi kolmen millin puikoilla ompelulangan ohuesta langasta neulemekkoa, eikä tunnu missään, Ikola nauraa.
Trendejä on vaikea ennustaa
Kirsti Karppinen Lankavasta on samoilla linjoilla; helpot aloituspaketit koukuttavat, toisinaan poikkeus vahvistaa säännön. Esimerkiksi islantilaisneuleiden tekoon on moni innostunut lähes kylmiltään, se on ollut yllätys.
– Olen 10 vuotta sanonnut meidän suunnittelijoille, ettei kannata tehdä mitään villapaitamalleja, ei mitään vaikeita, mutta näin kävi. Ei voi koskaan sanoa, ei koskaan, Karppinen naurahtaa.
Ennen käsityöhitit tulivat Suomeen vuoden, parin viiveellä. Nykyään ne levittäytyvät sosiaalisen median välityksellä samaan tahtiin kaikkialle.
Nykyään trendit tulevat usein jopa niin nopeasti, ettei tuotanto tahdo pysyä mukana.
– Keväällä kun oli makrameebuumi, meidän oma tuotantomme ei pysynyt perässä. Emme pystyneet tuottamaan niin paljon lankaa. Nyt on sama tilanne islantilaislangan kanssa. Aina kun kuorma tulee, langat lähtevät todella nopeasti meiltä maailmalle.
Vaikka trendejä on vaikea ennustaa, kenties seuraava on jo näköpiirissä. Luontevana jatkona islantilaispaitabuumille?
– Nyt on kovasti esillä kotimainen villa. Sen saatavuus on ollut huonoa, mutta nyt kun siitä on paljon puhuttu niin ehkä sitä ryhdytään ajattelemaan toisin.
Lue seuraavaksi:
Juttua muokattu 3.4.2021 klo 16.30: Täsmennetty kohtaan "Torjunnasta suivaantuneena Ikola myi kirjaa tiedostomuotoisena omia kanaviaan pitkin pari sataa kappaletta", että myynti tehtiin hyväntekeväisyyttä vastaan.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin kello 23 saakka.