Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on pitkällisten tutkimusten päätteeksi vahvistanut, että Afrikassa elää yhden sijaan kaksi eri norsulajia.
Itä- ja Etelä-Afrikan avoimilla mailla elää savanninorsu (Loxodonta africana), joka poikkeaa Keski- ja Länsi-Afrikan metsänorsusta (Loxodonta cyclotis) niin olennaisesti, että kyse on IUCN:n mukaan kahdesta eri lajista.
DNA-tutkimuksissa on paljastunut huomattava ero norsulajien kesken.
– Niiden ero on luultavasti suurempi kuin leijonien ja tiikerien ero, sanoo The New York Times -lehden haastattelema Illinoisin yliopiston geenitutkija Alfred Roca.
Myös norsujen ulkonäössä ja käyttäytymisessä on eroja. Metsänorsut ovat savanninorsuja pienempiä, niillä on suoremmat syöksyhampaat ja pyöreämmät korvat. Metsänorsujen raskausaika on myös savanninorsuja pitempi.
Metsänorsut elävät nimensä mukaisesti sademetsissä, kun taas savanninorsujen elinaluetta ovat ruohotasangot ja aavikot.
Metsänorsujen kanta on keskittynyt Gabonin ja Kongon tasavallan metsiin. Niiden elinalue on huvennut neljäsosaan alkuperäisestä.
Osa tutkijoista ei hyväksy lajien erottamista, koska ne voivat saada poikasia keskenään. Pariutuminen on kuitenkin harvinaista.
Kannat huvenneet nopeasti
Norsujen määrä on laskenut kuluneen puolen vuosisadan aikana nopeasti. 1970-luvulla afrikannorsua pidettiin vielä yhtenä lajina. Tuolloin sen kannaksi arvioitiin noin 1,5 miljoonaa yksilöä.
Uusin laskelma on vuodelta 2016, jolloin Afrikan koko norsukannaksi arvioitiin 415 000 yksilöä. Kanta oli siis 50 vuodessa laskenut yli kahdella kolmasosalla.
IUCN:n mukaan varsinkin metsänorsun tilanne on erittäin vakava. Arvio sisältyy IUCN:n Punaiseen kirjaan, joka on ajantasainen tietokanta maailman uhanalaisista eläimistä.
IUCN määrittelee, että metsänorsun uhanalaisuusluokitus on "äärimmäisen uhanalainen". Tämä tarkoittaa, että seuraava askel on eläimen katoaminen luonnosta kokonaan.
IUCN arvioi, että metsänorsun kanta on huvennut 31 vuoden tarkastelujaksolla 86 prosenttia.
Savanninorsun tilanne on hieman parempi. Sen luokitus on "vaarantunut". Kanta on kutistunut 50 vuoden aikana vähintään 60 prosenttia, IUCN toteaa.
Salametsästys ja ihmisten leviäminen tuhoisaa norsuille
Tutkijoiden mukaan syyt norsukantojen kutistumiselle ovat selvät. Norsujen kohtaloksi koituvat salametsästys ja elinympäristöjen tuhoutuminen, kun ihminen hakkaa metsiä ja valtaa tilaa maataloudelle.
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa pahin salametsästysaalto nähtiin vuosina 2008–2012, jolloin itäisessä ja eteläisesä Asfrikassa tapettiin noin 100 000 norsua, kertoo uutistoimisto AP:lle Pretorian yliopiston eläintieteen tutkija Rudi van Aarde.
Myös Länsi-Afrikassa salametsästys on suuri ongelma. Esimerkiksi Gabonissa suojelualueiden hoitajista on tullut käytännössä norsuja puolustavia sotilaita.
– Olemme tehneet biologeista taistelijoita. Ihmiset, jotka ovat halunneet tutkia norsuja ja työskennellä luonnon ja luonnonpuistojen hyväksi, ovat käytännössä muuttuneet sotilaiksi, jotka menevät sotaan norsujen pelastamiseksi, sanoi Gabonin vesi- ja metsäasioista vastaava ministeri Lee White AP:lle.
Norsunluukauppa hyödyttää myös terrorismia, kertoo ministeri White.
– 80–90 prosenttia norsunluustamme viedään Nigeriaan ja se päätyy rahoittamaan [islamistista terroristijärjestöä] Boko Haramia. Tämä on siis rajatylittävää taistelua järjestäytynyttä rikollisuutta ja jopa terrorismia vastaan.
Salametsästäjien tappamien norsujen syöksyhampaat päätyvät useimmiten Aasiaan laittomille koriste-esineiden ja perinteisen lääketieteen markkinoille.
Suojelu tuottaa tulosta
Norsujen hyväksi tehdään paljon työtä suojelualueilla eri puolilla Afrikkaa. Tuloksiakin on saatu.
Eräillä Gabonin ja Kongon tasavallan hyvinhoidetuilla suojelualueilla norsujen lukumäärän lasku on onnistuttu pysäyttämään.
Amboselin kansallispuisto Keniassa kertoi viime vuonna suoranaisesta norsujen vauvaboomista. Puiston alueella syntyi ainakin 200 norsunpoikasta, mikä on puiston historian ennätys.
Lisäksi valtavalla Kawangon-Zambezin luonnonsuojelualueella norsujen määrä on paikoin jopa kasvanut. Kawangon-Zambezin luonnonsuojelualue on laajuudeltaan yli puoli miljoonaa neliökilometriä, eli siis Suomea suurempi. Siihen kuuluu alueita Angolasta, Botswanasta, Namibiasta, Sambiasta ja Zimbabwesta.
Afrikassa onkin kaksi norsulajia
Botswanan norsukuolemiin löytyi selitys – syanobakteerien myrkyn uskotaan surmanneen satoja norsuja