Hyppää sisältöön

Kiipeilyssä pelkällä voimalla pääsee vain ensi askeleen

Sami Romppainen on tehnyt harrastuksestaan ammatin.

Onnistumisen tunne on suuri, kun kiipeilijä pääsee maaliin.

Tunnekuohu voi johtua siitäkin, että osa lapsista oppii kiipeämään laatikoita pitkin jo kauan ennen kävelemään oppimista.

Kiipeily on muuttunut entistä haastavammaksi lajiksi, jossa voi pian kilpailla myös olympiatasolla.

Toisaalta itsensä ja pelkojensa haastaminen on mahdollista jo aloittelijalle.

Kiipeilyn suosio on 2000-luvulla moninkertaistunut.

Harrastajia on Suomessa tällä hetkellä jopa 50 000, kun kymmenen vuotta sitten määrä oli noin 13 000.

Sisäkiipeilyhalleja on noussut lähes kaikkiin suurimpiin kaupunkeihin Suomessa.

Voema-kiipeilyhalli sijaitsee Kuopiossa.

Boulderoinnin syntymämaana pidetään Ranskaa.

Laji ottaa tätä nykyä vaikutteita esimerkiksi skeittauksesta ja parkourista. Se tuo lisää vaihtelua liikkeisiin eli muuveihin, joilla seinällä edetään.

Köysikiipeilyssä kestävyys ja liikkeen taloudellisuus ovat kiipeilijän ratkaisevia ominaisuuksia.

Myös köysikiipeily on edelleen suosittu kiipeilyn alalaji.

Hallissa kiipeäminen ei olekaan enää vain valmistautumista tai valmentautumista kiville ja kallioille kiipeämiseen, vaan suuri osa harrastajista käy ainoastaan sisällä kiipeämässä.

Kuopiolainen Sami Romppainen on kiipeilyhalliyrittäjä, joka kiertää ympäri Suomea rakentamassa uusia reittejä.

Hänen suurin esikuvansa reitinrakentajana on ranskalainen Tonde Katiyo.

Joissain erityisemmissä tapauksissa Romppainen luonnostelee reittiä paperillekin, mutta yleensä se rakentuu pala kerrallaan.

Usein reittiä rakennetaan tiimin kanssa.

Tässä on jotain samaa tunnetta kuin lapsena, kun leikki hiekkalaatikolla tai rakensi legopalikoista.

Joidenkin reitintekijöiden kädenjälki erottuu niin selvästi, että kokenut kiipeilijä tunnistaa tyylin jo vilkaisemalla seinää.

Kiinnitän reitinteossa huomiota monipuolisuuden lisäksi myös visuaalisuuteen.

Reitti tarkoittaa sitä yhdistelmää otteita eli askelmia, joita pitkin kiipeilijä etenee alhaalta ylös.

Eteneminen voi tapahtua myös sivulle tai erilaisia ulkonemia tai syvennyksiä pitkin, välillä myös selkä seinää vasten.

Sormet ja niiden iho ovat kiipeilyharrastajan silmäterä.

Joskus kiipeilijä käyttää kaikkia sormiaan yhtä aikaa.

Välillä otteeseen mahtuu vain muutama sormi tai vain sormenpäät.

Välillä on pysähdyttävä miettimään, mitä raajaa liikuttaa seuraavaksi.

Jalkojen työtä tukevat kiipeilykengät, jotka helpottavat tarrautumista otteisiin.

Kehon liikkuvuudella on merkitystä, kun kiipeilijä siirtyy erilaisten ulkonemien yli.

Painovoima tulee tutuksi.

Kiipeilyhallissa kuuluu vähän väliä mätkähdyksiä, kun kiipeilijät joko putoavat tai pudottautuvat pehmeille patjoille.

Hyvä kiipeilyreitti harjoittaa voiman lisäksi koordinaatiota, liikkuvuutta ja luovuutta.

Myös henkistä kanttia tarvitaan.

Siellä saattaa olla joitain liukkaita otteita, jolloin pitää luottaa sellaiseen jalkaotteeseen, mistä tietää että se on ihan järjettömän liukas. Silti pitää uskaltaa laittaa sille painoa. Jos laitan liian paljon tai liian vähän, lipeän siitä.

Seinää ja otteita pitkin voi liikkua myös pyörähtämällä, roikkumalla käsien varassa tai jopa hyppäämällä jänisloikan ylöspäin.

Tekniikkaa voi oppia seuraamalla toisia kiipeilijöitä.

Harrastajat pohtivat myös yhdessä, mikä olisi paras tapa selvittää reitti ylös. Kun joku onnistuu pitkän yrittämisen jälkeen, hallissa raikuvat aplodit.

Sormien ihon lisäksi myös polvet ottavat helposti osumaa.

Treeniseinällä voi harjoitella kiipeilyssä tarvittavia kehonhallinnan erityistaitoja.

Näppivoimaa ja ylävartaloa saa kehitettyä roikkumalla pelkkien sormien avulla – ja moni kiipeilijä myös vetää leukoja tästä asennosta.

Lajin harrastajat kiinnittävät aiempaa enemmän huomiota myös jalkojen treenaamiseen.

Kun harrastuksesta tulee ammatti, ajatukset lajista muuttuvat.

Enää ei ole tärkeintä, että saa jatkuvasti haastettua itsensä. Kiipeily on mukavaa sellaisenaan. Elämäni ei muutu, vaikka saisin kiivettyä jonkun ihan mahdottoman reitin.

Toisaalta, kiipeily on monelle yhtä aikaa harrastus ja elämäntapa.

Kiipeily on ensi kertaa olympialaisten lajivalikoimassa tänä vuonna Tokiossa.

Näkyvyys voi tuoda lajille lisää harrastajia.

Olympialaisissa kiipeilyssä kilpaillaan combined-formaatissa eli lajeina ovat nopeuskiipeily, boulderointi sekä lead- eli vaikeuskiipeily.

Nopeuskiipeilyä on kritisoitu samaan tapaan kuin hiihdossa sprinttikilpailut herättivät vastustusta aluksi. Nopeuskiipeily onkin eriytymässä omaksi alalajikseen entistä selkeämmin.

Kiipeilykilpailujen suosio on kasvanut viime vuosina Suomessa.

Osallistujia on vuosittain useita satoja.

Sami Romppaiselle ulkokiipeily on edelleen se laji, joka tuo vapaa-aikaan elämyksiä.

Viime kesänä ulkokivillä näkyi ennätysmäärä harrastajia.

Lajin tulevaisuus näyttää valoisalta. Vaikka koronatilanne on kurittanut liikunta-alaa muiden alojen ohella, uskon, että jatkossa harrastajien määrä kasvaa.

Tekijät

Susanna Pekkarinen, Susanna Pekkarinen / Yle , Sami Takkinen / Yle, ulkokuva: Sami Romppainen