Muumimukien ja pullonkorkkien keräilemisen juuret ulottuvat vuosituhansien taakse.
– Aluksi olimme nomadeja, joten keräsimme vain sellaista, mitä oikeasti tarvitsimme. Keräileminen on edelleen sisässämme oleva tarve kommunikoida maailman kanssa, kertoo lelu- ja leikintutkija Katriina Heljakka Turun yliopistosta.
Voit jakaa kuvan omista keräilyaarteistasi jutun lopusta löytyvän linkin kautta!
Lapset ovat erityisen viehättyneitä keräilystä. Se alkaa monesti leluista, jotka ovat Heljakan mukaan ensimmäinen lasten valuutta, oma asia, jolla on arvoa.
– Leluja aletaan järjestää ja keräillä. Lelu on kouriintuntuva ja merkityksellinen asia mielikuvituksen laukaisemisessa esiin. Niiden avulla lapsi keksii keinot hallita materiaalista kulttuuria.
Keräilyssä on kyse myös sisäisen maailman järjestämisestä ja logiikasta.
– Keräilyinto ei katso ikää, sillä sekä lapset että aikuiset voivat siitä viehättyä. Se vaihtelee, mitä kerätään ja millä logiikalla.
Eikä keräileminen liittyy ainoastaan esineisiin, sillä se voi olla esimerkiksi elämysten keräilyä. Niitäkin pitää jäsentää. Silloin kuvioihin tulevat valokuvat, albumit ja Instagram.
Mitä keräilykulttuuriin tulee, myös teollisuudessa se on tunnistettu. Kerää koko sarja -idea vetoaa niin aikuisiin kuin lapsiin.
– Sama viehätys on kaikilla siinä kun pakkauksesta ei välttämättä päälle näe, mikä sen sisällä on. Jospa se olisi juuri kokoelman puuttuva osa.
Tämän jälkeen mukaan tulevat kirpputorit, huutokaupat ja internet. Sieltä aletaan etsiä sarjan puuttuvia osia. Keräilystä tulee seikkailua ja nykyajan ihmisen aarteenmetsästystä.
– Väitöskirjassani tein teoreettisen janan: kun ihminen ostaa jonkin esineen, se aikaansaa wow-kokemuksen kun sitä käytetään, se aikaansaa flow-kokemuksen, eli hehkun.
Keräilykulttuurissa myös se patina, joka käytön myötä tulee, on monen mielestä arvokasta. Tämä patina on Heljakan mukaan glow, eli niin sanottu jälkihehku, joka on se kolmas elämyksellisyyden vaihe. Patina tulee flown eli leikkiin uppoutumisen jälkeen.
– Moni tosikeräilijä kyllä ostaa valmiiksi kaksi kappaletta, joista toinen otetaan leikin piiriin ja toinen säilytetään pakkauksessa.
Näin toisella esineellä on leikkiarvo, joka on arvo sinänsä. Sen myötä esine saa myös hehkua ja patinaa. Toinen, pakkauksessa säilytetty esine taas säilyttää keräilyarvonsa.
– Keräileminen ei siis ole vain hallitsematonta halua haalia itselleen tavaraa, vaan mukana ovat monenlaiset merkitykset, elämykset ja seikkailu.