Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

– Jonkun on annettava vaikeille asioille kasvot. Se voin yhtä hyvin olla minä.

Pyry Youngilla on asiat päällisin puolin hyvin. Hänellä on ystäviä, harrastuksia, mukava asunto Helsingin keskustassa.

Yksi iso asia kuitenkin puuttuu.

Young on 37-vuotias ja valmis isäksi. On ollut jo pitkään.

– Perheen perustaminen on aina ollut itsestäänselvyys. Kuulunut siihen suunnitelmaan, miten elämän toivoisi menevän.

Suunnitelman tiellä on iso este.

Vuosi sitten Young kävi tutkituttamassa hedelmällisyytensä. Varmuuden vuoksi.

Tulos oli järkytys. Siemennesteestä ei löytynyt yhtäkään siittiötä.

– On hyvin iso todennäköisyys, että minusta ei koskaan tule biologista isää.

Young ei ole ongelmansa kanssa yksin.

Siittiöiden tuho on kansainvälinen ilmiö

Romahdus on ollut raju. Länsimaisten miesten siittiöiden määrä on puolittunut parissa sukupolvessa.

Vielä vuosikymmen sitten luultiin, että suomalaiset miehet olivat elinvoimainen poikkeus. Siihen mennessä tehdyissä kansainvälisissä mittauksissa suomalainen siemenneste oli ollut huippuluokkaa.

Turun yliopiston professori Jorma Toppari ja ryhmä muita tutkijoita romutti tämän käsityksen vuonna 2011. Tutkijat osoittivat, että suomalaisten miesten sperman laatu oli heikentynyt äkillisesti.

Nyt olemme muiden länsimaiden tasolla. Se on lisääntymisen kannalta huono juttu.

– Noin puolella miehistä on niin huono siittiötuotanto, että se vähintäänkin pidentää aikaa saada raskaus käyntiin, lisääntymisterveyteen erikoistunut professori sanoo.

Kolmekymppisillä suomalaismiehillä on keskimäärin alle 50 miljoonaa siittiötä millilitrassa siemennestettä. Näin alhainen määrä hidastaa naisen raskaaksi tuloa.

Vuonna 2019 joka kahdeskymmenes suomalainen syntyi avustettuna, eli hedelmöityshoitojen kautta.

Jos siittiöiden kato jatkuu viime vuosikymmenten tahtiin, lähes jokainen pariskunta tarvitsee hedelmöityshoitoja jo 2040-luvulla.

Tästä syystä osa asiantuntijoista puhuu jo miesten hedelmällisyyskriisistä.

Toppari välttelee raflaavia termejä. Mutta tilanne ei näytä hyvältä, professori myöntää.

– Mielestäni ihmisten on hyvä olla tietoisia, että meillä on ongelmia.

Ongelma ei ole ainoastaan siittiöiden määrän vähenemisessä. Näköpiirissä ei myöskään ole tehokasta hoitoa.

Ja kun miehen ongelmaa ei osata hoitaa, myös naiset kärsivät.

Jyväskyläläisen Maria Sharapanin (33) rankka kokemus hedelmöityshoidosta johti lopulta traumaperäiseen stressihäiriöön.

Yliopiston tuntiopettajana ja mindfulness-ohjaajana työskentelevä Maria ja hänen miehensä aloittivat hedelmöityshoidot vuonna 2018.

Ensin kartoitettiin lapsettomuuden mahdolliset syyt. Miehelle se tarkoitti siemennesteanalyysiä, jossa mitataan siittiöiden määrää ja liikkuvuutta.

Selvää syytä lapsettomuuteen ei ilmennyt, mutta diagnoosiksi tuli naisen hedelmättömyys. Tämä johtui siitä, että miehen siemenneste oli normaalirajoissa, mutta Marian ovulaatiotestit toivat heikon tuloksen.

Aloitettiin koeputkihedelmöitys. Sharapan sai hormonihoitoa, jonka jälkeen hänen munasolujaan kerättiin neulalla.

Heti kun lääkärin neula meni sisään, Mariasta tuntui että jokin oli pielessä.

– Se sattui ihan kauheasti, ja hän vain jatkoi ja jatkoi niiden munarakkuloiden etsintää. Hän sanoi, että ei sen pitäisi sattua noin.

Sharapanin hedelmöityshoidon tulos jäi huonoksi. Munasolujen kypsyttäminen aloitettiin varovaisella hormoniannoksella. 12:sta kerätystä solusta vain kaksi oli ehtinyt kypsyä.

Lopulta koeputkihedelmöitys ei onnistunut.

Sharapan alkoi etsiä lisätietoa lapsettomuuden syistä.

Pariskunta lähti lisätutkimuksiin yksityisklinikalle. Siellä miehen aiemmin normaaliksi todetusta siemennesteestä löytyikin ongelma. Sperman hapettumista kuvaava oksidatiivinen stressi oli koholla.

Oksidatiivinen stressi voi viitata siittiön perimäaineksen eli DNA:n rikkoutumiseen. Vaurioitunut DNA on taas tutkimuksissa yhdistetty miesten hedelmättömyyteen.

Asiaa ei havaittu aiemmin, koska miehen osuutta lapsettomuudessa tarkastellaan pintapuolisesti.

– Mies on lapsettomuushoidossa vieläkin vähän lapsipuolen asemassa. Eli miehen asiat helposti selvitetään huonommin kuin naisen, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Rauni Klami.

Nykyisin Suomessa tiedetään, että tahaton lapsettomuus johtuu yhtä usein miehestä kuin naisesta.

Aihe on silti edelleen tabu, sanoo hedelmättömyydestä kärsivä Pyry Young.

– Jos haluaa kärjistää, niin onhan se miehen tehtävä siinä prosessissa tuottaa siittiöitä. Jos siihen ei pysty niin ymmärrän, että se voi olla monen itsetunnolle murskaavakin tilanne.

Vaikka lapsettomuuden syy paikannettaisiinkin mieheen, lopputulos on sama: avustettu hedelmöitys.

Youngia tämä ei auta. Koeputkihedelmöitykseen tarvittaisiin edes pieni määrä toimivia siittiöitä ja Youngilta niitä ei vielä ole löydetty.

Mies tarvitsisi ratkaisun ongelman juurisyyhyn eikä koeputkihedelmöityksen kaltaista kiertotietä.

Pyry Youngin ongelman syytä on etsitty perinpohjaisesti.

Youngin hormoniarvot mitattiin verikokeilla. Mahdollisia siittiötuotantoon vaikuttavia tukoksia etsittiin ultraäänitutkimuksella ja kromosomipoikkeamia kromosomitutkimuksella.

Mitään poikkeavaa ei ole löytynyt. Eikä siten selitystä.

Vastausten puute on piinaavaa.

– Puhutaan elämäni suurimman unelman ympärillä olevasta ongelmasta. Löysässä hirressä roikkuminen on henkisesti aika raastavaa.

Young on luonnollisesti miettinyt ongelman syitä myös itse.

– Uskon, että tällä meidän länsimaisella hedonistisella elämäntavalla on suuri vaikutus asiaan. Mutta kun en ole asiantuntija.

Moni asiantuntija on kuitenkin samaa mieltä.

Hedelmällisyyden laskun syitä on etsitty miesten tunnetusti epäterveellisiksi käyneistä elintavoista. Hedelmöityshoitoklinikalla käyvä mies saattaakin saada tupakoinnin lopettamisen kaltaisia elämänohjeita.

Se on hyvä ohje, mutta ei ratkaisu hedelmättömyyteen, sanoo professori Jorma Toppari.

– Se on vähän illuusio minun mielestäni. Siinä luodaan odotuksia perheille, jotka jäävät sitten ehkä turhaan odottamaan muutoksia.

Suomalaiset nuoret miehet esimerkiksi tupakoivat paljon vähemmän kuin vanhempansa. Siitä huolimatta nuorten siemenneste on huomattavasti heikompaa.

Kun yksilöiden elintavat eivät tyhjentävästi selitä siittiökatoa, tutkijoiden katse on kääntynyt ympäristöön.

Tarkemmin sanoen kemikaaleihin.

Meihin kertyy koko ajan haitta-aineita

Aika ajoin huomataan, että jollain arkisella aineella on hedelmällisyyttä heikentävä sivuvaikutus.

Esimerkiksi vielä 1990-luvulla suomalaisia mansikoita estettiin homehtumasta vinklotsoliini-nimisellä yhdisteellä.

Vinklotsoliini on niin sanottu hormonihäirikkö. Elimistöön päätyessään se häiritsee kehon testosteronituotantoa. Eläinkokeissa vinklotsoliini on laskenut aineelle altistettujen rottien sekä niiden jälkeläisten hedelmällisyyttä.

Vinklotsoliinin käyttö kiellettiin EU:ssa 2007. EU:n ulkopuolella sitä käytetään edelleen.

MOT keräsi tietoja EU:n alueella käytetyistä kemikaaleista, joiden tiedetään tai epäillään heikentävän lisääntymiskykyä.

Niitä on satoja.

Kasvava määrä asiantuntijoita epäilee, että ympäristön kemikaalicocktail on vähintäänkin osaselitys miesten laskevaan hedelmällisyyteen.

Turun yliopiston professori Jorma Toppari on yksi heistä.

– Kemikaalit, jotka estävät miessukupuolihormonien tuotantoa tai vaikutusta, haittaavat kiveksen kehitystä. Kun samaan suuntaan vaikuttavia kemikaaleja on useita, vaikutus kumuloituu.

Löytyisikö kemikaaleista selitys Pyry Youngin tilanteeseen?

Teimme testin.

Toimitimme THL:n Kuopion tutkimuskeskukseen näytteen Pyry Youngin ja Maria Sharapanin verestä ja virtsasta.

Näytteistä etsittiin aineita, joiden tiedetään vaikuttavan lisääntymisterveyteen tai häiritsevän hormonitoimintaa.

Niitä löytyi sekä Pyryn että Marian näytteistä.

Pitoisuudet olivat kuitenkin pieniä. Reilusti alle määrien, joita THL pitää riskirajoina.

Kemikaalitesti ei siis tarjoa selitystä Youngin ongelmaan.

– Toisaalta se oli huojentava tieto. Toisaalta, jos joku olisi pompannut sieltä esille, tämä olisi ehkä ratkennut. Mutta hyvä että saatiin yksi mahdollinen tekijä pois, Young tuumaa.

Tulos ei kuitenkaan todista, että hedelmättömyys ei johdu kemikaaleista.

Tiedämme aineiden haittavaikutuksista toistaiseksi vähän. Emme esimerkiksi ymmärrä, miten tuhannet kemikaalit vaikuttavat yhdessä.

Eläinkokeissa on havaittu, että altistuminen isolle joukolle hormonitoimintaa häiritseviä aineita heikentää hedelmällisyyttä, vaikka yksittäiset annokset olisi määritelty turvallisiksi.

On mahdollista, että sama pätee meihin. Varmuuden saaminen on vaikeaa, koska eläimillä tehtyjä kokeita ei voi toistaa ihmisillä.

On myös mahdollista, että pahin vahinko on tapahtunut kauan sitten.

Osa lisääntymistä heikentävistä aineista on kulkeutunut kehoihimme äidinmaidon kautta.

80-luvulla suomalaisten äitien rintamaidossa oli esimerkiksi moninkertainen määrä dioksiineja tähän päivään verrattuna. Dioksiinit ovat teollisuuden sivutuotteina syntyviä ja elimistöstä hitaasti poistuvia ympäristömyrkkyjä.

Tämä on olennainen tieto. Miehen hedelmällisyys määräytyy pitkälti lapsuudessa.

– Kriittisiä vaiheita ovat sikiöaika, varhaislapsuus ja aika ennen puberteetin käynnistymistä, sanoo professori Jorma Toppari.

Tänä päivänä perheitä perustavat saattavat siis kärsiä vanhempien ikäpolvien tietämättömyydestä.

Miten eroon ongelmasta?

Lisääntymistoiminnalle haitallisista kemikaaleista luopuminen on hidasta.

Yksi syy tähän on se, että haitallisen aineen poistaminen ei välttämättä poista ongelmaa. Sen tilalle voi tulla korvaava aine, jolla on myös jokin haitallinen vaikutus

Ehkä merkittävin syy on se, että kemikaalit ovat erittäin hyödyllisiä. Siksi kemikaalin käytön rajoittamiseen tarvitaan vahva näyttö kemikaalin haitallisuudesta.

Usein tämä näyttö ei tule kemikaaliteollisuudelta, vaan julkisesti rahoitetun akateemisen tutkimuksen kautta.

Miesten hedelmällisyyttä koskeva tutkimus ei kuitenkaan ole mikään rahamagneetti, sanoo Turun yliopiston professori Jorma Toppari.

Ehkä hedelmällisyyden lasku johtuu miesten epäterveellisistä elämäntavoista, ehkä ympäristön haitta-aineista. Ehkä kemikaaleista, joiden käytöstä on kauan aikaa sitten luovuttu. Mahdollisesti jossain määrin näistä kaikista.

Niin kauan kuin parempaa tietoa ei ole, tehokasta hoitoakaan ei voi kehittää.

Se käy lopulta kalliiksi, varoittaa professori Toppari.

– Jos tunnistaisimme riskitekijät, jotka lisäävät tarvetta avusteiselle lisääntymiselle, säästäisimme rahaa. Näin säästettäisiin myös naisten vaivaa ja kärsimystä.

Pyry Youngin tutkimus jatkuu.

Tällä hetkellä hänen testosteronituotantoaan nostetaan estrogeeniblokkaajilla. Toistaiseksi lääkekuuri on tuonut lisää virtaa, mutta ei siittiöitä. Lopullisen vaikutuksen näkee kuitenkin vasta kuukauden sisällä.

Häneltä aiotaan myös ottaa pieni koepala tarkempaa tutkimusta varten. Vaikka siittiöitä ei löydy siemennesteestä, niitä voi löytyä suoraan kiveksestä.

Silloin koeputkihedelmöitys olisi mahdollista.

– Tää mun tuomio ei ole lopullinen vielä.

Kello kuitenkin käy. 37-vuotias Young on tietoinen iästään.

– Jostain luin knoppitiedon, että jos mies on lapseton 40-vuotiaana, niin suurella todennäköisyydellä jää lapsettomaksi.

Tällaisia asioita ei kannata pyöritellä yksin, Young sanoo. Hän haluaa rikkoa hiljaisuuden, joka edelleen tuntuu estävän miehiä puhumasta hedelmättömyydestään.

– Monissa asioissa helpottaa kun voi pallotella asioita sellaisen kanssa jolla on samat kokemukset.

Puhumalla julkisesti Young haluaa myös lisätä yleistä tietoisuutta ongelmasta.

Jos hän olisi itse tiedostanut oman tilanteensa aiemmin, elämä olisi voinut kulkea täysin toiseen suuntaan.

– Olisihan se muuttanut suunnitelmia.

Voit keskustella aiheesta 13.4. klo 23:een asti.

MOT selvittää miksi siittiöt vähenevät ja miksi lapsettomuuden syytä etsitään yleensä miehen sijaan naisesta:

Kuuntele Takaisin Pasilaan -podcast: miksi juuri kolmekymppiset kärsivät huonosta spermasta?