Hyppää sisältöön

Heli Tuikka koki, etteivät lääkärit ottaneet kovia kipuja todesta – kymmenien lääkärireissujen jälkeen häneltä löytyi laajalle levinnyt suolistosyöpä

On harvinaista, ettei vakavaa sairautta huomata kohtuullisessa ajassa. Vähäoireiset syövät ovat katalimpia.

Heli Tuikka koki, etteivät lääkärit ottaneet häntä todesta.
Heli Tuikka kehottaa jokaista kuuntelemaan omaa kehoaan ja vaatimaan hoitoa, jos jokin tuntuu olevan vialla. Kuva: Antti Eintola / Yle
Mari Jäntti

Kesäkuinen aamu vuonna 2019 oli paahtava. Heli Tuikka heräsi Keski-Suomen keskussairaalassa, pian hänen vatsansa kuvattaisiin perusteellisesti.

Tuikka toivoi, että kuvauksen avulla saadaan selvyys häntä jo lähes puolitoista vuotta vaivanneisiin vatsakipuihin ja -kramppeihin.

Edellisenä iltana hän oli tullut silloisesta kotikaupungistaan Keuruulta kiireellä ambulanssilla sairaalaan, sillä kivut olivat jälleen yltyneet kestämättömiksi ja hän oli alkanut vuotaa verta.

Tunnin kuluttua kuvauksista Tuikka asteli varmoin fiiliksin lääkärin pakeille miehensä Juha Tuikan kanssa. Vihdoin asiaan saataisiin selvyys.

Vakavan oloinen lääkäri istutti pariskunnan huoneeseensa. Syy oli löytynyt: umpisuolesta munasarjoihin, paksu- ja ohutsuoleen sekä vatsanpeitteisiin levinnyt pahanlaatuinen syöpä.

Tuikka leikattiin kiireesti. Osa paksu- ja ohutsuolesta sekä vatsanpeitteistä poistettiin, kohtu ja munasarjat kokonaan.

Leikkauksen jälkeen lääkäri tuli Juha Tuikan luo. Ennuste oli huono, elinaikaa olisi luultavasti alle vuosi.

Juha oli raivoissaan. Hän oli ollut vaimonsa mukana kymmeniä kertoja hakemassa apua ja selvittämässä syytä koville kivuille. Hoitoa oli haettu eri terveyskeskuksista ja sairaaloista.

Juhan päässä pyöri ajatus: miten tämä voi olla mahdollista?

Särkylääkettä ja rautatabletteja

Tätä nykyä Nokialla asuva Heli Tuikka haluaa kertoa kokemastaan, koska kokee ettei saanut tarvitsemaansa hoitoa. Tuikan kokemus on, että hänen kipujaan ei jostain syystä otettu todesta.

Pakitetaan kuitenkin vielä kevääseen 2018, siihen mistä toistuvat kivut alkoivat.

Tuikka alkoi tuntea kipua umpisuolen kohdalla. Kesän mittaan kipu voimistui ja levisi laajemmalle, joten Tuikka hakeutui silloisen kotikaupunkinsa Jämsän terveysasemalle.

Hänet tutkittiin ja lääkäri totesi divertikuliitin, eli umpipussitautiin liittyvän bakteeritulehduksen. Tuikkaa lähdettiin hoitamaan sen mukaisesti.

Juha ja Heli Tuikka.
Juha ja Heli Tuikka ovat istuneet yhdessä useita kertoja terveysasemilla odottamassa lääkäriä. Kuva: Antti Eintola / Yle

Kivut jatkuivat ja hän meni uudelleen ja uudelleen Jämsän terveysasemalle.

– Kipu oli sellaista kuin joku olisi puristanut jotain vatsassani, päästänyt irti ja puristanut taas kohta uudelleen, Tuikka kuvailee.

Tuikka kertoo, ettei lääkäri aina tutkinut häntä, vaan totesi aikaisempien käyntikertojen perusteella, että häntä vaivaa edelleen divertikuliitti. Hän sanoo, että lääkäri kehotti lähtemään kotiin ja syömään särkylääkettä.

Välillä Tuikka kärvisteli kotonaan, sillä koki, ettei lääkäristä saanut apua. Juha Tuikka maanitteli vaimoaan lähtemään kanssaan lääkäriin, mutta aina Heli Tuikka ei suostunut.

– Mietin, ettei tämä kipu ole normaalia, mutta ajattelin, että antaa olla. En viitsi mennä hakemaan hoitoa, kun en sitä saa.

Tapaninpäivänä kivut kävivät sietämättömiksi. Tuikka jouduttiin kuskaamaan kiireesti Jämsästä Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Hänen hemoglobiininsa oli hälyttävän alhainen.

TAYSsissa hänet laitettiin tiputukseen ja olo hieman koheni. Muutaman tunnin kuluttua Tuikka lähetettiin takaisin kotiinsa. Seuraavana aamuna hän oli kävelyllä Rita-koiran kanssa. Yhtäkkiä kivut palasivat ja hän ei saanut henkeä.

Heli Tuikka lenkillä koiransa kanssa.
Heli Tuikka Rita-koiransa kanssa kävelyllä kotinsa lähimetsässä. Kuva: Antti Eintola / Yle

Heli ja Juha Tuikka lähtivät jälleen Jämsän terveysasemalle. He kertovat lääkärin tulleen kysymään, mitä Heli Tuikka taas täällä teki. Hän kertoi olleensa viime yönä TAYSissa ja että olo oli jälleen huono.

– Lääkäri totesi vihaisen oloisena, että hän kyllä näkee tiedoistani minun käyneen TAYSissa.

Tuikka lähetettiin kotiin rautatablettireseptin kanssa.

Muutaman kuukauden kuluttua Tuikka tähystettiin Jämsässä. Lääkäri antoi ymmärtää, ettei mitään huolestuttavaa löytynyt.

Myöhemmin Tuikka luki potilastiedoistaan, että tähystyksessä ei oltu päästy umpisuoleen saakka. Tätä hänelle ei kuitenkaan kerrottu. Syöpä pääsi alun perin leviämään umpisuolesta. Myöhemmin selvisi myös, että tähystyksessä suoleen oli poltettu reikä.

Jämsän Terveyden johtava ylilääkäri Titta Frantsila ei voi kommentoida yksittäistä potilastapausta. Frantsila kuitenkin pahoittelee potilaan ikävää kokemuksesta terveydenhuollossa.

– Terveydenhuollossa asiantuntijat tekevät parhaansa ja perustavat hoitoratkaisut potilaan oireisiin ja löydöksiin hoitosuositusten mukaan. Virheitäkään ei voida valitettavasti kokonaan välttää.

Mysteerikipu

Keväällä 2019 pari muutti Keuruulle. Heli Tuikka oli tyytyväinen, ettei hänen tarvitsisi mennä enää Jämsän terveysasemalle.

Vastaanotto Keuruun terveysasemalla ei kuitenkaan ollut sen kummoisempi kuin Jämsässä.

Tuikka hakeutui joitain kertoja uuden kotikaupunkinsa terveyskeskukseen. Eräällä kerralla, usean tunnin kuluttua lääkäri saapui ja kertoi, että Heliä on jo tutkittu paljon ja syytä ei löydy.

– Kivun sanottiin olevan mysteeri.

Heli kokee, että Keuruulla luettiin aikaisempia papereita ja tutkimuksia, joita hänelle oli tehty, kuten jo tehtyyn tähystykseen, jossa ei kuitenkaan päästy umpisuoleen saakka.

– Koen, että lääkäri teki arvionsa aikaisempien tutkimusten pohjalta.

Keski-Suomen seututerveyskeskuksen ylilääkäri Jari Raudasoja ei voi kommentoida yksittäisen potilaan tapausta. Keski-Suomen seututerveyskeskukseen kuuluu kahdeksan eri kunnan terveysasemat, joista yksi on Keuruun terveysasema.

Raudasoja kertoo, että usein yleiset sairauden oireet ja merkit kehittyvät vähitellen. Tavalliset sairaudet tutkitaan ensin ja seurataan hoidon vastetta. Hänen mukaan oireiden jatkuessa hoidon tarve arvioidaan aina uudelleen.

– Se, että vakavampi sairaus ei jää haaviin kohtuullisessa ajassa, on harvinaista.

Ylilääkärin mukaan katalimpia ovat usein miten alkuvaiheessa vähäoireiset ja kivuttomat syövät. Näitä syöpiä ovat tyypillisesti osa ruoansulatuskanavan syövistä, munuaissyövistä ja gynekologisista syövistä.

– Hoidon tarpeen arvio on näissä alkuun piilevissä tapauksissa haastava tehtävä, jos samaan aikaan löytyy joku muu, niin sanottu lievempi syy tai sairaus, joka selittää oireet.

Heli Tuikka Keski-Suomen keskussairaalassa kesällä 2019.
Heli Tuikka Keski-Suomen keskussairaalassa, muutama päivä leikkauksen jälkeen. Kuva: Heli Tuikan kotialbumi

Kun syöpä viimein löytyi Keski-Suomen keskussairaaassa kesällä 2019, oli tilanne paha. Heli Tuikka oli käynyt Keuruun terveyskeskuksessa vain muutama kuukausi aikaisemmin. Hän kertoo menneensä shokkiin tiedosta.

– En kuitenkaan ollut huolissani itsestäni, vaan lapsista ja miehestäni. Miten he pärjäävät, jos minulle kävisi huonosti?

Syöpä uusiutui

Heli Tuikka selvisi leikkauksesta ja on edelleen elossa, lääkärin antamasta huonosta ennusteesta huolimatta. Myös siitä huolimatta, että syöpä uusiutui viime vuonna. Tuikka leikattiin tämän vuoden alussa Meilahden sairaalassa ja sytostaattihoidot ovat nyt käynnissä.

Kuitenkin sekä Heli että Juha Tuikan usko terveyskeskuslääkäreihin ja hoidon saamiseen on mennyt.

– Tavallinen ihminen on täysin lääkärin armoilla. Jos lääkäri lähettää kotiin, ei voi muuta kuin mennä kotiin. Vaikka on kivuissa, Juha Tuikka sanoo.

Tampereen yliopiston lääketieteen filosofian ja etiikan professori Pekka Louhiala ei voi ottaa kantaa Heli Tuikan tapaukseen, mutta kommentoi yleisellä tasolla asiaa. Louhialan mukaan on mahdotonta arvioida sitä, kuinka moni potilas kokee, ettei häntä ole otettu vakavasti lääkärikäynnillä.

– Jos potilas lähtee vastaanotolta sellaisessa käsityksessä, että häntä pidetään luulosairaana, niin jollain tavalla kommunikaatio on epäonnistunut.

Kukaan lääkäri ei sanonut Heli Tuikalle tämän olevan luulosairas, mutta hän koki lääkäreiden ajattelevan niin.

– Vaikka tänä päivänä lääkäri tuskin Suomessa käyttää sanaa luulosairas, se ei muuta sitä, etteikö potilas voisi saada vaikutelmaa, ettei häntä oteta vakavasti.

Louhialan mukaan olisi aina toivottavaa, että potilas lähtiessään vastaanotolta tuntee, että hänet on otettu vakavasti.

– Se ei tarkoita sitä, että potilas ja lääkäri ovat automaattisesti samaa mieltä potilaan oireiden syistä tai toimenpiteiden tarpeista. Lääkäri on asiantuntija, joka punnitsee, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi ja myös potilas voi antaa oman näkemyksensä siitä.

Lääketieteen filosofian ja etiikan professori kuitenkin painottaa, että kipu on aina todellista.

– Ja potilaan oireet ovat todellisia.

Potilasvahinkoilmoitus tehty

Heli Tuikka on tehnyt yhdessä miehensä Juha Tuikan kanssa Jämsässä saadusta hoidosta potilasvahinkoasian. Potilasvahinkolautakunnan lausunnon mukaan syövän diagnosoinnissa tapahtui 2–3 kuukauden viive.

Tuikat eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä lausuntoon ja ovat tehneet asiasta vastineen asianajajan avulla. Heidän mukaansa lausunnossa oli puutteita.

Vaikka molemmat ovat väsyneitä, he kokevat että hoitoa ja vastuuta on vaadittava. He harkitsevat potilasvahinkoasian tekemistä myös muualta saadusta puutteellisesta hoidosta.

– Hoitoa on joissain tapauksissa vaadittava, jotta sitä saa, Heli Tuikka sanoo.

Juha Tuikka koiransa kanssa.
Juha Tuikka on seissyt vaimonsa rinnalla kahden syöpädiagnoosin läpi. Hän on vaatinut yhdessä Helin kanssa tälle hoitoa. Kuva: Antti Eintola / Yle

Millä tavoin sinut on kohdattu lääkärikäynneillä? Keskustele aiheesta keskiviikkoon kello 23:een saakka.

Suosittelemme sinulle