Kuten niin monen muunkin, myös oululaisen Mari Korpelan, 34, elämä muuttui koronan myötä. Työnteko henkilöstöpalveluyrityksessä pysähtyi lomautukseen ja yhtäkkiä oli aikaa miettiä, mitä elämältään tahtoisi.
Jo aiemmin takaraivossa oli kuplinut määrittelemätön tyytymättömyys elämäntilanteeseen ja nyt oli mahdollisuus tehdä jotain muuta.
Korpela alkoi piirtää.
Samalla kasvoi ajatus siitä, että hän jatkossa tahtoisi tehdä asioita, joita hän on pelännyt tai arkaillut. Päästä korvien välissä olevan häpeän yli.
Piirtäminenkään ei ollut aluksi helppoa. Hän oli lopettanut harrastuksen teini-iässä, kun ei kokenut olevansa tarpeeksi taitava ja hyvä, vaikka ihmiset ympärillä sanoivat toista.
Hän alkoi piirtää kuvia alastomista ihmisistä. Kuvissa keho oli aina laiha. Korpelasta tuntui, että muodokkaampia piirteitä oli vaikea saada paperille, ja se häiritsi häntä.
Korpela päätti ottaa malliksi kuvan itsestään alusvaatteet yllään. Vaikka kuva tuli vain itselle, oli sen ottaminen silti pelottavaa. Oman kehon katseleminen ei ollut helppoa.
Sitten jokin naksahti, hän sanoo.
Kuuntele, miten Mari Korpela kertoo, kuinka perusti piirtämilleen kuville sometilin ja kaikki lähti etenemään vyöryn lailla. Toimittajana on Marko Siekkinen.
Kehorauha koskee sekä itseä että muita
Mari Korpela on opiskellut aiemmin kasvatustieteiden maisteriksi ja tanssinopettajaksi. Hän sanoo kärsineensä pitkään kehohäpeästä. Hän laihdutti alituiseen, punnitsi raejuustoa muovikuppeihin ja tarkkaili jatkuvasti kehoaan.
– Tuli totaalinen kyllästyminen. Miksi en voi olla sellainen kuin olen? Enkä tarkoita sitä, että täytyy rakastaa jokaista osaa kehossaan, mutta hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.
Korpela alkoi puhua kehorauhasta perustamallaan Instagram-tilillä.
Pian ikuiseksi laihduttajaksi itseään aiemmin kuvannut nainen oli ripustamassa piirroksiaan näyttelyyn, ja alastonkuvat koristivat myös julisteita ja t-paitoja.
– Eihän elämäni punainen lanka voi olla, että koko ajan jahtaan tiukempaa takapuolta tai litteämpää vatsaa.
Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä tunnistaa tilanteen. Hän toteaa, että omaa olemista arvotetaan usein juuri kehon koon perusteella.
– Vaikka syömishäiriö voi tuntua kaukaiselta ajatukselta, voi moni voi samaistua ajatukseen, että laihduttaminen, hauiksen kasvattaminen tai karkkilakko toisi elämään onnellisuutta tai ratkaisisi elämän ongelmia.
Mari Korpela toteaa, että kaikilla tulisi olla rauha olla olemassa ja näkyä sellaisena kuin on. Jokaisen pitäisi saada elää ilman kehokommentointia, eikä kehon perusteella pitäisi tehdä oletuksia esimerkiksi siitä onko henkilö terve vai ei.
Katri Mikkilä puhuu läskifobiasta, jossa kommentointi verhotaan usein terveyshuoleksi, vaikka taustalla olisikin ajatus siitä, että ylipaino on rumaa ja epätoivottavaa. Terveyskäsitys on kaikkiaan Mikkilän mukaan hyvin painokeskeinen.
– Meitähän aletaan asettaa keskiarvokäyrille jo ennen syntymäämme. Sieltä jo tulee viesti siitä, että mitä lähempänä keskiarvoa olet, sitä oikeammanlainen olet. Jos siitä poikkeaa, sitä on totuttu pitämään huonona asiana.
Terveydenhoitajan lipsautus voi pysyä mielessä
Pian sen jälkeen, kun Mari Korpela oli perustanut Instragram-tilin piirroksilleen ja alkanut julkisesti pohtia omaa kehosuhdettaan, hän sai tuttavaltaan kuvan, jossa tämä esiintyi yläosattomissa.
Hän totesi Korpelalle, että kuvalla voisi vaikka harjoitella. Kuvan saaminen hirvitti, mutta tuntui samaan aikaan suurelta luottamuksenosoitukselta. Korpela piirsi kuvan, ja tuttava oli tyytyväinen. Pian muutkin alkoivat pyytää kuvia itsestään maksua vastaan.
Korpelan mielessä nousi jälleen epäilys huijarisyndroomasta: en ole ammattilainen, minulla ei ole graafisen alan tai yrittäjyyden koulutusta. Voiko tällaiseen lähteä?
Hän lähti, perusti yrityksen ja nyt tilauspiirrokset alaston- tai alusvaatekuvista ovat yksi Korpelan kysytyimmistä tuotteista.
Alastonkuvan lähettäminen tuntemattomalle vaatii rohkeutta, mutta niiden kautta käsitellään usein myös vaikeita asioita.
– Ihmisten kehotarinoista on huomannut, että kehovihan tunteet itseä kohtaan ovat todella vahvoja. Ne voivat rajoittaa elämää, Korpela sanoo.
Vaikkapa lapsuudesta mieleen jäänyt kouluterveydenhoitajan kommentti on voinut jättää arvet, jotka muistuttavat edelleenkin, Korpela kertoo asiakkailtaan saamista viesteistä.
“On vain erilaista kauneutta”
Mari Korpela sanoo vielä vuosi sitten ajatelleensa, että hänellä oli kaksi vaihtoehtoa, jotta voisi hyväksyä itsensä. Hänen täytyisi joko muuttaa omia kauneusihanteitaan tai laihduttaa itsensä vastaamaan omaa kauneusihannetta. Nykyisin hän miettii toisin.
– Minun elämässäni ei ole enää kauneusihanteita. On vain erilaista kauneutta.
Mediassa ja viihdemaailmassa kehokuvasto on edelleen kapea, Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä toteaa.
Moni syyttää ulkonäköpaineista esimerkiksi sosiaalista mediaa, mutta ei ennen välttämättä ollut paremmin, Mikkilä sanoo.
– Kun selasin 15-vuotiaana Demi-lehteä, ei minulla ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa kuvastoon, jota näen siellä. Nyt kun olen Instagramissa, voin valita, millaisia kuvia siellä seuraan.
Mari Korpela ei ole palaamassa enää entiseen arkeensa. Hän on aloittanut seksuaalikasvattajan opinnot. Niiden myötä hän tahtoo päästä puhumaan paremmin ja ammattitaitoisemmin kehoista ja ihmisten moninaisuudesta.
Entä millaisen neuvon hän antaisi ihmiselle, jonka mielessä oma keho ja sen puutteet pyörivät alituiseen?
– Mieti jotain muuta. Keskity siihen, mikä on kivaa ja saa sydämen sykkyrälle. Sitten kehokin unohtuu. Se on hyvä keho.
Millaisia ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella kehorauhasta maanantaihin kello 23:een asti.
Emmi Nuorgamin kolumni: Kehopositiivisuudesta on tullut ärsyttävää