Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) ekonomisti Sanna Kurronen ei näe varallisuuden kasaantumista isona ongelmana Suomessa.
Taloustieteilijä ja eriarvoisuustutkija Branko Milanović nosti maanantaina Ylen haastattelussa esiin huolen siitä, että sekä ansiotulot että varallisuus kasaantuvat samoille ihmisille ja samalla superrikkaiden joukko kasvaa.
Kurrosen mukaan Suomessa tällainen kehitys ei ole huolestuttavalla tasolla, vaikka varallisuuserot ovat meilläkin kasvaneet.
– Suomessa varakkaimpaan kymmenykseen pääsee sillä, että omistaa kohtuukokoisen asunnon pääkaupunkiseudulla. Emme puhu mistään megaluokan rikkaista, jotka irtaantuvat arjesta, vaan tavallisista työssäkäyvistä perheistä, jotka asuvat suurissa kaupungeissa, Kurronen sanoo.
Kurrosen mielestä Suomeen mahtuisi enemmänkin superrikkaita.
– Suomessa on jo hyvin ankara tuloveron progressio ja pienet varallisuuserot esimerkiksi USA:han nähden. Tarvittaisiin lisää ihmisiä, jotka perustavat yrityksiä ja onnistuvat sillä rikastumaan. Siksi työn ja yrittämisen verotusta pitäisi päinvastoin keventää.
Suomalaiset kokevat verotuksen epätasa-arvoisena
Taloudellinen eriarvoisuus nousi yhtenä osa-alueena esiin EVA:n tuoreessa kyselytutkimuksessa, joka selvitti suomalaisten kokemuksia eriarvoisuudesta elämän eri osa-alueilla.
Yli puolet vastaajista piti tulojen jakautumista ja taloudellista toimeentuloa Suomessa eriarvoisena.
57 prosenttia vastaajista katsoi tuloerojen kasvaneen Suomessa liian suuriksi. Toisaalta tuloeroja ei enää pidetty yhtä suurena ongelmana kuin aiemmin, sillä tuloeroja liian suurina pitävien osuus oli laskenut 15 prosenttiyksikköä vuodesta 2016.
Myös verotus oli yksi teemoista, joissa vastaajat kokivat paljon eriarvoisuutta: noin puolet vastaajista koki eriarvoisuutta verotuksen progressiossa ja erilaisten tulojen verotuksessa. Perustelut voivat olla kuitenkin kaksijakoiset.
– Verotuksessa näkevät epätasa-arvoisuutta kaikkien puolueiden kannattajat ja todennäköisesti eri syistä. Vasemmistopuolueiden kannattajat katsovat sen suosivan liikaa hyvätuloisia, oikeistopuolueiden kannattajat puolestaan näkevät verotuksen liian progressiivisena ja ankarana hyvätuloisille, sanoo Kurronen.
Suurimmaksi suomalaiset kokivat kyselyssä kuitenkin alueellisen eriarvoisuuden. Kaksi kolmesta arvioi, että suomalaiset ovat eriarvoisia asuinkunnittain vertaillen.
Kurronen: Kulutusvero ei kannustaisi päästövähennyksiin
Eriarvoisuustutkija Milanović ehdotti Ylen haastattelussa globaalia, rikkaimpiin iskevää kulutusveroa päästöjen vähentämiseksi. Milanovićin ajatuksessa vero kohdistuisi sellaisiin tuotteisiin ja palveluihin, jotka aiheuttavat paljon päästöjä. Usein tällaiset tuotteet ovat myös niitä, joita hyvätuloiset käyttävät pienituloisia enemmän.
Kurronen näkee tällaisen kulutusveron ongelmallisena yritysten kannalta.
– Tällainen vero ei kannusta yksittäisen yrityksen tuotantoa siirtymään kohti vähäpäästöisempää, jos vero on vaikkapa kaikille tietokonevalmistajille sama eikä riipu siitä, kuinka alhaisilla päästöillä yritys pystyy tuottamaan tietokoneen, Kurronen sanoo.
Kurrosen mukaan tarvittaisiin ennemmin kannustimia yrityksille vähentää päästöjä jo valmistusvaiheessa.
– Päästöt eivät synny siitä, kun kuluttaja ostaa tietokoneen, vaan siitä kun tietokone valmistetaan. Verojärjestelmässä pitäisi siirtyä kohti päästöjen verotusta ja keventää esimerkiksi työn verotusta.
Koulutus koetaan tasa-arvoisena, mutta onko se sitä?
Milanović kuvasi Ylen haastattelussa myös kehitystä, jossa hyväosaisuus luo lisää hyväosaisuutta: varakkaat vanhemmat laittavat paljon rahaa lapsiinsa ja kustantavat nämä esimerkiksi parhaisiin kouluihin. Varakkaiden lapset saavat hyvän koulutuksen kautta hyväpalkkaiset ammatit, ja näin syntyy jatkuvasti kasvava rikkaiden joukko.
Suomessa koulutus nähdään lähtökohtaisesti tasa-arvoisena, eikä rahalla voi ostaa esimerkiksi pääsyä parempaan peruskouluun. Myös EVAn kyselyssä 81 prosenttia vastaajista arvioi, että Suomessa vallitsee koulutusmahdollisuuksien suhteen tasa-arvo.
Silti koulutustaso periytyy ja perhetaustan vaikutus koulutukseen on entisestään lisääntynyt Suomessakin, sanoo eriarvoisuutta juuri koulutuksen näkökulmasta tarkastellut erikoistutkija Outi Sirniö Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Hän oli mukana kirjoittamassa SDP-taustaisen Kalevi Sorsa -säätiön raporttia Eriarvoisuuden tila Suomessa, joka julkaistiin elokuussa.
Toisen asteen koulutus kriittinen paikka
Sirniön mukaan maksuton koulutus ja yhteinen peruskoulu kyllä ylläpitävät koulutuksen tasa-arvoa, mutta järjestelmä ei poista kulttuurista ja sosiaalista pääomaa, jota hyväosaiset vanhemmat voivat siirtää lapsilleen.
– Se tarkoittaa esimerkiksi harrastuksia, kirjojen lukemista tai kotoa saatua roolimallia, mutta myös sitä, että esimerkiksi tietynlaiseen naapurustoon muuttamalla haetaan tiettyä sosiaalista ympäristöä lapselle, Sirniö sanoo.
Yksi ratkaisu huono-osaisuuden kierteen katkaisemiselle on Sirniön mukaan panostaa koulutukseen yhä lisää, esimerkiksi toisen asteen koulutuksen valintavaiheessa, jossa perhetaustan vaikutus on suuri.
– Tätä nivelvaihetta pitäisi muuttaa niin, että tämä opiskeluvalinta ei olisi niin merkittävä lopullista koulutustasoa ajatellen – että myös ammatilliset opinnot suorittanut opiskelija voisi saada hyvät mahdollisuudet jatkaa korkeakouluopintoihin.