Sorin sirkuksen ovesta astuu ulos kaksi maailmanluokan sirkustaiteilijaa. Jalkajonglööri Rosa-Maria Autio ja trapetsitaiteilija Valpuri Kaarninen ovat harjoitelleet Tampereen Nekalassa sijaitsevassa tilassa ne kolme tuntia, joihin heille on vallitsevien rajoitusten puitteissa annettu lupa.
Aamupäiväharjoitukset rytmittävät esiintyjien arkipäiviä nyt, kun ammatti on muuten tauolla. Naiset ovat lapsuuskaupungissa pandemian pakottamina. Jos koronaa ei olisi, molemmat asuisivat ulkomailla ja matkustaisivat esiintymässä kansainvälisen ryhmän kanssa.
– Minun pitäisi olla Ranskassa. Viime vuonna peruutettu kiertue siirrettiin tälle vuodelle ja sitä piti aloitella nyt loppukeväästä, Autio sanoo.
Kaarnisen trapetsitrio on viimeiset kolme vuotta tehnyt keväisin parin kuukauden sopimuksella varietee-esitystä Saksassa.
– Vuosi sitten olimme esittäneet kabareeta kolme päivää kun kaikki loppui. Jäimme kahden kollegan kanssa puoleksi vuodeksi Bremeniin, emmekä tunteneet sieltä ketään muuta. Onneksi saimme käyttää teatteria treenaamiseen, Kaarninen kertaa.
Asuntoauto sirkuksen takapihalla
Rosa-Maria Autio ehti koti-Suomeen koronan sotkettua suunnitelmat. Esiintyjät lähetettiin senhetkisestä paikasta, Walesin pääkaupungista Cardiffista kotimaihinsa lentokoneella. Se tarkoitti sitä, että uskollinen kiertueratsu, asuntoauto, oli jätettävä Britanniaan. Autio pääsi hakemaan kulkupelinsä vasta viime kesän lopussa ja leiriytyi Sorin sirkuksen takapihalle aina tammikuun kovimpiin pakkasiin saakka.
Auto seisoo siellä yhä. Kävelemme tupatarkastukselle. Pihan asfaltilla on renkaita, ja koska olemme sirkusalueella, on kysyttävä, kuuluvatko ne johonkin ohjelmanumeroon. Kuuluvat: tempun nimi on kesärenkaiden vaihto.
Autio avaa hetken aikaa käyttämättä olleen matkakotinsa oven ja esittelee kiertävän sirkuslaisen arkea.
– Olohuone, makuuhuone ja keittiö, kaikki kolmen metrin säteellä. Ei ole hirveästi tilaa jongleerata, nainen nauraa.
Yksin asuvalle tila riittää. Venyttelyt ja harjoittelun saa kiertueiden aikana hoidettua sirkusteltassa, jota saa käyttää vapaasti esitysaikojen ulkopuolella.
Viime keväänä oli hieman liikaa aikaa, Autio sanoo raottaessaan pienen vessan ovea. Klosetin katossa roikkuu diskopallo ja värivaloja. Niiden lisäksi auton rekvisiitta ei paljasta sen kuuluvan sirkustaiteilijalle.
– Paitsi on täällä kässäritapit ja varapitsa, Autio esittelee käsilläseisontaan käytettäviä telineitä ja keskeneräistä käsityöprojektiaan, josta tulee kankainen, jalkojen päällä vinhasti pyöriteltävä lätty.
Kiertolainen tekee varakämpistäkin koteja
Asuntovaunuelämä on asia, joka kiertävien sirkuslaisten elämästä tulee mieleen. Telttakiertueita tekeville taiteilijoille se on tyypillinen asumistapa, mutta Valpuri Kaarnisen tapaiset, pienissä ryhmissä kiertävät esiintyjät majoittuvat toisin.
– Itse olen koko vuoden kiertueella, ja silloin esitysten järjestäjät hoitavat majoituksen. Välillä on hotelleja, välillä pieniä asuntoja.
Lyhytaikaisistakin asunnoista pyritään tekemään koti. Kaarninen kuljettaa mukanaan kuvia, joita kiinnittää seinille, jotta majapaikka ei tuntuisi niin kolkolta.
– Kaikki kämpät on aina sisustettu niillä samoilla tylsillä Ikean huonekaluilla. Joskus kyllä vitsailin, että pitäisi ostaa kotiin samanlaiset, niin maailmalla tuntuisi aina siltä kuin olisi kotona.
Kiertäväksi sirkustaiteilijaksi ryhtyessä kodin käsitettä tulee ajateltua uudella tapaa.
– Mitä kauemmin tätä tekee, sitä vahvemmin tajuaa, että tämä on tosi erikoinen elämäntapa. On aika kuluttavaa olla aina poissa kavereiden ja perheen luota, Kaarninen pohtii.
Sirkusammattilainen kauppaa taitojen lisäksi persoonaansa
Juuri Tampereelle pandemian päättymistä odottamaan saapuminen oli molemmille naisille aika ailla itsestäänselvyys. Kumpikin on alkujaan Sorin sirkuksen kasvatti. Autio aloitti sirkusharrastuksen 6-vuotiaana ja Kaarninen 12-vuotiaana.
– Jostain syystä tiesin heti sirkusleirille mentyäni, että minusta tulee alan ammattilainen. Se ei ollut ilmiselvä polku, koska en pitänyt itseäni tarpeeksi hyvänä tai luontaisena esiintyjänä. Jotenkin onnistuin silti, Kaarninen sanoo.
Autio etsi itselleen sopivaa esiintymistapaa ja harkitsi myös teatteria.
– Lopulta löysin sirkuskoulun, joka yhdisti sirkusta ja teatteria hyvässä tasapainossa ja päädyin alalle sitä kautta.
Koulutus auttaa tulevia taiteilijoita paitsi taitojen myös työn etsimisen kanssa. Sirkusnumeroiden ostajat käyvät katsomassa koulujen päättötöitä, ja opiskeluaikana solmitaan muutenkin suhteita. Ammattiin valmistuttua on kuitenkin syytä varautua tekemään taidokkaiden temppujen lisäksi toimistotöitä.
– Esiintyjän pitää lähetellä paljon sähköpostia. Mitä enemmän esiinnyt, sitä enemmän tulee ostajia ja homma helpottuu, Valpuri Kaarninen sanoo.
On aika kuluttavaa olla aina poissa kavereiden ja perheen luota.
Valpuri Kaarninen
Sirkuslaisten työhakemuksissa ei lue perinteistä kliseetä luotettava ja ahkera, vaan tärkeintä on korostaa omaa erityislaatuisuutta.
– Pitää myydä omaa persoonaa ja olla spesiaali. Valpurin ryhmällä on triotrapetsi, jollaista moni ei tee. Itse puolestani teen jalkajonkkaa tavalla, jolla moni muu ei tee, Rosa-Maria Autio kuvailee.
Työt ovat tiukassa, sillä taitavia sirkusammattilaisia riittää. Pitkäjänteinen työ tuottaa tulosta, mutta pestin saaminen voi olla tuuripeliäkin.
– Itse pääsin suoraan koulusta kiinnitykseen, jossa olen ollut nyt monta vuotta. Uuden shown alla satuttiin etsimään juuri minun tyylistäni ihmistä, Autio sanoo.
– Oma urani on erilainen. Olen tehnyt paljon lyhyitä juttuja, esimerkiksi kiertänyt kesät muutaman päivän keikoilla ulkoilmafestivaaleilla ja tehnyt talvisin muutaman kuukauden sisäsopimuksia. Viime vuosina töitä on riittänyt, mutta otti aikansa, että pääsi mukaan systeemiin, Kaarninen kertoo.
Tulevaisuus on auki mutta toivoa täynnä
Huhtikuun aurinko paistaa sirkuksen pihalle. Valpuri Kaarnisen ja Rosa-Maria Aution mieli on alan ja koko maailman tyhjäkäynnistä huolimatta toiveikas.
– Kyllä tässä on käyty epätoivon partaalla. Mutta toisaalta kun toiset mahdollisuudet on viety, toisia on tullut. Nyt on erityislaatuinen tilanne kun kaikki ovatkin täällä Suomessa. Olemme yrittäneet järjestää joitakin esityksiäkin, Autio kertoo.
– Olen aina luullut olevani negatiivinen realisti, mutta minusta onkin kuoriutunut optimisti. Kyllä tämä tästä vielä lähtee käyntiin, koko ajan kuitenkin sovitaan joistakin asioista ja keikoista, Kaarninen sanoo.
Kyllä tämä tästä vielä lähtee käyntiin.
Valpuri Kaarninen
Isompien toimijoiden tilanne toki huolettaa. Cirque du Soleilin konkurssi oli isku koko alalle, ja niin korona kuin talousvaikeudet sitä ennen ovat koetelleet monia ryhmiä ympäri maailman.
Kulttuurin kaipuu on kuitenkin niin kova, että Autio uskoo katsomoiden täyttyvän tulevaisuudessakin.
– Nyt ollaan odotteluvaiheessa, mutta kyllä ihmiset taas ottavat meihin yhteyttä. Aina ne lopulta ovat ottaneet, Kaarninen lisää.