Hyppy peruskoulusta lukioon on valtava ja lukioaika saattaa muuttaa nuoren tulevaisuuden suunnitelmat kokonaan. Osalla usko omiin kykyihin hiipuu. Tämä muutos näkyy Itä-Suomen yliopiston kolme vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa.
Nuoret tarvitsevat tukea ja apua osatakseen suunnata itselleen sopiviin jatko-opintoihin.
Lukion alkuvaiheen ohjauskeskusteluissa moni nuori kertoo tavoitteekseen päästä töihin niin sanotusti statusalalle esimerkiksi lääketieteen, oikeustieteen, kauppatieteen tai tekniikan aloille. Opintojen edistyessä osalla tavoitteet kuitenkin muuttuvat ja he löytävät uuden mielenkiintoisen jatko-opintosuunnan.
– Lukiossa käydään laajasti läpi eri aloja, kertoo Kuopion lyseon lukion opinto-ohjaaja Pauliina Pöntinen.
Uusi suunta ei ole kuitenkaan huono asia. Kun omaa tulevaisuuttaan pohtii eri näkökulmista, päätyy todennäköisimmin opiskelemaan alaa, joka kiinnostaa oikeasti.
Jatko-opintoja ajatellen parasta olisikin, että lukiolainen keskittyisi niihin aineisiin, jotka häntä kiinnostavat. Niissä saavutetaan yleensä myös paras opintomenestys.
Tytöillä haave yliopistosta vahvin lukion alussa, pojilla lopussa
Pauliina Pöntinen on tutkinut muun muassa sitä, millaisia eroja jatko-opintosuunnitelmien muuttumisessa on tyttöjen ja poikien välillä. Tutkimusaineisto perustuu 210 opiskelijan vastauksiin kolmen vuoden aikana.
Tytöt haaveilevat poikia useammin yliopisto-opinnoista. Eroa on myös siinä, mitä yliopistohaaveille lukion aikana tapahtuu. Tytöillä ajatus yliopistosta jatko-opiskelupaikkana on vahvin kahden ensimmäisen vuoden aikana, kun taas pojilla se on vahvin kolmantena vuotena.
Pojilla kehityskulku menee niin, että ensimmäisenä vuotena yliopisto-opinnoista haaveilevien määrä putoaa toisen vuoden aikana. Abivuoteen tultaessa määrä puolestaan kasvaa voimakkaasti.
Tytöillä haave yliopistosta kasvaa toiseen lukiovuoteen mentäessä, mutta putoaa merkittävästi abivuotena.
Pöntisen mukaan nuoren tulevaisuuden suunnitteluun vaikuttaa myös, tietääkö hän varmasti mitä haluaa tehdä lukion jälkeen, pystyykö hän tekemään päätöstä jatko-opintopaikasta ja kykeneekö hän sitoutumaan jatko-opintoihin.
Joskus myös ulkoiset tekijät sekoittavat suunnitelmia: muiden voimakkaat mielipiteet nuoren tulevaisuudesta, taloudelliset ongelmat ja tuleva muutto omilleen yliopistopaikkakunnalle voivat haitata päätöksentekoa.
Päätöksiä tehdessään nuoret saavat eniten apua vanhemmiltaan. Vanhempien lisäksi tukijoukkoihin kuuluvat kaverit ja koulun henkilöstö.
– Yllättävän usein myös isovanhemmat mainitaan keskustelukumppanina, Pöntinen kertoo.
Myös kavereiden tai sisaruksien opiskelukokemuksilla on merkitystä. Esimerkiksi vanhempaa sisarusta tai ystäväpiiriä seuratessa saattaa löytyä omaan tilanteeseen sopiva ratkaisu.
Osa opiskelijoista kuitenkin uupuu paineiden alla. Yksi keino auttaa heitä olisi luoda realistisempi kuva lukio-opinnoista jo peruskoulun puolella.
Lukiota stressataan jo peruskoulussa
Joensuun Rantakylän normaalikoulun erityisopettaja ja opinto-ohjaaja Fiia Söderholm on huomannut omassa työssään lukion paineiden tippuneen jo osittain peruskoulun puolelle. Lukioon hakevat oppilaat miettivät jo paljon sitä, mikä ala heitä lukion jälkeen kiinnostaa ja mitä aineita lukiossa kannattaisi opiskella.
Myös kilpailu suosituimpien lukioiden aloituspaikoista on kovaa. Tämä luo paineita yläkoululaisille, mikä puolestaan näkyy täydellisyyden tavoitteluna ja uupumuksena.
Lukioon siirtyvän nuoren voi olla vaikea tunnistaa omaa avun tarvettaan. Aika yleistä on, että opinnot ovat sujuneet peruskoulussa hyvin, eikä töitä oman koulumenestyksen eteen ole tarvinnut tehdä paljon.
Opiskelutahti on kuitenkin lukiossa huomattavasti nopeampi ja varsinkin lukion toisen vuoden aikana myös opittavat asiat vaikeutuvat entisestään.
Tuen tarve saattaa tulla todella suurena yllätyksenä opiskelijalle. Tästä voi seurata tunne, että omat taidot ja kyvyt eivät riitä lukio-opintoihin. Osalla usko omiin kykyihin hiipuu.
Eniten vaikeuksia koetaan keskittymisessä, matematiikan opiskelussa ja kokeisiin valmistautumisessa. Tytöt kokevat näitä vaikeuksia on enemmän kuin pojat.
Opiskelijan riski uupua kasvaa merkittävästi tässä tilanteessa. Uupumista voidaan Söderholmin mukaan osittain ennaltaehkäistä siirtämällä tietoa opiskelijoiden peruskoulun aikaisista tuen tarpeista ja saadusta tuesta lukioon.
Ensimmäisen vuoden jälkeen tuki ei riitä uupuneelle
Söderholmin tulokset kertovat myös, että opiskelijoiden kokemuksien mukaan lukion ensimmäisenä vuotena saatu tuki vähentää opiskeluvaikeuksia ja uupumusta.
Mutta sen jälkeen tilanne muuttuu. Toisen vuoden aikana opiskelijat eivät enää koe, että saatu tuki vähentäisi uupumusta tai opiskeluvaikeuksia. Syynä saattaa olla että, annettava tuen määrä ei kasva samassa suhteessa kuin mitä opiskelijoiden paineet kasvavat opinnoissa.
– Tuolloin tukea pitäisi kohdentaa tehostetummin sitä tarvitseville, Söderholm sanoo.
Uupuneena päätöksien tekeminen on vaikeaa. Osa kasaa itselleen liikaa kursseja, osa vaihtaa kurssisuunnitelmaa kesken vuoden. Muun muassa näistä syistä opinnot jatkuvat yhä yleisemmin neljään vuoteen.
Vastuu opiskelijan tukemisesta on koko koululla. Opinto-ohjaajien, erityisopettajien ja psykologien lisäksi myös aineenopettajilla.
– Tukea olisi hyvä saada entistä enemmän jo oppitunneille. Myös opiskelutaitojen opettaminen helpottaa opiskelijoiden taakkaa, Söderholm sanoo.
Mitkä asiat vaikuttavat tai vaikuttivat omiin jatko-opintovalintoihisi lukioikäisenä? Milloin päätit, mitä teet lukion jälkeen? Keskustelu avoinna 20.4. kello 23 saakka.
Lue lisää:
Miten päättää, mitä lähteä opiskelemaan? Selvitä ensin, mikä sinua kiinnostaa