Muotoilija ja vaatesuunnittelija Marjut Uotilalla on haave: hän haluaa luoda ikuisia vaatteita.
– Mikään ei voi tietenkään olla ikuista, mutta pyrkimykseni on pidentää vaatteen käyttöikää niin, että sen voisi vaikka jättää perinnöksi lapsilleen.
Uotila pyrkii toteuttamaan laadultaan ja malliltaan kestäviä, helposti korjattavia ja muokattavia vaatteita.
Työhuoneellaan Lahdessa entisessä tehdaskiinteistössä hän on voinut työstää uudenlaista vaatteiden tuotantomallia. Nyt korona-aikaan se on ollut mahdollista Päijät-Hämeen kulttuurirahaston apurahan turvin.
Oman yrityksen Marjut Uotila perusti parikymmentä vuotta sitten, kun valmistui Lahden Muotoiluinstituutista. Dustyn vaatteet tehdään käsityönä, uniikkikappaleina tai piensarjatuotantona pääosin miehille.
Suomessa ei tällä hetkellä ole kangasteollisuutta, joten vaatesuunnittelija hankkii kankaat Italiasta. Neulosmateriaaleja saa myös kotimaasta. Lisäksi Uotila hyödyntää vaatteissaan tehtaiden jäännöskankaita ja -paloja.
Käsityönä laadukkaista materiaaleista tehdyn vaatteen hinta saattaa tuntua kalliilta, mutta ei ehkä enää sitten, jos tuotteen arvon määrittää käyttöiän ja -kertojen perusteella.
– Pikamuoti on sanellut toimintatavat, joiden mukaan vaatteita pitäisi tehdä koko ajan lisää ja ostaa uutta uuden takia. Itse haluan tehdä vaatteita, jotka kestävät aikaa ja joita voidaan muunnella tarpeen mukaan.
Uotila toivoo, että mielihyvä vaatteesta syntyisi sen pitämisestä.
– Jos vaate tuntuu omalta ja sen pitäminen tuottaa iloa, vaatteesta haluaa pitää mahdollisimman hyvää huolta. Sitä haluaa korjata ja se kestää.
Vaatetta ei Marjut Uotilan mukaan tarvitse aina ostaa ja omistaa, sen voi myös vuokrata. Tunnearvo voi silloin syntyä vaikka siitä, että tietää olevansa yksi lenkki kyseistä asua käyttäneiden ihmisten ketjussa.
– Kehittelen ideaa siitä, kuinka vuokrattavaan asuun voisi tallentaa tarinoita, missä kaikkialla se on käynyt ja missä vaatetta on pidetty.
"Ei vielä valtavirtaa, ei enää marginaalissakaan"
Erityisesti 2000-luvulla vaatteita ja tekstiilejä on tuotu markkinoille kiihtyvällä tahdilla.
Vaatteet tehdään halvalla, usein huonoista materiaaleista ja kyseenalaisissa olosuhteissa. Mallistot vaihtuvat jopa kuukauden välein. Vaateketjujen ohella isot luksusvaatevalmistajat ja isot muotitalot saattavat tehdä heikkolaatuisia tuotteita.
– Aiemmin hinta oli tae laadusta, nyt näin ei välttämättä ole, toteaa vastuulliseen liiketoimintaan erikoistunut professori Minna Halme Aalto-yliopistosta.
Suomessa on käynnissä laaja Finix-tutkimushanke. Siinä kehitetään kestävää tekstiilituotantoa ja pyritään edistämään tekstiilien uusiokäyttöä luomalla sitä varten useamman yhteistyötahon verkoston. Halme johtaa hanketta.
Professori näkee, että ilmassa on signaaleja muutoksesta. Uotilan kaltaisia toisin toimijoita on yhä enenevässä määrin.
– Pikamuoti on vielä valtavirtaa, mutta nyt on ylitetty se raja, että oltaisi marginaalissa.
Käytettyjen vaatteiden ostaminen on entistä suositumpaa
Vaatteiden kierrätys, verkossa tapahtuva vertaiskauppa ja ihmisten keskinäinen vaatteiden vaihtaminen ovat yleistyneet. Erilaiset laadukkaisiin vaatteisiin keskittyvät vintage- ja second hand -kaupat ovat puolestaan Halmeen mukaan "jo pieni ilmiö".
Myös pikamuotiketjut ovat alkaneet ottaa askelia ekologisempien ratkaisujen puolesta. Ne muun muassa ottavat vastaan ja kierrättävät tekstiilejään.
Finix ylläpitää ja päivittää kuluttajia varten #kestävävaate -suosituslistaa yrityksistä, jotka toimivat vastuullisesti ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.
Jotta isompi muutos tapahtuisi, mukaan tarvitaan koko vaatealan ketju.
– Meneillään on kehityskulkuja, joilla pyritään uusien materiaalien, liiketoimintamallien ja kuluttamistapojen muutoksiin. Niiden täytyisi toteutua. Mieluiten tandemina ja yhtä aikaa, sanoo Halme.
Marjut Uotila uskoo, että ihmiset haluavat tehdä hyviä valintoja, kun se tehdään heille helpoksi.
– Minulla on pieni firma ja voin tehdä muutokset kerralla. Isot tekstiili- ja vaatealan yritykset joutuvat tekemään enemmän työtä muutoksen eteen. Pikamuodin ongelmiin ei ole pikaratkaisuja, mutta muutos on välttämätön.
Lue myös:
Laura Pörsti avasi isoäitinsä vaatekaapin - mitä vaatteet meistä paljastavat?