Kun ravintolat joutuivat maaliskuussa laittamaan ovensa säppiin sulkutilan vuoksi, iski mikkeliläisen ravintoloitsija Juha Parkkisen otsalle kylmä hiki: miten tästä selvitään?
Pitsoja myyvä ravintola pystyi jatkamaan ulosmyyntiä sulkutilan aikana, mutta melkein koko henkilökunta oli lomautettava.
Jotain oli keksittävä ja niinpä Parkkinen sekä paikalliset hyväntekeväisyysjärjestöt täräyttivät pystyyn kampanjan, jossa lahjoitettiin pitsoja vähävaraisille.
Muutamassa päivässä kampanjan ensimmäinen tavoite, 500 pitsaa täyttyi ja lopulta kolmen viikon lockdown-kampanja keräsi yli 1200 pitsaa. Lahjoittajan näkökulmasta tässä keräyksessä sai kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Mikkelin pitsakampanja on esimerkki viime kuukausina valloilla olleeseen trendiin, jossa ihmiset auttavat paikallisia yrityksiä. Ilmiö nousi esille myös viime kesänä tehdyssä tutkimuksessa, jossa selvitettiin suomalaisten auttamisentapoja korona-aikana.
– Yli 20 prosenttia oli auttanut maksamalla palveluista, joita eivät voineet käyttää. Eli ei pyydetty rahoja takaisin ravintolaillallisista tai keikkalipuista, jotka eivät toteutuneetkaan, ja näin tuettiin yrittäjiä, sanoo hyvän tekemistä ja auttamista tutkinut professori Henrietta Grönlund Helsingin Yliopistolta.
100 pitsaa viikossa kahdentoista viikon ajan
Ravintola aloitti pitsanpaistourakkansa pääsiäisen jälkeen sadan pitsan viikkotahdilla. Ne toimitetaan neljän mikkeliläisen hyväntekeväisyysjärjestön kautta apua tarvitseville kerran viikossa. Kampanjapitsojen toimittaminen jatkuu syksyyn saakka.
– Kampanjan suosio yllätti suuresti. Varmaan se ratkaiseva tekijä oli, että haluttiin tukea sekä meidän yritystämme mutta ennen kaikkea vähävaraisia, ravintoloitsija Juha Parkkinen sanoo.
Lahjoittajat maksoivat ravintolalle 10 euroa per lahjoituspitsa, eli yhteensä kampanja keräsi yli 12 000 euroa.
– Tällä oli merkittävä vaikutus sille, että pysyimme pinnalla, Parkkinen sanoo.
Mönkijällä Rovaniemeltä Helsinkiin jos rahaa tulee tarpeeksi
Avustustusjärjestöille hyväntekeväisyysbuumi ei tullut yllätyksenä. Koronavuosi on herättänyt suomalaisten auttamisenhalun.
Esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoistoimintaan ilmoittautui viime keväänä monta sataa vapaaehtoista enemmän kuin edellisinä vuosina.
Riskiryhmäläisiä ja ikäihmisiä jäi paljon pois toiminnoista koronarajoitusten vuoksi, mutta SPR:n kotimaan valmiustoiminnan päällikön Aki Pihlajan mukaan koronarokotuksia avustaviin tehtäviin ilmoittautui noin kaksi tuhatta vapaaehtoista, joista suurin osa on uusia.
– Etenkin nuoret ovat innostuneet mukaan vapaaehtoistyöhön. Meidän vapaaehtoisten ikäjakauma on koronavuonna muuttunut. Nyt mukana on entistä enemmän 1990- ja 2000-luvulla syntyneitä, Pihlaja sanoo.
Myös vähävaraisia lapsia ja lapsiperheitä auttavien järjestöjen joulukeräykset keräsivät viime jouluna ennätyssummat.
– Meille on vapaaehtoisten määrä tuplaantunut vuoden aikana, ja joulukeräyksemme tuotto oli enemmän kuin koskaan aiemmin, Mikkelin Hope ry:n tiimivetäjä Petra Turunen sanoo.
Järjestöt ovat huomanneet korona-aikana, etteivät perinteiset lipaskeräys ja feissaaminen toimi rajoitusten vuoksi. Esimerkiksi Pohjanmaan Syöpäyhdistys on kertonut ahdingostaan, kun lipas- ja listakeräystä ei pystytty toteuttaman kunnolla viime vuonna koronarajoitusten vuoksi.
Professori Henrietta Grönlund näkee varainkeruukentän monimuotoistuvan koronan myötä. Lipaskeräystä tarvitaan tulevaisuudessakin, mutta myös sosiaalisella medialla on jo nyt merkittävä rooli
– Ihmiset tekee jo nyt omia hyväntekeväisyystempauksia, joissa esimerkiksi pyydetään lahjoittamaan tietty summa valittuun kohteeseen, ja sitten henkilö lupaa ajaa vaikka mönkijällä Rovaniemeltä Helsinkiin. Myös testamenttilahjoitukset ja merkkipäiväkeräykset lisääntyvät netissä.
"Meidän perhe on avun arvoinen"
Hyväntekeväisyysjärjestöissä nähdään Mikkelin kaltaiselle pitsatempaukselle tilausta. Vaikka kauppojen ylijäämäruokaa jaetaan monta kertaa viikossa, on ovelle tuotu pitsa jotain muuta.
– Harvalla meidän asiakkaalla on mahdollisuus mennä pitsalle, ihan taloudelliset syyt sen estävät. Ja nyt kun he saavat kokea tällaisen niin kyllä varmasti merkitsee heille paljon, sanoo mikkeliläinen palveluohjaaja** Pekka Nyrhinen** mielenterveys- ja päihdekuntoutujien tukijärjestö Virikkeestä.
Kolmen lapsen yksinhuoltaja Hannele Pöystille koronavuosi on ollut monella tavalla rankka. Ensin tuli ero ja hän jäi 2-, 6- ja 12-vuotiaiden poikien kanssa yksin, sitten meni kuntouttava työtoiminta kiinni. Rahat ja jaksaminen ovat olleet tiukilla.
– Meille nämä pitsat ovat arjen luksusta. En muista milloin viimeksi olemme tilanneet pitsaa.
Apua perhe on saanut Hope ry:ltä. Vaatelahjoitukset, ruoka-apu ja joululahja-avustukset ovat olleet kullan arvoisia.
– En tiedä olisimmeko poikien kanssa tässä ilman apua. Olen pikkuhiljaa oppinut ottamaan apua vastaan. Ja ymmärtänyt, että meidän perhe on avun arvoinen.
Voit keskustella erilaisista avun muodoista 25.4. klo 23.00 saakka.