Roope Huuhtanen saavutti ensimmäisenä suomalaisena cp-vammaisena Taekwon-Don mustan vyön viime vuonna. 26-vuotiaalle Huuhtaselle laji on antanut itsevarmuutta liikkumiseen ja kehon hallintaan.
– Uskon, että ilman Taekwon-Doa olisin todennäköisesti pyörätuolissa, Huuhtanen kertoo STT:n haastattelussa.
Korona-aika on kuitenkin tuonut treenipulmia myös oululaista Taekwon-Do Akatemiaa edustavalle Huuhtaselle, koska salit ovat olleet kiinni.
– Ohjattu harjoittelu on kärsinyt pahasti. Olen pitänyt kuntoani yllä omatoimisesti ja tehnyt muun muassa netin avulla etäharjoittelua.
Salitreeneissä Huuhtanen tekee lajin eri osa-alueet rajojensa puitteissa, sillä hänen jalkansa eivät nouse polvea ylemmäs.
– Potkuni on suunnattu polviin tai nilkkoihin hyppypotkut pois lukien. Kilpailutilanteessa ottelen enemmän nyrkkeilypainotteisesti, sillä säännöt vaativat potkut vyön yläpuolelle.
Nykyhetkeen päästäkseen on Huuhtanen käynyt pitkän tien synnytyssairaalasta urheilijaksi. Hän syntyi hieman ennen 25. raskausviikon täyttymistä.
– Painoin 760 grammaa ja pituutta oli 33 senttiä. Pääsin sairaalasta kotiin neljän kuukauden jälkeen eli samoihin aikoihin kuin oikea syntymäpäiväni olisi pitänyt olla, Huuhtanen valottaa.
Jalat kääntyivät sisäänpäin
Huuhtasen vanhemmat huomasivat pojassaan pian poikkeavuutta. Lapsen keho oli hyvin jäykkä, ja jäykkyys lisääntyi aina kosketettaessa, sillä Huuhtasella oli hypersensitiivinen iho.
Liikkumisen Huuhtanen oppi viipeellä. Huuhtanen esimerkiksi seisoi vuoden ikäisenä varpaillaan, koska kantapäät eivät venyneet lattiaan.
– Virallinen diagnoosi oli spastinen diplegia. Hieman myöhemmin todettiin myös kuulovamma, Huuhtanen kertoo.
Iän karttuessa Huuhtasen sisäänpäin kääntyneet jalat toivat ongelmia, ja hän kompasteli jatkuvasti.
– Kävelyn lisäksi luistelu oli erityisen vaikeaa. Sen sijaan hiihdon onnistuin oppimaan jotenkuten, Huuhtanen muistelee.
Jäätelö kannusti ottamaan askelia
Huuhtanen on käynyt jalkojensa vuoksi läpi kolme isoa leikkausta, joista kaksi ensimmäistä olivat akillesjänteiden pidennysleikkauksia.
– Vuonna 2004 jalkoihini tehtiin osteotomia, jossa sääriluut katkaistiin, ja jalat käännettiin oikeaan asentoon.
Toipumisen jälkeen oli kävely opeteltava uudelleen, mikä nosti pelkoa Huuhtasen mieleen.
– Pelkäsin jalkojeni katkeavan noustessani ylös. Vanhemmat ja fysioterapeuttini lahjoivatkin minut jäätelöllä ensimmäisille askelille.
– Kova työ tuotti lopulta tulosta, ja seisoin viikkojen työn jälkeen jälleen jaloillani.
Taekwon-Dossa yksi monista
Kiinnostus Taekwon-Doon Huuhtasessa syttyi hänen nähtyään ilmoituksen lajista. Salilla Huuhtanen huomasi olevansa yksi muiden joukossa.
– En ole törmännyt ikäviin asioihin. Olen sen sijaan saanut valtavasti kannustusta ja rohkaisua, Huuhtanen kiittää.
Ensimmäiseen vyökokeeseensa hän osallistui vuoden treenin jälkeen 13-vuotiaana. Viime syksynä oli juhlan paikka, sillä Huuhtanen saavutti ITF Taekwon-Don ensimmäisen danin mustan vyön.
– Kun kokeen pitänyt mestari ojensi mustan vyön minulle, oloni oli sanoinkuvaamaton. Sen myötä saamani vastuu ja kunnia vetivät mieleni nöyrän kiitolliseksi.
– Tavoitteenani on yhdeksännen danin suurmestarin arvo ja sitä kautta paljon omia oppilaita. Tästä minulla on jo nyt kokemusta, sillä olen toiminut apuopettajana kolmisen vuotta, Huuhtanen kertoo.
Lue myös: