Tiedämme melko hyvin, mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen.
Tarkemmin sanoen: tiedämme, mitä kehoillemme tapahtuu kuoleman jälkeen.
Suomessa ruumis nykyisin useimmiten poltetaan tuhkaksi krematoriossa. Jäännökset haudataan uurnassa maan uumeniin.
Henri Heinosta,37, odottaa toisenlainen järjestely.
Kun Heinonen todetaan kuolleeksi, aloitetaan erikoinen operaatio, jota kutsutaan biostaasiprotokollaksi.
Ensin kehoa jäähdytetään kylmällä vedellä ja jäällä noin kymmeneen celsiusasteeseen. Verisuonistoon ruiskutetaan hepariinia, joka estää veren hyytymisen. Lopulta veri huuhdotaan pois ja korvataan jäänestoaineilla. Niiden tarkoitus on estää kudos- ja solurakenteita hajottavien jääkiteiden syntyminen.
Heinonen suljetaan erikoisvalmisteiseen kuljetuslaatikkoon hiilidioksidijään kera ja lennätetään Yhdysvaltoihin. Siellä kehon lämpötilaa lasketaan nestemäisen typen avulla 196 pakkasasteeseen. Tässä lämpötilassa ruumiin hajoaminen pysähtyy käytännössä kokonaan. Aivot vitrifioituvat, eli menevät lasimaiseen tilaan.
Näin siis karkeasti yksinkertaistettuna.
Ja jos kaikki sujuu Heinosen toiveiden mukaan, hänen kehonsa sulatetaan ja elvytetään joskus kaukana tulevaisuudessa.
Heinonen herätetään kohtaamaan uusi, uljas maailma.
– Periaatteessa tavoitteena olisi välttää kuolema. Tai ainakin pidentää elämää, Heinonen sanoo.
Satoja syväjäädytettyjä kehoja holvissa
Heinosta odottava järjestely kuulostaa tieteiselokuvalta. Maailmassa on kuitenkin jo satoja kuolemansa jälkeen syväjäädytettyjä ihmisiä.
Syväjäädytys on oikeastaan huono termi, Heinonen huomauttaa.
– Solujen jäätymistä pyritään nimenomaan välttämään.
Tarkka termi on kryoninen säilöminen. Kryoniikalla tarkoitetaan organismien säilömistä vahingoittumattomana äärimmäisen alhaisten lämpötilojen avulla.
Heinonen ojentaa painavan ja huolellisesti järjestetyn mapin. Mapissa on sopimus, jonka Heinonen on tehnyt Alcor Life Extension Foundationin kanssa.
Alcor on yhdysvaltalainen kryoniikkaa tutkiva ja suorittava säätiö. Se säilyttää Arizonan tiloissaan 181 nestetyppeen lasketun henkilön kehoa.
Heinosen ja Alcorin sopimus on vakuusjärjestely, jossa Alcor sitoutuu suorittamaan Heinosen kehon kryosäilömisen. Sitten joskus kun kuolema koittaa.
Kryosäilömisen tavoite on säilöä ihminen odottamaan aikaa, jolloin hänen kuolemaan johtanut vammansa tai sairautensa osataan parantaa.
Siis tavallaan lääketieteellinen aikamatka tulevaisuuteen.
Onko kuollut lopullisesti kuollut?
Elävää ihmistä ei saa kryosäilöä. Siksi lähes kaikki maailman kryosäilötyt henkilöt on virallisesti todettu kuolleiksi.
Heinonen ja muut kryonistit kutsuvat henkilöitä “kriittisessä tilassa oleviksi potilaiksi”.
– Laillisesti kuollut ei ole välttämättä informaatioteoreettisesti kuollut, Heinonen sanoo.
Heinonen tarkoittaa, että kuolleeksi todetun ihmisen aivoissa voi olla edelleen informaatiota, kuten muistoja. Palanen siitä, mitä kutsutaan persoonallisuudeksi.
Heinonen ei siis kuvittele, että tulevaisuudessa kuolleet osataan herättää henkiin. Hän ajattelee niin, että se mitä nykyisin pidetään kuolleena, osataan ehkä tulevaisuudessa elvyttää.
Jos se kuulostaa oudolta, kryonisti kehottaa miettimään lähihistoriaa. Kun ihminen vielä sata vuotta sitten lakkasi hengittämästä ja lyyhistyi maahan, ajateltiin, että mitään ei ole tehtävissä.
– Sitten keksittiin, että henkilö voidaan elvyttää painelemalla rintakehää. Nyt se on normaalia lääketiedettä, Heinonen sanoo.
Nykyisin tiedetään myös, että kehon lämpötilan aleneminen antaa lisäaikaa elvyttämiseen.
Ääriesimerkki on ruotsalainen Anna Bågenholm, joka vajosi hiihtoretkellä jäihin vuonna 1999. Kun Bågenholm saatiin toimitettua sairaalaan, hänen sydämensä oli ollut pysähtyneenä tunteja. Kehon lämpötila oli laskenut 13,7 asteeseen.
Bågenholmia ei todettu kuolleeksi, vaan aloitettiin pitkä elvytys. Veri pumpattiin ulos, lämmitettiin ja pumpattiin takaisin suonistoon.
Bågenholm selvisi ja kuntoutui työkykyiseksi. Kylmyys, joka pysäytti Bågenholmin sydämen, esti hänen aivojaan vaurioitumasta.
Heinonen uskoo, että elvyttämistekniikat kehittyvät vielä. Kenties kryoniikan avulla viimeistä takarajaa saadaan puskettua entistä kauemmas.
– Bågenholmin tapaus ei tietenkään todista, että kryoniikka toimii. Mutta se todistaa sen, että käsityksemme elämästä ja kuolemasta on mustavalkoinen. Niiden välillä on kuitenkin harmaa alue.
Mutta onko ihmisen kryosäilytys käytännössä mahdollista?
Toistaiseksi vuosia kryosäiliössä viettäneiden ihmisten elvyttäminen on kuitenkin puhdasta tieteisfantasiaa.
Tänä päivänä pystytään syväjäädyttämään ja sulattamaan toimivia ihmisen soluja ja pieniä määriä kudosta. Myös suuria elimiä voidaan vitrifioida ilman jään aiheuttamia rakennevaurioita.
Vuonna 2015 tutkijat onnistuivat syväjäädyttämään ja sulattamaan lähes täydellisessä kunnossa säilyneet jäniksen aivot.
Edistysaskelista huolimatta toistaiseksi ei ole mitään takeita siitä, että sama pystytään joskus tekemään kokonaiselle ihmiselle.
Ongelma ei ole ihmisen säilytys äärimmäisessä kylmyydessä. Ongelmana on saattaa keho äärimmäiseen kylmyyteen riittävän nopeasti ja vahingoittamatta hauraita aivoja ja keskushermostoa.
– Aivot rupeavat happanemaan niin nopeasti. Se tapahtuu minuuteissa, sanoo Itä-Suomen yliopiston neurokirurgian professori Ville Leinonen.
Kun Suomessa henkilö todetaan juridisesti kuolleeksi, verenkierto aivoihin on jo lakannut. Sen jälkeen kestää Leinosen mukaan minuutteja, kunnes elin on vaurioitunut pysyvästi.
– Aivokuoleman kriteerit ovat sellaiset, että peruuttamaton on silloin jo tapahtunut.
Käytännössä kryosäilytykseen haluava potilas pitäisi kytkeä sydän-keuhkokoneeseen jo ennen aivokuolemaa. Ja koska potilaan selviämisestä kryosäilytyksessä ei ole mitään takeita, se edellyttäisi käytännössä eutanasian laillistamista.
– Eli pitäisi olla oma sairaala, jossa jäähdytys voitaisiin tehdä, eikä eettisiä ongelmia asiassa. Näin päästäisiin lähemmäs tavoitetta. Ei lähelle, mutta lähemmäs, Leinonen sanoo.
Heinoselle tätä ei tekisi suomalaisen sairaalan henkilökunta, vaan Alcorin kanssa yhteistyössä oleva hoitotiimi, joka sijaitsee Iso-Britanniassa. Jotta kryosäilytys voisi edes teoriassa onnistua, lähestyvä kuolema pitäisi tietää hyvissä ajoin etukäteen.
Heinonen tuntee hyvin asiaan liittyvät käytännön ongelmat.
– On mahdollista, että kryosäilytetyn ihmisen elvyttäminen ei ole koskaan mahdollista.
Siitä huolimatta Heinonen on tyytyväinen tekemästään kryosäilytys-sopimuksesta. Hän maksaa järjestelystä hyvillä mielin noin tuhat euroa vuodessa.
Miksi?
– Monet saavat virtaa elämäänsä esimerkiksi parisuhteista. Minä saan virtaa tieteestä, teknologiasta ja ihmisoikeusaktivismista. Kryoniikassa on kyse kaikista näistä.
Ennen ei ollut paremmin, mutta sentään unelmoitiin
Ensimmäinen kryonisin menetelmin jäädytetty ihminen oli yhdysvaltalainen James Bedford. Hänen kehonsa kryosäilöttiin vuonna 1967.
Vuonna 1967 moni asia oli huonommin. Aseellisia konflikteja oli enemmän. Suurin osa maailman ihmisistä eli äärimmäisessä köyhyydessä. Suomessakin elinajanodote oli kymmenen vuotta nykyistä matalampi. Naisten ja vähemmistöjen asema oli nykymittapuilla mitattuna kaikkialla surkea.
Toisaalta juuri 60-lukua on ainakin länsimaissa alettu jälkikäteen pitää optimismin aikakautena. Maailmansotien jälkeen syntyneet huomasivat elintasonsa kohentuneen dramaattisesti aiemmista sukupolvista. Kansalaisliikkeet mullistivat maailmaa. Teknologia eteni harppauksin ja vei ihmisen kuuhun asti.
– Olisin halunnut elää silloin. Silloin uskallettiin olla optimistisia, Heinonen huokaa.
60-lukulainen tulevaisuususko tuntuu vaihtuneen pessimismiin, Heinonen toteaa. Tulevaisuudesta visioiminen tuomitaan herkästi haihatteluksi. Keskustelu teknologisista tai yhteiskunnallisista edistyshankkeista siirtyy nopeasti uhkakuvien maalailuun.
– Perustulo, lyhyt työviikko, ydinvoima, geenimanipulointi, keinoliha...Kaikkea uutta ja edistävää vastustetaan, vaikka niissä olisi suuri potentiaali esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumisessa, Heinonen sanoo.
Vastalauseita on helppo keksiä myös ihmisten kryosäilömistä vastaan.
Esimerkiksi näin: jos elinikää voisi pidentää kryoniikan avulla, menetelmä olisi vain rikkaiden ulottuvilla, mikä tekisi ihmisistä nykyistäkin epätasa-arvoisempia.
Epäluulo uutta kohtaan on tervettä, Heinonen sanoo.
– Teknologinen kehitys tuo aina mukanaan riskejä. Tekoälykin voi biasoitua esimerkiksi niin, että se syrjii ihmisiä työnhaussa.
Mutta:
"Epäluulon vastapuoleksi on pohdittava edistyksen positiivisia puolia. Skeptisyys ja optimismi eivät ole mielestäni ristiriidassa".
Henri Heinonen
Mitä hyötyä ihmiskunnalle olisi siitä, että elämää saataisiin venytettyä kryosäilymisen avulla?
– Tällä hetkellä moni yrittää saavuttaa liikaa nuorena ja polttaa itsensä loppuun 30-vuotiaina. Ja voisiko ajatella, että elinvuosien kerääntyessä ihmiset viisastuisivat ja asiat menisivät eteenpäin? Nyt tuntuu, että samat ongelmat toistuvat, vaikka päättäjät vaihtuvat.
Entä raha? Miksi verovaroja tulisi käyttää mahdollisesti umpikujiin päätyviin tiedeprojekteihin, kun ne voisi sijoittaa ihmisten välittömän hyvinvoinnin parantamiseen?
Heinonen ottaa esimerkiksi miehitetyt Mars-lennot. Kunnianhimoisen projektin hyöty ihmiskunnalle ei ole Marsiin hengissä saatu ihminen itsessään. Vaan teknologia, joka on kehitettävä tavoitteeseen pääsemiseksi.
– Esimerkiksi Apollo-avaruusohjelman aikana kehitettiin polttokennoja ja tietokoneita. Ne ovat innovaatioita, joista hyödymme nyt. Me tarvitsemme edistyshankkeita.
Tästä syystä kryoniikan kaltaisen kokeellisen tieteen tukeminen on Heinoselle tärkeää.
Ehkä ihmisen kryosäilytys jää tieteisfantasiaksi. Mutta matkalla kohti tavoitetta saatetaan oppia jotain muuta hyödyllistä. Kuten säilömään elimiä, jotka on kasvatettu ihmisen omista kantasoluista.
– Uskon, että kryoniikka tulee mullistamaan elinsiirrot. Olen tulevaisuusoptimisti.
Oletetaan, että teknologia saataisiin lähitulevaisuudessa toimimaan. Heinosen keho kryosäilöttäisiin ja elvytettäisiin joskus kaukana tulevaisuudessa.
Eikö pelota ajatus herätä maailmaan, jossa ei mahdollisesti olisi mitään tuttua?
– Entä jos kokee kulttuurishokkia jo nyt, Heinonen kysyy.
Heinonen ei tunne oloaan ihan kotoisaksi vuonna 2021. Kaikesta jo tapahtuneesta edistyksestä huolimatta ihminen on edelleen eläin, joka tuhoaa omaa elinympäristöään ja tappaa lajitovereitaan mitättömiltä tuntuvien asioiden vuoksi.
– Kun avaan uutiset, siellä kerrotaan, miten koulubussi on joutunut ilmaiskun kohteeksi. Ketään ei tunnu edes kiinnostavan kaukaisten ihmisten tuska.
Olisi mukava nähdä maailma, jossa tällainen olisi kaukaista historiaa.
– En usko, että kaukainen tulevaisuus voisi tuntua niin vieraalta kuin tämä nykyisyys sotineen ja henkirikoksineen.
Kuuntele Henri Heinosen haastatteluja Yle Areenassa:
Yle Tiedetrippi haastatteli Heinosta kryptovaluutoista. Kuuntele podcast täältä.
Tiedeykkönen haastatteli Heinosta lohkoketjuista. Kuuntele ohjelma täältä.