Tšingis-kaanin leirissä on käynnissä legendaarinen mittelö. Kaksi mestariampujaa kamppailee keskenään ratsain. Mongolisoturin nuoli lentää kohti toista, joka ampuu salamana takaisin. Nuoli halkaisee toisen nuolen kahtia. Pian niitä ammutaan jo loppumattomana nuolisateena.
Tällaisia mielikuvituksellisia taisteluja kuvaillaan sivukaupalla Jin Yongin kirjasarjassa Kotkasoturien taru. Eräässä toisessa kohtauksessa saagan alkuvaiheilla kahdeksan kiinalaista taistelulajimestaria kisailee viskomalla toisilleen valtavaa pronssista viinikattilaa kuin se olisi koripallo.
1200-luvulle sijoittuva historiallinen eepos on yksi kiinalaisen kirjallisuuden merkittävimmistä teoksista. Suomentaja Riina Vuokko on kääntänyt 60 vuotta sitten kirjoitettua kirjasarjaa jo neljän kirjan verran.
– Kotkasoturien taru on kiinalaisen wuxia-kirjallisuuden klassikko. Wuxia on sankaritaruja, joissa sekoitetaan usein historiallista kirjallisuutta, fantasia-aineksia ja lisämausteena kiinalaista filosofiaa, Vuokko sanoo.
Järkälemäistä eeposta kutsutaan trilogiaksi, vaikka se koostuu kahdestatoista kirjasta. Kun neljäs kirja alkukesästä julkaistaan suomeksi, ollaan siis vasta trilogian ensimmäisen osan lopussa.
Tarinan eeppinen mittakaava ja mielikuvituksellisen huimat seikkailut ovat tuoneet kirjailija Jin Yongille lännessä lempinimen "Kiinan Tolkien".
– Näissä kirjailijoissa on paljon samaa, mutta ihan vastaavista aineksista on tehty myös vaikka Zacharias Topeliuksen Välskärin kertomukset. Kaikkien näiden tarinoiden rakennuspalikat ovat hyvin yleismaailmallisia, oltiin sitten Kiinassa, Keski-Maassa tai Suomessa.
Miljardi myytyä kirjaa
Moderni wuxia-kirjallisuus sai alkunsa Macaossa vuonna 1954 järjestetystä kahden kung fu -mestarin välisestä ottelusta. Valkoisen kurjen koulukuntaa edustaneen Chan Hak Fun ja tai chi chuan -mestari Wu Gongyin kamppailu oli Aasiassa valtava mediatapahtuma.
Ottelusta innostuneet hongkonglaiset sanomalehdet alkoivat julkaista wuxia-teemaisia jatkokertomuksia. Yksi niitä kirjoittaneista lehtimiehistä oli Jin Yong. Hän kirjoitti Kotkasoturien tarun vuosina 1957–1961 perustamaansa päivälehteen.
– Jin Yong toi tarinoihin länsimaisia vaikutteita esimerkiksi Alexandre Dumas'n Kolmesta muskettisoturista ja Walter Scottin Ivanhoesta. Lisäksi hän käytti elokuvallisia tekniikoita, joita oli oppinut aikaisemmin kirjoittaessaan elokuvakäsikirjoituksia, sanoo kiinalaisen kirjallisuuden asiantuntija Eero Suoranta.
Suomentaja Riina Vuokon mukaan Jin Yongin teokset poikkeavat perinteisestä kiinalaisesta kirjallisuudesta siinä, että niissä on etenkin tarun loppupuolella miesten kanssa tasavertaisia naissankareita ja naispuolisia vihollisia.
Lisäksi tarinoissa seikkailee myös Kiinan vähemmistökansoihin kuuluvia sankareita. Suoranta kertoo, että Jin Yongin ensimmäisen teoksen sankarit olivat muslimeja, todennäköisesti uiguureja.
Kaikista wuxia-kirjailijoista juuri Jin Yongin tarinat saivat suurimman suosion. Vuonna 2018 kuollut kirjailija on kaikkien aikojen myydyimpiä kiinalaisia kirjailijoita. Tarkkoja tilastoja Kiinan kirjamarkkinoista ei ole, mutta Suorannan mukaan Jin Yongin kirjoja on arvioitu menneen kaupaksi 100–300 miljoona kappaletta.
– Jos piraattikappaleet lasketaan mukaan, on teoksia myyty arviolta miljardi kappaletta.
Virallisesti yksi parhaista
Menestys on yllättävä, sillä Kotkasoturien taru ja muut Jin Yongin kirjat olivat pitkään kiellettyjä niin Kiinan kansantasavallassa kuin Taiwanissakin. Kiinan älymystön keskuudessa wuxia-kirjallisuuteen liitettiin samoja huolia, jotka liittyvät populaariin viihteeseen kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi taistelulajien kuvaamisen ajateltiin tekevän nuorista väkivaltaisia.
Tilanne muuttui 1980-luvulla, kun Kiinan hallitsijaksi nousi uudistaja Deng Xiaoping, joka sattui olemaan myös Jin Yongin tarinoiden ihailija. Kirjailija oli ensimmäinen Dengin virallisesti tapaama ei-kommunistinen hongkonglainen.
Ennen pitkää aikaisemmin kielletty Kotkasoturien taru päätyi pakolliseksi lukemistoksi Kiinan kouluihin.
Todellinen kruunu kirjailijan uralle oli kuitenkin se, kun kiinalaiset kirjallisuudentutkijat vuonna 1994 julistivat hänet neljänneksi tärkeimmäksi Kiinan moderneista kirjailijoista. Hänen edellään olivat vain Lu Xun, Shen Congwen ja Ba Jin, jotka edustavat kiinalaista korkeakirjallisuutta.
Tutkijoilta saatu tunnustus teki wuxia-kirjallisuudesta salonkikelpoista.
– Jin Yongista voidaan todella sanoa, että hän nosti aina yleisön suosiossa olleen wuxia-kirjallisuuden sellaiseksi kirjallisuudeksi, mistä sivistynyt, korkeasti koulutettu ihminen voi myöntää tykkäävänsä, Suoranta sanoo.
Hiipivään tiikeriin piilotettu kotkasoturi
Kiinassa, Hongkongissa ja Taiwanissa on tehty kymmeniä elokuvia ja tv-sarjoja Kotkasoturien tarusta ja sen osista. Myös suomentaja Riina Vuokko tutustui eepokseen tv-sarjan kautta. Opiskellessaan Kiinassa hän ei voinut välttyä teokselta, sillä siitä 1980-luvulla tehty hongkongilainen tv-sarja oli ollut monelle hänen opiskelutoverilleen sukupolvikokemus.
– Kiinan kulttuurivallankumouksen päätyttyä ja talouden vapauduttua se on ollut ensimmäisiä tv-sarjoja, joita on pystytty laajemmin seuraamaan. Monet ikäiseni kiinalaiset muistavat lapsuudestaan, miten ovat menneet kylän ainoan television luo ja katsoneet sitä sarjaa.
Nyky-Kiinassa Kotkasoturien taru on tärkeä osa kulttuuriperintöä. Teoksen suomentajan mukaan kiinalaisilla on mielikuva hahmoista. Teoksissa seikkailevat Guo Jing ja rohtomestari Huang ovat kiinalaisille tuttuja samalla tavalla kuin Väinämöinen tai Rokka suomalaisille, riippumatta siitä onko Kalevala tai Tuntematon sotilas tullut luettua.
Kotkasoturien seikkailut ovat vaikuttaneet kiinalaisen kulttuuripiirin elokuviin muutenkin kuin suorina sovituksina.
– Oikeastaan kaikki Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme -tyyppiset kung fu -perinteestä ammentavat elokuvat, jotka yhdistävät taistelulajeja kiinalaiseen estetiikkaan, ovat hyvin vahvasti velkaa Jin Yongille, Vuokko sanoo.
Kiinalaiset tarinat kiinnostavat nyt lännessä
Kiinalaista kirjallisuutta on käännetty viime vuosina suomeksi enenevässä määrin. Käännökset eivät ole rajoittuneet vain Nobel-palkitun Mo Yanin teoksiin, mutta ne näyttävät ajallisesti jonkinlaiselta lähtölaukaukselta.
Selvä ero aiempiin vuosikymmeniin on siinä, että aiemmin käännökset olivat lähinnä vanhoja kiinalaisia teoksia, enimmäkseen runoja. Nyt suomeksi saadaan maailmanluokan tieteisfiktiota Liu Cixinin ja Chen Qiufanin kaltaisilta kirjailijoilta, trillereitä ja Yu Huan kaltaisia Nobel-ehdokkaita.
Eero Suorannan mukaan syynä on Kiinan taloudellisen ja poliittisen vaikutusvallan kasvu.
– Sen vaikutuksesta länsimaiset yleisöt ovat aikaisempaa kiinnostuneempia Kiinasta. Siitä, mitä siellä tapahtuu, minkälaisia ihmisiä siellä asuu ja minkälainen kiinalainen kulttuuri on.
Muun muassa kulttuurin keinoin tapahtuva pehmeä vaikuttaminen on myös yksi Kiinan kansainvälisen politiikan virallisia keinoja.
Suoranta näkee Kiinaan kohdistuvan kiinnostuksen myös työssään. Hän opettaa kiinalaista kirjallisuutta ja kääntää kiinalaista kirjallisuutta suomeksi. Hän on kääntänyt esimerkiksi Nuori Voima -lehden julkaiseman palkitun tieteiskirjailijan Xia Jian novellin Sadan aaveen öinen paraati yhteistyössä Cui Ken ja Leng Yuhanin kanssa.
Kiinalaisen kirjallisuuden asiantuntijan mukaan kiinnostuksen taustasyissä piilee myös pieni vaara.
– Kiinalaista nyky-yhteiskuntaa käsittelevää kirjallisuutta luetaan, koska halutaan saada oikea kuva siitä, mitä Kiinassa on meneillään. Se on toisaalta ihan ymmärrettävää, mutta voi joskus johtaa siihen, että kaunokirjallisuutta luetaan kuin se olisi tietokirjallisuutta eikä oteta huomioon, että kyse on kuitenkin fiktiosta.
Kotkasoturien tarun hän sanoo sisältävän piirteitä, joihin suomalaisen lukijan on helppo samastua, vaikka se tapahtuukin toisessa kulttuurissa.
– Kirjoista löytyy sankarillisuuden kuvauksen kautta myös meille hyvin tuttuja ihanteita. Heikompien puolustamista, vääryyksien vastustamista, ystävyyden ja veljeyden ihanteita ja muuta sellaista, jonka voi ajatella resonoivan ihan nyky-Suomessakin, Suoranta sanoo.
Takaisin Tšingis-kaanin leiriin
Riina Vuokon työrupeama Jin Yongin massiivisen eepoksen parissa saavutti ensimmäisen virstanpylvään, kun neljännen kirjan suomennos valmistui. Suomentaja kertoo viettäneensä jo monta vuotta Tšingis-kaanin leirissä ja Song-kauden Kiinassa.
– Kun siihen maailmaan uppoutuu, niin ei sieltä oikeastaan heti haluakaan pois. Toki välillä on hyvä käydä hengittämässä 2000-luvun ilmaa ennen kuin palaa taas takaisin 1200-luvulle.
Kotkasoturien tarun kääntäminen on ollut pitkä ja työläs projekti, sillä kukin kirjasarjan osa on suomeksi käännettynä noin 600 sivun mittainen. Yhtenä haasteena on ollut se, että monia asioita ei ole voinut tarkistaa asiantuntijoilta. Esimerkiksi taistelulajien liikkeillä ei ole virallisia suomenkielisiä nimiä, joten hänen on täytynyt keksiä itse sellaisia kuin vuorten siirtäminen kaksin käsin tai tuulenpuuska hajottaa pilvet.
Vuokko kertoo, että kustantajan kanssa on jo sovittu trilogian toisen osan eli seuraavien neljän kirjan kääntämisestä. Väitteelle, jonka mukaan kirjasarja olisi mahdoton kääntää, hän puistaa päätään.
– Mielestäni mikään ei ole mahdotonta kääntää. Tai sitten jos lähtee sille linjalle, niin kaikki on mahdotonta.
Päivitetty 5.5. klo 19.43: Lisätty Jia Xian novellin kääntäjiin Cui Ke ja Leng Yuhan.