Uupuneet opiskelijat ovat yhä uupuneempia, kertoo Helsingin Yliopiston juuri valmistunut selvitys.
Helsingin yliopiston opiskelijoiden hyvinvointia on tutkittu kolme kertaa korona-aikana: viime huhtikuussa, joulukuussa ja nyt, kun korona-aikaa on takana vuosi.
Tuloksia voi professori Katariina Salmela-Aron mukaan pitkälti yleistää muihinkin korkeakouluihin.
Uupumus on lisääntynyt lineaarisesti koko ajan ja syventynyt nyt entisestään.
– Uupumus ennustaa usein masennusta ja esimerkiksi opintojen keskeyttämistä ja alkaa varmaankin näkyä masennusdiagnooseina, sanoo Salmela-Aro.
Alla olevalla videolla opiskelija Ilona Mäki kertoo rankasta vuodesta, ja siitä, mikä auttoi häntä jaksamaan. Juttu jatkuu videon jälkeen.
Myönteistä on se, että opiskeluinnon syvin kuoppa on ohitettu ja into on nyt viime kevään tasolla.
Kokonaisuudessaan sekä opiskeluinnon että uupumuksen tasot ovat dramaattisesti huonommat kuin ennen koronaa. Salmela-Aroa huolettaa uusi kahtiajako.
– On syntynyt vahva polarisaatio, jollaista ei ole suomalaisessa yhteiskunnassa ennen nähty. Keskiarvo ei tässä ehkä ole oikea tarkastelukohta, vaan meillä on voittajia ja häviäjiä. Jatkossa haaste on saada nämä jakolinjat katoamaan.
Käytännöt parantuneet, mutta kontaktit puuttuvat
Ähtäristä lähtöisin oleva, luokanopettajaksi opiskeleva Sara Rinne sanoo jaksavansa tällä hetkellä ihan hyvin. Samalla hän tietää, että kaikille etäopiskelu ei tosiaankaan istu yhtä hyvin.
– Tietysti kaipaa sitä, että näkisi ihmisiä livenä. Ja tietynlaista ajanhallintaa: kun on koko ajan kotona, ei ole samaa rytmiä kuin olisi, jos lähtisi aamulla yliopistolle ja koulupäivä päättyisi, kun tulee kotiin. Nyt asiat pyörivät päässä koko ajan.
Rinteen viime vuosi oli toisaalta suunnitellustikin poikkeuksellinen: hän vietti vuoden Atlantassa, missä suunnitelmissa oli olla töissä Suomi-koulussa ja au pairina. Korona muutti arkea, mutta etäopiskeluun Rinne oli jo henkisesti varautunut.
Tämä kevät on sekin sujunut etänä, tosin Helsingistä. Yliopistolla Rinne ei ole käynyt kertaakaan paluunsa jälkeen, ja toivoo muiden tavoin, että rokotusten eteneminen normalisoisi opiskelun syksyllä.
– Sellainen keskustelevuus puuttuu nyt: se miten luennon jälkeen tai ennen ehtii jutella muiden kanssa.
Korona-aikana on kuitenkin tapahtunut kehitystä, tekniikka toimii ja ihmiset ovat oppineet käyttämään sovelluksia. Paljon on silti kiinni opettajasta.
– Osa kysyy lyhyesti luennon alussa, miten menee. Jumppatuokioita saatetaan pitää ja tehdä ryhmätehtäviä tai ainakin antaa siihen mahdollisuus, listaa Rinne.
Lue seuraavaksi: Näin korkeakoulut lupaavat nyt helpottaa opiskelijoiden ahdinkoa – enemmän vertaistukea, mutta ammattiapua ei juuri lisätä
Psykologiset tarpeet painavat yhä enemmän
Mikä hyvinvointia sitten horjuttaa? Siinä on tapahtunut muutosta viime vuodesta: psykologisten perustarpeiden merkitys on kasvanut. Nyt opiskelijoiden hyvinvointia nakertaa erityisesti yhteisöllisyyden puute.
Myös omat vaikutusmahdollisuudet ja itseohjautuvuus vaikuttavat aiempaa enemmän opiskeluintoon ja toisaalta uupumukseen.
– Se että on mahdollisuus vaikuttaa siihen miten opiskelee, millaisia tavoitteita asettaa ja miten pyrkii ne saavuttamaan. Silloin voi myös vaikuttaa paremmin omaan palautumiseen, sanoo Salmela-Aro.
Vielä viime vuonna vaatimusten ja voimavarojen epäsuhta oli suurempi selittäjä: jaksamista söivät esimerkiksi etäopiskelun tekniset haasteet ja tilojen toimimattomuus.
Hyvinvointiin on yhteydessä myös opintomenestys. Hyvin pärjänneet ja hyviä arvosanoja arvostavat kärsivät tilanteesta enemmän.
– Kun on tottunut siihen, että pärjää ja kaikki sujuu hyvin, ei ehkä olekaan selviytymiskeinoja, kun asioista tulee haastavia, puntaroi Salmela-Aro.
Neljättä vuotta opiskeleva Sara Rinne on oppinut armollisuutta itseään kohtaan. Alussa hän suoritti kovemmin, kunnes ymmärsi, ettei arvosanoilla ole työelämässä suurtakaan merkitystä.
Uusille opiskelijoille isku on ollut kovin
Rinteen kaveriporukassa on pohdittu sitä, miten paljon pahempi tilanne uusille onkaan. Pelkkä opiskelujen aloitus on iso muutos, eikä toisista saa nyt vertaistukea tavalliseen tapaan.
– Uusi paikkakunta, jolla ei ehkä tunne ketään, ei ole nähnyt ketään eikä päässyt edes käymään yliopistolla, kuvaa Rinne.
Osa osallistuu kyllä mielellään myös etätapahtumiin, mutta tutustuminen vaatii eri tavalla aktiivisuutta, kun ei pyöritä yliopistolla, osakunnalla tai ainejärjestöjen tapahtumissa, Rinne muistuttaa.
Opiskelijoiden jaksamisesta onkin puhuttu yhä enemmän viime aikoina, kun väsymys alkaa näkyä.
– Tuntuu että tämä vain jatkuu ja jatkuu, eikä loppua näy.
Tuoreilla yliopisto-opiskelijoilla uupumusta onkin enemmän kuin jo pidempään opiskelleilla, joilla opiskelukäytännöt ovat paremmin hallussa ja kaveriverkosto olemassa.
Myös siirtymäriittien poisjäänti kolahtaa kovemmin vasta aloittaneisiin: esimerkiksi yhteinen opiskelijavappu on fukseille tärkeä, arvioi Katariina Salmela-Aro.
Toinen uupumuspiikki on lähellä valmistumista olevilla, joita painavat yleinen epävarmuus ja taloudelliset huolet.
Alojen välillä on myös eroja: uupuneimpia ovat humanistit. Naisilla uupumusta on enemmän kuin miehillä.
Työkaluja seuraaviin kriiseihin
Kyselyiden tuloksista odotetaan hyötyä tulevaisuudessa: niiden avulla voidaan ennakoida, ketkä ovat kriiseissä erityisen haavoittuvia ja missä on pahimman riskin aika.
Salmela-Aro toivoo myös, että opiskelijat saisivat äänensä kuuluviin sen suhteen, miten asiat pitäisi hoitaa. Toinen toive liittyy avun saamiseen: YTHS:n jonot ovat pitkät, mutta nopea avunsaanti olisi tärkeää.
– Se voi olla pienestäkin kiinni: jo pari käyntikertaa voi ratkaista tilanteen, ja matalan kynnyksen paikat ovat tärkeitä, sanoo Salmela-Aro.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun lauantaihin 8.5. kello 23 saakka.