Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
AA-ryhmä ei vaan tuntunut yhtään omalta jutulta.
Kun Katri Ylinen lopetti alkoholin käytön, tunsi hän olevansa todella yksin kokemuksensa kanssa. Mistään ei tuntunut löytyvän omanlaista vertaistukea: parikymppinen korkeakoulutettu nainen, joka biletti rankasti, mutta hoiti samalla työn ja kulissin.
– Minua häiritsi tosi paljon, että Suomessa raitistumistarinat ovat tyypillisesti keski-ikäisten miesten kertomia, Murheellisten laulujen maa -tyyppisiä tarinoita. Tai raitistutaan vanhemmaksi tulon myötä. En nähnyt itseäni niissä, sanoo Ylinen.
Kun Suomesta ei löytynyt sopivaa esikuvaa parikymppisen kaupunkilaisen kipuiluun alkoholin kanssa tai tukea raitistuneeseen elämään, ryhtyi Ylinen itse sellaiseksi.
Näin syntyi Darravapaa-yhteisö, jossa nuoret aikuiset avautuvat ongelmallisesta suhteestaan alkoholiin sekä tukevat toisiaan kohtuullisemassa juomisessa tai raittiudessa. Toinen yhteisön perustajista on 29-vuotias konsultti ja sosiologian maisteriopiskelija Laura Wathén, joka lopetti alkoholin käytön jo kymmenen vuotta sitten.
Darravapaan Instagram-tilillä on esimerkiksi jaossa vinkkejä siihen, mitä tehdä vapautuneelle ajalle, kun ei luuhaa baareissa tai makaa kotona krapulassa.
Kun Ylinen ja Wathén pyysivät Darravapaan Instagram-tilillä seuraajia lähettämään kokemuksiaan alkoholin ongelmallisuudesta, viestejä tuli lyhyessä ajassa satapäin. Tarinat ovat opiskelijamaailmasta sekä nuoren kaupunkilaisen bilekulttuurista.
– Me korostamme sitä, että emme ole päihdealan asiantuntijoita, vaan me puhumme omasta kokemuksesta. Ehkä me olemme siksi saaneet niin paljon kiinnostusta. Me tulemme lähelle ihmistä, sanoo Ylinen.
Tärkeässä osassa ovat myös ryhmächätit, joissa sadat ihmiseet antavat toisilleen vertaistukea anonyymisti. Chättiryhmiä on isoimmissa kaupungissa: esimerkiksi Helsingin porukka on aloittanut yhteiset kävelylenkit.
Suunnitelmissa on järjestää alkoholittomia bileitä ja tapaamisia, kunhan se on taas mahdollista.
- Darravapaan keulakuvat jakavat kokemuksiaan myös uudessa podcastissa. Kuuntele Darravapaana-podcastia Yle Areenassa.
Villi bilemuija – ja ylpeä siitä
Kun muut lähtivät yksille, Katri Ylinen joi usein pilkkuun asti. Vaikka ensimmäinen työpalaveri olisi kymmeneltä aamulla.
– Se oli osa identiteettiä. Tykkäsin siitä, että ihmiset tiesivät minun olevan villi bilemuija, kärkiryyppääjä, sanoo Ylinen.
Kunnes sosiaalisen median suunnittelijana työskentelevä Ylinen sai tarpeeksi morkkiksista. Hän lopetti juomisen pitkän vaiheilun sekä muutaman lipsumisen jälkeen alkuvuodesta 2019.
AA-kokouksissa hän kävi pari kertaa, mutta se ei resonoinut. Hänellä ei ollut alkoholistin identiteettiä – tai ainakaan sellaista ongelmakäyttäjän identiteettiä, mitä suomalaisessa mediassa tarjottiin.
– Minun lähipiirissäni naisilla juomisongelmassa on kyse burnout-kulttuurista, huijarisyndroomasta ja alemmuuskompleksista. Näitä ei oteta kokemukseni mukaan huomioon AA-kerhossa, sanoo Ylinen.
Mielikuvat alkoholiongelmaisesta ovat edelleen tiukassa, sanoo Ehkäisevän päihdetyön EHYTin yksikön päällikkö Minttu Tavia. Hän vastaa Päihdeneuvonta-puhelimen työstä.
– Yhä tunnutaan ajattelevan, että juomisongelmat eivät kosketa ihmisiä, jotka pitävät huolta ulkonäöstään, urheilevat tai hoitavat työnsä, sanoo Tavia.
Ongelmakäyttäjät on perinteisesti jaettu alkoholiriippuvaisiin sekä suurkuluttajiin. Riippuvuudessa ei ole kyse vain siitä, kuinka usein ja miten paljon juo, vaan kyvyttömyydestä kontrolloida juomisen aloittamista, lopettamista tai määrää.
Päihdeneuvontaan soittava nuori aikuinen on saattanut juoda nuoresta asti paljon kerralla, mutta pikkuhiljaa ystävät ympärillä ovat vähentäneet juomista. Tai lapsen synnyttyä alkoholin käyttö aiheuttaa parisuhteessa arvoristiriitaa.
Me kaikki tunnemme tyypin, joka juo aina itsensä liian humalaan
Darravapaa-yhteisö on saavuttanut sen, mitä päihdetyötä tekevät järjestöt ovat yrittäneet vuosia: puhutella sitä valtavaa joukkoa suomalaisia alkoholinkäyttäjiä, joilla juominen menee välillä yli tai se muuten haittaa elämää.
Työssäkäyviä, opiskelijoita, pikkulasten vanhempia, tavallisia ihmisiä. Ei ihan alkoholisteja, mutta sellaisia ihmisiä, joilla juominen vaikuttaa esimerkiksi mielialaan, ihmissuhteisiin, uneen tai työtehoon.
Heitä on Suomessa paljon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän Juomistapatutkimuksen mukaan Suomessa on 1,2 miljonaa ihmistä, jotka juovat niin paljon, että se katsotaan kansainvälisellä mittarilla ongelmakäytöksi.
Mikä erottaa alkoholistin ja opiskelijan? Haalarit
Darravapaa-yhteisö ja sober curious -liike kiinnostavat myös ihmisiä, joiden alkoholinkäyttö on maltillista, mutta se vaikuttaa esimerkiksi mielialaan tai uneen huomattavasti. Sober curious on kansainvälinen ilmiö, jossa kyseenalaistetaan omia juomistottumuksia ja kannustetaan tiedostavampaan alkoholinkäyttöön.
Yksi maltillisista alkoholin käyttäjistä on Darravapaan toinen perustaja Laura Wathén. Hän lopetti alkoholin käytön 19-vuotiaana, koska se ei tehnyt hyvää tunnollisen lukiotytön mielialalle ja jaksamiselle.
Wathén on puhunut avoimesti myös alkoholin vaikutuksesta mielenterveyteen. Hän oli saanut masennusdiagnoosin hieman ennen raitistumistaan sekä myöhemmin ADHD-diagnoosin. Hän tiedostaa, että ADHD-ihmisillä on korkea riski päihdeongelmaan.
– Itsekin käytin lukion aiheuttamassa paineessa enemmän alkoholia kuin rajani kestivät. Olen todella tyytyväinen, että lopetin juomisen. Se on yksi iso teko, jolla omaa mielenterveyttä voi vaalia – onhan alkoholi mielialaan alentavasti vaikuttava depressantti, sanoo Wathén.
Eroon ulkopuolelle jäämisen pelosta
Noste Darravapaan ympärillä on nyt kova: Laura Wathén ja Katri Ylinen neuvottelevat omasta podcastista, Ylinen kirjoittaa loppuvuoden kirjaa raitistumisestaan ja haaveena on muun muassa alkoholiton popup-baari.
Wathénin ja Ylisen missiona on vähentää häpeää alkoholin aiheuttamista ongelmista sekä kyseenalaistaa suomalaista juomiskulttuuria.
– Että kenenkään ei tarvitsisi kokea sitä samaa yksinäisyyttä ja ulkopuolelle jäämisen pelkoa, mitä me koimme, kun lopetimme juomisen, sanoo Ylinen.
EHYTin yksikön päällikko Minttu Tavia pitää tärkeänä, että alkoholiongelmiin liitettävää stigmaa saataisiin purettua, sillä se madaltaa kynnystä hakea apua. Näin on käynyt viime vuosina mielentervesongelmien kanssa.
– Esimerkiksi julkkisten ulostulot alkoholiriippuvuudesta voi olla merkittävä esimerkki monelle, ja rohkaista hakemaan apua, sanoo Tavia.
Darravapaan mimmeillä on hyviä uutisia niille, jotka pelkäävät nuoruuden loppuvan, jos laittaa korkin kiinni: tanssia voi edelleen aamuun asti eikä juhlista tarvitse luopua.
Juttua muokattu 2.2.2022 klo 10.30: Lisätty Darravapaana-podcastin linkki
Keskustelu on sulkeutunut.
