Tamperelaisen Hanna Lahdenmäen kroppa on täynnä pieniä heijastavia esineitä.
Ne ovat markkereita, joita kahdeksan kameraa kuvaa ja samalla tallentaa Lahdenmäen kehon jokaisen liikkeen.
UKK-instituutin jumppasalissa on käynnissä kansainvälisestikin poikkeuksellisen laaja tutkimus aloittevien juoksunharrastajien juoksutekniikasta ja sen mahdollisesta yhteydestä vammoihin.
– Selvitämme 3D-liikeanalyysillä ihmisen liikkumista. Sitä, millaisia liikkeitä kehossa juoksun aikana tapahtuu ja millaisia voimia kehon eri kohtiin kohdistuu, tutkimus- ja kehittämispäällikkö Mari Leppänen selittää.
Testi voi alkaa.
Lahdenmäki juoksee noin kymmenen metrin matkan uudestaan ja uudestaan.
Tietokoneruudulla hän muuttuu tikku-ukoksi, jota voi pysäytellä ja pyörittää halutulla tavalla.
3D-liikeanalyysi on tarkin ja myös kallis menetelmä selvittää kehoon kohdistuvia voimia. Tavoitteena on päästä kiinni juoksuvammojen juurisyihin - siihen, miksi juoksijan polvi kipeytyy tai akillesjänne tulehtuu.
– Juoksutekniikan ja juoksuvammojen yhteydestä tiedetään yhä melko vähän, Leppänen sanoo.
"Vammoja juoksijoilla on paljon"
Hanna Lahdenmäki on harrastanut juoksua noin vuoden. Vajaan tunnin lenkki tulee vedettyä pari kolme kertaa viikossa.
Toistaiseksi kaikki on sujunut kivuttomasti.
– En ole saanut vammoja. Ehkä kilometrit ovat niin vähäisiä, ettei vammoja ole tullut. Tai sitten minulla on sopivat geenit, Lahdenmäki pohtii.
Tilastojen valossa Hanna Lahdenmäki on onnellinen poikkeus. Arviolta joka toinen kuntojuoksija kärsii joka vuosi jostain juoksuvammasta. Aloittelijoilla vammautumisriski vielä suurempi.
– Vammoja juoksijoilla on paljon, sanoo professori Kati Pasanen Calgaryn yliopistosta.
Suurin osa on jalkojen rasitusvammoja, juuri niitä akilles- ja polvikipuja.
– Se on ihan luonnollista, sillä alaraajathan siinä ovat kovilla, kun köpötellään menemään.
Pasanen on työskennellyt urheiluvammojen parissa pitkään. Käytännön kokemusta hänellä on fysioterapeutin ja valmentajan rooleista, tutkimustyötä Pasanen on tehnyt ensin UKK-instituutissa ja viime vuodet Kanadassa.
– Juoksuvammoista löytyy paljon kuvailevia tutkimuksia. Puuttuu kuitenkin tutkimus, jossa laajan aineiston pohjalta kaiveltaisiin syitä vammoihin, Pasanen sanoo.
Juuri sellaista UKK-instituutissa nyt tehdään ja sama toistetaan myös Calgaryssä.
– Yhdistämme datan ja saamme tilastollista voimaa analyyseihin, Pasanen selittää kahden maan metodia.
Valmista pitäisi olla kolmen vuoden kuluttua.
Onko juoksu tekniikkalaji?
Juoksutekniikka saattaa olla yksi selittäjä vammojen taustalla.
Tosin noin vuosi sitten julkaistussa tutkimuksessa ei löydetty yhteyttä juoksutyylin ja vammautumisriskin välille.
Professori Kati Pasanen ei purematta niele tutkimustulosta.
– On myös tutkimuksia palloilulajeista, joissa esimerkiksi juoksu- ja suunnanmuutostekniikan ja vammautumisriskin välillä on havaittu yhteys, Pasanen sanoo.
Pasanen nostaa esiin myös omat havaintonsa monen aloittelevan juoksijan juoksutyylistä.
– Kokeneemmat juoksevat usein nopeammalla askeltiheydellä, jolloin kontaktiaika jää lyhyemmäksi.
Kokeneen juoksijan askel on siis aloittelijaa terävämpi, tossu viipyy asvaltilla lyhyemmän aikaa.
– Usein aloittelijan harppovampi tyyli johtaa siihen, että askel on painopisteen etupuolella, mikä aiheuttaa suuremman törmäysvoiman kehoon ja niveliin.
Ja se puolestaan saattaa lisätä vammautumisriskiä.
Entäpä niin sanotut ulkoiset tekijät eli juoksualusta ja kengät?
Polkujuoksun suosio on kasvanut räjähdysmäisesti ja moni kokee pehmeä alustan asvalttia armollisempana nivelille. Lenkkikengissä puolestaan osa vannoo erittäin vaimennettujen kenkien nimeen, toiset taas juoksevat paljasjalkakengillä.
– Alustalla voi olla vaikutusta, etenkin jos taustalla on aikaisempia vammoja. Jalkine on harvoin ainoa syy vammaan, eikä kengän tarvitse mielestäni olla kallein ja paras. Kuntojuoksija pärjää perustossuilla, Pasanen sanoo.
Valtaosa vammoista on lieviä
Into ja määrätietoisuus ovat hyveitä, mutta joskus nekin voivat viedä turmioon.
Hanna Lahdenmäki ja muut UKK-instituutin tutkimuksiin osallistuvat 150 juoksijaa aloittavat kesäkuussa juoksukoulun, jossa kiinnitetään huomiota paitsi juoksutyyliin, myös juoksumäärään.
Lahdenmäki saa oman harjoitusohjelman.
– Monesti juoksusta innostutaan vähän liikaakin. Kuormitetaan kehoa nopeasti ja paljon, palautuminen jää vajaaksi. Kudokset eivät ehdi palautua ennen seuraavaa harjoitusta, mikä johtaa rasitusvammaan, Kati Pasanen selittää.
Ja jos into yhdistyy jääräpäisyyteen, voi seurauksena olla pitkä harjoittelutauko.
– Pusketaan läpi kivun, juostaan vaikka sattuu. Se on iso virhe, josta seurauksena voi olla treenin loppu.
Pasasen mukaan ensimmäisten oireiden ilmannuttua on syytä pysähtyä ja miettiä harjoitusmääriä ja -sisältöjä. Jo viikon tauko yleensä riittää.
– Suurin osa juoksuvammoista on lieviä, jos niihin puututaan ajoissa ja muutetaan hieman kuormitusta.
Hanna Lahdenmäen lähipiirissä uuden harrastuksen perusprinsiipit olivat hyvin hallussa.
– Kaverit sanoivat, että alkuun kannattaa juosta mahdollisimman vähän. Että se pysyy kivana, eikä rääkkäyksenä. Aika nopeasti huomasin, että pystyn vähän pitempäänkin juoksemaan.
Lue lisää:
Juoksijoilla on viisi erilaista tyyliä
Meksikon vuoristossa elää alkuperäiskansa, josta tulevat maailman kovimmat ultrajuoksijat
Lääkäri varoittaa riskeistä, mutta silti monet juoksevat satojen kilometrien matkoja erämaassa