Matti Sairaselle taekwondourheilijoiden sali Konalassa on tullut viime kuukausina erittäin tutuksi. Sairanen on keskittynyt Tokion karsintakisaan, joka käydään äitienpäivänä Sofiassa, Bulgariassa. Tavoitteena on hankkia paikka Tokion paralympialaisiin, joissa taekwondo on ensimmäistä kertaa mukana kisaohjelmassa.
– Olihan se iso juttu, mutta myös vähän sellainen, että miksi vasta nyt. Taekwondo on pitkään ollut lajina olympiapuolella ja parapuolen kisojakin on ollut nyt pitkään. Mietin, että miksi emme olleet Riossa, mutta nyt pääsemme onneksi vihdoin näyttämään meidän lajia, Sairanen pohtii lajin asemaa paralympialaisissa.
Vaikka taekwondon mitaleista kisataan paralympiatasolla ensimmäistä kertaa vasta Tokiossa, on Sairasella kokemusta jo paralympialaisista. Hän oli mukana Pyeongchangin talvikisoissa lumilautailussa. Hän uskoo, että kokemuksesta on hyötyä Tokiotakin silmällä pitäen.
– Ehdottomasti ainakin siinä mielessä, että ei tule ainakaan mitään sellaista jännitystä, että ollaan nyt paralympialaisissa. Se oli vähän yllätys, kun sinne mentiin, että miten paljon isompana se tapahtui. Erilaisiin häiriötekijöihin olen tottunut jo paremmin, Sairanen summaa.
Sairasen lajit eivät rajoitu lumilautailuun ja taekwondoon. Hän taitaa lisäksi muun muassa veitsenheiton, jossa hän on saavuttanut MM-pronssia ja rullalautailun, josta toivoo niin ikään paralympialajia. Nyt keskittyminen on kuitenkin täysin taekwondossa, jonka paralympiakarsintaan hän lähtee rankingin kärkipaikalta.
– Olemme hinkanneet nyt kovempaa kuin koskaan ennen. Olemme vetäneet täysillä nyt viimeiset puoli vuotta jo. Kyllä se on niin, että tulisi nyt se karsinta, niin saisin mennä paikkani sieltä hakemaan.
Katso näyte Sairasen taidoista veitsenheittäjänä alla olevalta videolta.
Taekwondo löytyi monien kamppailulajien joukosta
Matti Sairanen löysi kamppailu-urheilun jo nuorena. Hän ehti kokeilla monia lajeja ennen kuin pitkäraajaisen, urheilullisen Sairasen lajiksi valikoitui kilpataekwondo.
– Harrastin nuorempana tosi paljon kamppailulajeja. Judo oli ensimmäinen, sitten se vaihtui wu shuun – wu shuahan on montaa eri tyyliä, niin olen niitä kanssa vähän kierrellyt. Lukiossa löytyi tämä kilpataekwondo ja se jotenkin sopii minulle. Tämä on hauskaa ja tässä menestyy.
Treenaamiseen tuli taukoa, kun Sairanen vammautui liikenneonettomuudessa. Hän keskittyi opintoihin ja mietti, mitä tekisi. Laji veti kuitenkin edelleen puoleensa.
– Varmaankin vuonna 2010 panin keskustelupalstalle viestin, että löytyisikö valmentajaa ja siihen Sampo (Pajulampi) vastasi. Sen jälkeen minun ei ole tarvinnut lainkaan tehdä omia päätöksiä lajin suhteen, olen voinut keskittyä vain treenaamiseen.
Pajulampi on edelleen Sairasen valmentaja. Harjoitusvastustajat löytyvät vammattomista seurakavereista. Ongelmana on Sairasen painoluokka, hän kamppailee alle 61-kiloisissa ja kaikki harjoituskaverit ovat häntä kookkaampia.
– Minulla puuttuu vähän sellaisen pikkukaverin kanssa treenaamista, mutta olemme kompensoineet sitä ihan puhtaasti treenin määrällä ja olen vetänyt ihan täysillä.
Menestystä on jo MM-kisoista
Sairanen on saavuttanut parataekwondosta jo kolme MM-mitalia. Niistä kaksi on hopeista ja yksi pronssinen. Lajissa taso on viime vuosina noussut, mikä on normaalia, kun suosio, harjoitusmahdollisuudet ja näkyvyys kasvavat. Vaikka Sairanen on treenannut paljon ja on menestynyt aiemmin, ei samaa voi odottaa automaationa jatkossa.
– Vastustajat ovat nuorempia ja treenaavat huipputasolla. Taso on noussut ja minun tasoni on ehkä hieman laskenut viime vuosina, mutta en ole koskaan aiemmin ollut yhtä vahva.
Lisähaastetta Sairaselle tuo se, että valtaosa vastustajista on vähemmän vammautuneita kuin hän. Sairasen käsi on amputoitu kyynärpään yläpuolelta.
– Minut on pantu K44-luokkaan, joka on vähiten vammainen ryhmä. Useimmilta vastustajilta puuttuu vain kämmen. Vähän olen ihmetellyt, miksi minut on siihen laitettu. Mutta tämä on yksi niistä sarjoista, joka menee paralympiakisoihin, että siinä mielessä ihan oikea sarja. Mutta kyllä se välillä vähän epäreilulta tuntuu, Sairanen myöntää.
Karsintaan hakemaan omaa paikkaa
– Jos ei mene hyvin, niin se ei ainakaan ole sen takia, ettei oltaisi yritetty tarpeeksi. Nyt voi sanoa, että on laitettu kaikki peliin ja mennään näyttämään mihin se riittää.
Tukea treenaamiseen Sairanen on saanut lähinnä perheeltään ja seuraltaan. Taekwondourheilijat 2011 on tarjonnut hänelle harjoituspaikan, -vastustajat ja valmennuksen. Ilman tätä Sairanen ei voisi tavoitella unelmaansa Tokion paralympialaisista.
– Kaikki urheilijat tarvitsevat jonkun ulkoisen tekijän mahdollistaakseen sen ja siitä voisi puhua enemmän.
Paralympiakarsinta kisataan äitienpäiväviikolla Bulgariassa. Vain yksi urheilija jokaisesta sarjasta nappaa paikan kesän paralympialaisiin.
Sairanen ei ennen kisamatkaa tiedä, ketä vastaan karsinnassa ottelee. Todennäköisesti vastassa on kovia ottelijoita ainakin Isosta-Britanniasta ja Unkarista. Epävarmuustekijöitä on kuitenkin paljon.
– Englannista on yksi kaveri, mutta kun katsoo hänen Facebookistaan, niin siellä lukee, että hän on lopettanut tuen puutteen takia. Se on yleinen ongelma meillä kaikilla. Sitten on unkarilainen, joka oli viimeksi kisoissa 2019. Hän oli silloin 17-vuotias. Siitäkin on vähän kysymysmerkkejä, että onko hän pystynyt pysymään tässä painoluokassa.
Sairanen on saanut kovista treeneistä itsevarmuutta, eikä hän mietikään liikaa sitä, kuka vastaan tulee.
– Sinne tulee joku vastus ja minä sitten voitan sen.
Kisoja riittää
Monipuolisena urheilijana Sairanen ei stressaa kiivasta kisatahtia. Hänelle urheilu on keskeinen osa elämää, eivät niinkään kisat.
– En urheile kisojen takia. Nostan omaa tasoani niin hyvin kuin voin ja kisat on silloin, kun ovat. En mieti kisoja ulkoisina tekijöinä. Jotkut tosiaan treenaa kisoihin ja lähtee siitä ajatuksesta, että menen paralympialaisiin urheilemaan. Minä olen vain urheilija ja paralympialaiset on taso, joka minulle sopii.
Tokion paralympialaiset olisivat edessä elo-syyskuun taitteessa. Puolisen vuotta myöhemmin Sairanen toivoo kisaavansa Pekingin paralympialaisissa jälleen lumilautailijana. Paralympialaisten välissä on tarkoitus järjestää vielä paralumilajien, eli alppihiihdon, ampumahiihdon, hiihdon ja lumilautailun MM-kilpailut Norjassa.
Usean lajin treenaaminen sopii hänelle hyvin. Vaihtelu auttaa palautumisessa ja kaikki harjoitteleminen kasvattaa peruskuntoa.
– Sen voi nähdä kiireisenä, mutta minä näen sen ennemmin tasapainoisena. Olen nyt vetänyt tätä kovaa treenikautta ja ainoat paussit on olleet niin sanotut lomat, kun olen käynyt lumilautakisoissa. Sekin on treeniä itsessään. Samoja lihasrymiä sinä treenataan, mutta sitten lepoa tarvitsevat paikat pääsevät lepäämään.
– Minun mielestäni se on ihan hyvä vaihdella ees taas näiden kahden välillä – se toimii minulle.
Lue myös: